Sananlaskujen 12

1 Joka itsensä mielellänsä kurittaa antaa, se tulee toimelliseksi; mutta joka rankaisematta olla tahtoo, se on tyhmä.

Wer Zurechtweisung liebt, liebt Erkenntnis; wer aber die Rüge haßt, ist ein Dummkopf. –

2 Hyvä saa lohdutuksen Herralta, mutta häijy mies hyljätään.

Der Gute erlangt Wohlgefallen beim HERRN, aber einen tückischen Menschen verdammt er. –

3 Ei ihminen vahvistu jumalattomuudessa, vaan vanhurskaan juuri on pysyväinen.

Keiner gelangt durch Gottlosigkeit zu festem Bestand, aber die Wurzel der Frommen bleibt unerschüttert. –

4 Ahkera vaimo on miehensä kruunu, vaan häijy on niinkuin märkä hänen luissansa.

Ein braves Weib ist ihres Gatten Krone, ein nichtsnutziges aber ist wie Wurmfraß in seinen Gebeinen. –

5 Vanhurskasten ajatukset ovat vilpittömät, vaan jumalattomain aivoitus on petollinen.

Die Gedanken der Gerechten gehen auf das, was recht ist, aber die Anschläge der Gottlosen auf Trug. –

6 Jumalattomain sanat väijyvät verta, vaan hurskasten suu vapahtaa heitä.

Die Reden der Gottlosen sind ein Lauern auf Blutvergießen, aber der Mund der Rechtschaffenen errettet sie. –

7 Jumalattomat kaatuvat, ja ei ole sitte enää, mutta vanhurskasten huone pysyy.

Die Gottlosen werden umgestürzt und sind nicht mehr, aber das Haus der Gerechten bleibt bestehen. –

8 Toimellinen mies neuvossansa ylistetään, vaan petollinen tulee katsotuksi ylön.

Nach dem Maß seiner Einsicht wird ein jeder gelobt; wer aber verkehrten Sinnes ist, fällt der Verachtung anheim. –

9 Parempi on nöyrä, joka omansa katsoo, kuin se, joka tahtoo iso olla, ja kuitenkin puuttuu leipää.

Besser gering sein und sich selbst bedienen, als vornehm tun und nichts zu essen haben. –

10 Vanhurskas armahtaa juhtaansa, mutta jumalattoman sydän on halutoin.

Der Gerechte weiß, wie seinem Vieh zumute ist; aber das Herz der Gottlosen ist gefühllos. –

11 Joka peltonsa viljelee, se saa leipää yltäkylläisesti; vaan joka turhia ajelee takaa, se on tyhmä.

Wer seinen Acker bestellt, wird satt zu essen haben; wer aber nichtigen Dingen nachjagt, ist unverständig. –

12 Jumalatoin halajaa aina pahaa tehdä, mutta vanhurskaan juuri kantaa hedelmää.

Es gelüstet den Gottlosen nach dem Raube der Bösen, aber die Wurzel der Gerechten schlägt aus. –

13 Ilkiä käsitetään omissa sanoissansa, vaan vanhurskas pääsee hädästä.

In der Verfehlung der Lippen liegt ein böser Fallstrick, der Gerechte aber entgeht dem Unheil. –

14 Suun hedelmästä tulee paljon hyvää; ja niinkuin kukin käsillänsä tehnyt on, kostetaan hänelle.

An den Folgen seiner Reden hat jeder sattsam zu kauen, und was die Hände eines Menschen schaffen, das wird ihm vergolten. –

15 Tyhmäin mielestä on hänen tiensä otollinen, mutta viisas ottaa neuvon.

Dem Toren dünkt sein Weg der richtige zu sein, aber der Weise hört auf Ratschläge. –

16 Tyhmä osoittaa kohta vihansa, vaan joka peittää vääryyden, se on kavala.

Ein Tor ist, wer seinen Ärger auf der Stelle merken läßt; der Kluge dagegen läßt die Schmähung unbeachtet. –

17 Joka totuuden puhuu, se vanhurskauden ilmoittaa; mutta joka väärin todistaa, hän pettää.

Wer die Wahrheit aussagt, tut Gerechtigkeit kund, ein falscher Zeuge aber Trug. –

18 Joka ajattelematta puhuu, hän pistää niinkuin miekalla; vaan viisasten kieli on terveellinen.

Es gibt Menschen, deren Geschwätz wie Schwertstiche durchbohrt; aber die Zunge der Weisen schafft Heilung. –

19 Totinen suu pysyy vahvana ijankaikkisesti, vain väärä kieli ei pysy kauvan.

Wahrhaftige Lippen bestehen ewiglich, aber Lügenzungen nur für einen Augenblick. –

20 Jotka pahaa ajattelevat, niiden sydämessä on petos; vaan jotka rauhaa neuvovat, niillä on ilo.

Trug wohnt im Herzen derer, die auf Böses sinnen; die aber Heilsames planen, erleben Freude. –

21 Ei vanhurskaalle mitään vaaraa tapahdu; vaan jumalattomat pahuudella täytetään.

Dem Gerechten widerfährt keinerlei Unheil, die Gottlosen aber trifft Unglück in Fülle. –

22 Petolliset huulet ovat Herralle kauhistus; vaan jotka oikein tekevät, ovat hänelle otolliset.

Lügenlippen sind dem HERRN ein Greuel; wer aber die Wahrheit übt, gefällt ihm wohl. –

23 Kavala salaa taitonsa, vaan hulluin sydän ilmoittaa hulluutta.

Ein kluger Mensch hält mit seinem Wissen zurück, aber das Herz der Toren schreit Narrheit aus. –

24 Ahkera käsi saa hallita, vaan laiskan täytyy veronalaiseksi tulla.

Die Fleißigen werden als Meister tätig sein, die Trägen aber müssen Zwangsarbeit verrichten. –

25 Sydämellinen murhe kivistelee, vaan lohdullinen sana iloittaa,

Kummer im Herzen drückt einen Menschen nieder, aber ein freundliches Wort heitert ihn auf. –

26 Vanhurskas on parempi lähimmäistänsä, mutta jumalattoman tie viettelee hänen

Der Gerechte weist seinem Genossen den rechten Weg, aber die Gottlosen führt ihr Weg in die Irre. –

27 Ei petollinen asia menesty, mutta ahkera saa hyvän tavaran.

Nicht erjagt der Lässige sein Wild, aber einem fleißigen Menschen wird wertvolles Gut zuteil. –

28 Vanhurskauden tiellä on elämä, ja hänen poluillansa ei ole kuolemaa.

Auf dem Pfade der Gerechtigkeit ist Leben, der Weg des Frevels aber führt zum Tode.