Sananlaskujen 12
1 Joka itsensä mielellänsä kurittaa antaa, se tulee toimelliseksi; mutta joka rankaisematta olla tahtoo, se on tyhmä.
Qui aime l’instruction aime la connaissance, et qui hait la répréhension est stupide.
2 Hyvä saa lohdutuksen Herralta, mutta häijy mies hyljätään.
L’homme de bien obtient la faveur de par l’Éternel, mais l’homme qui fait des machinations, il le condamne.
3 Ei ihminen vahvistu jumalattomuudessa, vaan vanhurskaan juuri on pysyväinen.
L’homme n’est point affermi par la méchanceté, mais la racine des justes n’est pas ébranlée.
4 Ahkera vaimo on miehensä kruunu, vaan häijy on niinkuin märkä hänen luissansa.
Une femme vertueuse est la couronne de son mari, mais celle qui fait honte est comme de la pourriture dans ses os.
5 Vanhurskasten ajatukset ovat vilpittömät, vaan jumalattomain aivoitus on petollinen.
Les pensées des justes sont jugement, les desseins des méchants sont fraude.
6 Jumalattomain sanat väijyvät verta, vaan hurskasten suu vapahtaa heitä.
Les paroles des méchants sont des embûches pour [verser] le sang, mais la bouche des hommes droits les délivrera.
7 Jumalattomat kaatuvat, ja ei ole sitte enää, mutta vanhurskasten huone pysyy.
Renversez les méchants, et ils ne sont plus; mais la maison des justes demeure.
8 Toimellinen mies neuvossansa ylistetään, vaan petollinen tulee katsotuksi ylön.
Un homme est loué d’après sa prudence, mais le cœur perverti est en butte au mépris.
9 Parempi on nöyrä, joka omansa katsoo, kuin se, joka tahtoo iso olla, ja kuitenkin puuttuu leipää.
Mieux vaut celui qui est d’humble condition, et qui a un serviteur, que celui qui fait l’important et qui manque de pain.
10 Vanhurskas armahtaa juhtaansa, mutta jumalattoman sydän on halutoin.
Le juste regarde à la vie de sa bête, mais les entrailles des méchants sont cruelles.
11 Joka peltonsa viljelee, se saa leipää yltäkylläisesti; vaan joka turhia ajelee takaa, se on tyhmä.
Celui qui laboure sa terre sera rassasié de pain, mais celui qui court après les fainéants est dépourvu de sens.
12 Jumalatoin halajaa aina pahaa tehdä, mutta vanhurskaan juuri kantaa hedelmää.
Le méchant désire la proie des mauvaises gens, mais la racine des justes est productive.
13 Ilkiä käsitetään omissa sanoissansa, vaan vanhurskas pääsee hädästä.
Il y a un mauvais piège dans la transgression des lèvres, mais le juste sort de la détresse.
14 Suun hedelmästä tulee paljon hyvää; ja niinkuin kukin käsillänsä tehnyt on, kostetaan hänelle.
Du fruit de sa bouche un homme est rassasié de biens, et on rendra à l’homme l’œuvre de ses mains.
15 Tyhmäin mielestä on hänen tiensä otollinen, mutta viisas ottaa neuvon.
La voie du fou est droite à ses yeux, mais celui qui écoute le conseil est sage.
16 Tyhmä osoittaa kohta vihansa, vaan joka peittää vääryyden, se on kavala.
L’irritation du fou se connaît le jour même, mais l’homme avisé couvre sa honte.
17 Joka totuuden puhuu, se vanhurskauden ilmoittaa; mutta joka väärin todistaa, hän pettää.
Celui qui dit la vérité annonce la justice, mais le faux témoin, la fraude.
18 Joka ajattelematta puhuu, hän pistää niinkuin miekalla; vaan viisasten kieli on terveellinen.
Il y a tel homme qui dit légèrement ce qui perce comme une épée, mais la langue des sages est santé.
19 Totinen suu pysyy vahvana ijankaikkisesti, vain väärä kieli ei pysy kauvan.
La lèvre véridique est ferme pour toujours, mais la langue fausse n’est que pour un instant.
20 Jotka pahaa ajattelevat, niiden sydämessä on petos; vaan jotka rauhaa neuvovat, niillä on ilo.
La fraude est dans le cœur de ceux qui machinent le mal, mais il y a de la joie pour ceux qui conseillent la paix.
21 Ei vanhurskaalle mitään vaaraa tapahdu; vaan jumalattomat pahuudella täytetään.
Aucun malheur n’arrive au juste, mais les méchants seront comblés de maux.
22 Petolliset huulet ovat Herralle kauhistus; vaan jotka oikein tekevät, ovat hänelle otolliset.
Les lèvres menteuses sont en abomination à l’Éternel, mais ceux qui pratiquent la fidélité lui sont agréables.
23 Kavala salaa taitonsa, vaan hulluin sydän ilmoittaa hulluutta.
L’homme avisé couvre la connaissance, mais le cœur des sots proclame la folie.
24 Ahkera käsi saa hallita, vaan laiskan täytyy veronalaiseksi tulla.
La main des diligents dominera, mais la [main] paresseuse sera tributaire.
25 Sydämellinen murhe kivistelee, vaan lohdullinen sana iloittaa,
L’inquiétude dans le cœur d’un homme l’abat, mais une bonne parole le réjouit.
26 Vanhurskas on parempi lähimmäistänsä, mutta jumalattoman tie viettelee hänen
Le juste montre le chemin à son compagnon, mais la voie des méchants les fourvoie.
27 Ei petollinen asia menesty, mutta ahkera saa hyvän tavaran.
Le paresseux ne rôtit pas sa chasse; mais les biens précieux de l’homme sont au diligent.
28 Vanhurskauden tiellä on elämä, ja hänen poluillansa ei ole kuolemaa.
La vie est dans le sentier de la justice, et il n’y a pas de mort dans le chemin qu’elle trace.
