Sananlaskujen 12
1 Joka itsensä mielellänsä kurittaa antaa, se tulee toimelliseksi; mutta joka rankaisematta olla tahtoo, se on tyhmä.
Celui qui aime l’instruction aime la science; celui qui hait la réprimande est insensé.
2 Hyvä saa lohdutuksen Herralta, mutta häijy mies hyljätään.
Celui qui est bon obtient la faveur de Yahweh, mais Yahweh condamne l’homme de malice.
3 Ei ihminen vahvistu jumalattomuudessa, vaan vanhurskaan juuri on pysyväinen.
L’homme ne s’affermit pas par la méchanceté, mais la racine des justes ne sera pas ébranlée.
4 Ahkera vaimo on miehensä kruunu, vaan häijy on niinkuin märkä hänen luissansa.
Une femme vertueuse est la couronne de son mari, mais la femme sans honneur est comme la carie dans ses os.
5 Vanhurskasten ajatukset ovat vilpittömät, vaan jumalattomain aivoitus on petollinen.
Les pensées des justes sont l’équité; les conseils des méchants, la fraude.
6 Jumalattomain sanat väijyvät verta, vaan hurskasten suu vapahtaa heitä.
Les paroles des méchants sont des pièges de mort, mais la bouche des hommes droits les sauve.
7 Jumalattomat kaatuvat, ja ei ole sitte enää, mutta vanhurskasten huone pysyy.
Le méchant fait un tour, et il n’est plus; mais la maison des justes reste debout.
8 Toimellinen mies neuvossansa ylistetään, vaan petollinen tulee katsotuksi ylön.
L’homme est estimé dans la mesure de son intelligence; mais l’homme au cœur pervers sera méprisé.
9 Parempi on nöyrä, joka omansa katsoo, kuin se, joka tahtoo iso olla, ja kuitenkin puuttuu leipää.
Mieux vaut un homme humble qui suffit à ses besoins, qu’un glorieux manquant de pain.
10 Vanhurskas armahtaa juhtaansa, mutta jumalattoman sydän on halutoin.
Le juste s’occupe de son bétail, mais les entrailles des méchants sont cruelles.
11 Joka peltonsa viljelee, se saa leipää yltäkylläisesti; vaan joka turhia ajelee takaa, se on tyhmä.
Celui qui cultive son champ est rassasié de pain, mais celui qui poursuit des choses inutiles est dépourvu de sens.
12 Jumalatoin halajaa aina pahaa tehdä, mutta vanhurskaan juuri kantaa hedelmää.
Le méchant convoite la proie des méchants, mais la racine des justes donne son fruit.
13 Ilkiä käsitetään omissa sanoissansa, vaan vanhurskas pääsee hädästä.
Il y a dans le péché des lèvres un piège funeste, mais le juste se tire de la détresse.
14 Suun hedelmästä tulee paljon hyvää; ja niinkuin kukin käsillänsä tehnyt on, kostetaan hänelle.
C’est par le fruit de sa bouche qu’on est rassasié de biens, et il sera rendu à chacun suivant l’œuvre de ses mains.
15 Tyhmäin mielestä on hänen tiensä otollinen, mutta viisas ottaa neuvon.
La voie de l’insensé est droite à ses yeux, mais le sage écoute les conseils.
16 Tyhmä osoittaa kohta vihansa, vaan joka peittää vääryyden, se on kavala.
L’insensé laisse voir aussitôt sa colère, mais l’homme prudent sait dissimuler un outrage.
17 Joka totuuden puhuu, se vanhurskauden ilmoittaa; mutta joka väärin todistaa, hän pettää.
Celui qui proclame la vérité dit ce qui est juste, et le faux témoin profère la perfidie.
18 Joka ajattelematta puhuu, hän pistää niinkuin miekalla; vaan viisasten kieli on terveellinen.
Tel qui parle inconsidérément blesse comme un glaive, mais la langue des sages procure la guérison.
19 Totinen suu pysyy vahvana ijankaikkisesti, vain väärä kieli ei pysy kauvan.
La langue véridique restera toujours, mais la langue mensongère est confondue en un clin d’œil.
20 Jotka pahaa ajattelevat, niiden sydämessä on petos; vaan jotka rauhaa neuvovat, niillä on ilo.
La fraude est dans le cœur de ceux qui méditent le mal, mais la joie est pour ceux qui conseillent la paix.
21 Ei vanhurskaalle mitään vaaraa tapahdu; vaan jumalattomat pahuudella täytetään.
Aucun malheur n’arrive au juste, mais les méchants sont accablés de maux.
22 Petolliset huulet ovat Herralle kauhistus; vaan jotka oikein tekevät, ovat hänelle otolliset.
Les lèvres menteuses sont en horreur à Yahweh, mais ceux qui agissent selon la vérité lui sont agréables.
23 Kavala salaa taitonsa, vaan hulluin sydän ilmoittaa hulluutta.
L’homme prudent cache sa science, mais le cœur de l’insensé publie sa folie.
24 Ahkera käsi saa hallita, vaan laiskan täytyy veronalaiseksi tulla.
La main vigilante dominera, mais la main indolente sera tributaire.
25 Sydämellinen murhe kivistelee, vaan lohdullinen sana iloittaa,
Le chagrin dans le cœur de l’homme l’abat, mais une bonne parole le réjouit.
26 Vanhurskas on parempi lähimmäistänsä, mutta jumalattoman tie viettelee hänen
Le juste montre la voie à son ami, mais la voie des méchants les égare.
27 Ei petollinen asia menesty, mutta ahkera saa hyvän tavaran.
Le paresseux ne rôtit pas son gibier, mais l’activité est pour l’homme un précieux trésor.
28 Vanhurskauden tiellä on elämä, ja hänen poluillansa ei ole kuolemaa.
Dans le sentier de la justice est la vie, et dans le chemin qu’elle trace l’immortalité.
