Sananlaskujen 12
1 Joka itsensä mielellänsä kurittaa antaa, se tulee toimelliseksi; mutta joka rankaisematta olla tahtoo, se on tyhmä.
Celui qui aime la correction aime la science; Celui qui hait la réprimande est stupide.
2 Hyvä saa lohdutuksen Herralta, mutta häijy mies hyljätään.
L’homme de bien obtient la faveur de l’Éternel, Mais l’Éternel condamne celui qui est plein de malice.
3 Ei ihminen vahvistu jumalattomuudessa, vaan vanhurskaan juuri on pysyväinen.
L’homme ne s’affermit pas par la méchanceté, Mais la racine des justes ne sera point ébranlée.
4 Ahkera vaimo on miehensä kruunu, vaan häijy on niinkuin märkä hänen luissansa.
Une femme vertueuse est la couronne de son mari, Mais celle qui fait honte est comme la carie dans ses os.
5 Vanhurskasten ajatukset ovat vilpittömät, vaan jumalattomain aivoitus on petollinen.
Les pensées des justes ne sont qu’équité; Les desseins des méchants ne sont que fraude.
6 Jumalattomain sanat väijyvät verta, vaan hurskasten suu vapahtaa heitä.
Les paroles des méchants sont des embûches pour verser le sang, Mais la bouche des hommes droits est une délivrance.
7 Jumalattomat kaatuvat, ja ei ole sitte enää, mutta vanhurskasten huone pysyy.
Renversés, les méchants ne sont plus; Et la maison des justes reste debout.
8 Toimellinen mies neuvossansa ylistetään, vaan petollinen tulee katsotuksi ylön.
Un homme est estimé en raison de son intelligence, Et celui qui a le cœur pervers est l’objet du mépris.
9 Parempi on nöyrä, joka omansa katsoo, kuin se, joka tahtoo iso olla, ja kuitenkin puuttuu leipää.
Mieux vaut être d’une condition humble et avoir un serviteur Que de faire le glorieux et de manquer de pain.
10 Vanhurskas armahtaa juhtaansa, mutta jumalattoman sydän on halutoin.
Le juste prend soin de son bétail, Mais les entrailles des méchants sont cruelles.
11 Joka peltonsa viljelee, se saa leipää yltäkylläisesti; vaan joka turhia ajelee takaa, se on tyhmä.
Celui qui cultive son champ est rassasié de pain, Mais celui qui poursuit des choses vaines est dépourvu de sens.
12 Jumalatoin halajaa aina pahaa tehdä, mutta vanhurskaan juuri kantaa hedelmää.
Le méchant convoite ce que prennent les méchants, Mais la racine des justes donne du fruit.
13 Ilkiä käsitetään omissa sanoissansa, vaan vanhurskas pääsee hädästä.
Il y a dans le péché des lèvres un piège pernicieux, Mais le juste se tire de la détresse.
14 Suun hedelmästä tulee paljon hyvää; ja niinkuin kukin käsillänsä tehnyt on, kostetaan hänelle.
Par le fruit de la bouche on est rassasié de biens, Et chacun reçoit selon l’œuvre de ses mains.
15 Tyhmäin mielestä on hänen tiensä otollinen, mutta viisas ottaa neuvon.
La voie de l’insensé est droite à ses yeux, Mais celui qui écoute les conseils est sage.
16 Tyhmä osoittaa kohta vihansa, vaan joka peittää vääryyden, se on kavala.
L’insensé laisse voir à l’instant sa colère, Mais celui qui cache un outrage est un homme prudent.
17 Joka totuuden puhuu, se vanhurskauden ilmoittaa; mutta joka väärin todistaa, hän pettää.
Celui qui dit la vérité proclame la justice, Et le faux témoin la tromperie.
18 Joka ajattelematta puhuu, hän pistää niinkuin miekalla; vaan viisasten kieli on terveellinen.
Tel, qui parle légèrement, blesse comme un glaive; Mais la langue des sages apporte la guérison.
19 Totinen suu pysyy vahvana ijankaikkisesti, vain väärä kieli ei pysy kauvan.
La lèvre véridique est affermie pour toujours, Mais la langue fausse ne subsiste qu’un instant.
20 Jotka pahaa ajattelevat, niiden sydämessä on petos; vaan jotka rauhaa neuvovat, niillä on ilo.
La tromperie est dans le cœur de ceux qui méditent le mal, Mais la joie est pour ceux qui conseillent la paix.
21 Ei vanhurskaalle mitään vaaraa tapahdu; vaan jumalattomat pahuudella täytetään.
Aucun malheur n’arrive au juste, Mais les méchants sont accablés de maux.
22 Petolliset huulet ovat Herralle kauhistus; vaan jotka oikein tekevät, ovat hänelle otolliset.
Les lèvres fausses sont en horreur à l’Éternel, Mais ceux qui agissent avec vérité lui sont agréables.
23 Kavala salaa taitonsa, vaan hulluin sydän ilmoittaa hulluutta.
L’homme prudent cache sa science, Mais le cœur des insensés proclame la folie.
24 Ahkera käsi saa hallita, vaan laiskan täytyy veronalaiseksi tulla.
La main des diligents dominera, Mais la main lâche sera tributaire.
25 Sydämellinen murhe kivistelee, vaan lohdullinen sana iloittaa,
L’inquiétude dans le cœur de l’homme l’abat, Mais une bonne parole le réjouit.
26 Vanhurskas on parempi lähimmäistänsä, mutta jumalattoman tie viettelee hänen
Le juste montre à son ami la bonne voie, Mais la voie des méchants les égare.
27 Ei petollinen asia menesty, mutta ahkera saa hyvän tavaran.
Le paresseux ne rôtit pas son gibier; Mais le précieux trésor d’un homme, c’est l’activité.
28 Vanhurskauden tiellä on elämä, ja hänen poluillansa ei ole kuolemaa.
La vie est dans le sentier de la justice, La mort n’est pas dans le chemin qu’elle trace.
