Sananlaskujen 11
1 Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta oikia puntari on hänelle otollinen.
Falsk vegt er fæl for Herren, men full vegt likar han godt.
2 Kussa ylpeys on, siinä on myös ylönkatse; mutta viisaus on nöyräin tykönä.
Kjem stormod, so kjem og skam, men smålåtne, dei hev visdom.
3 Viattomuus johdattaa siviät, vaan pahuus kukistaa pilkkaajat.
Dei ærlege hev si uskyld til førar, men fals slær sin herre på hals.
4 Ei rakkaus auta vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.
Gods hjelper ikkje på vreidens dag, men rettferd frelser frå dauden.
5 Viattoman vanhurskaus tekee hänen tiensä tasaiseksi, mutta jumalatoin lankee jumalattomassa menossansa.
Ærleg manns rettferd jamnar hans veg, men den gudlause stuper ved gudløysa si.
6 Jumalisten vanhurskaus pelastaa heitä, vaan väärintekiät käsitetään viekkaudessansa.
Ærlege folk ved si rettferd vert frelste, men dei falske vert fanga i eigen gir.
7 Kuin jumalatoin ihminen kuolee, niin ei ole yhtään toivoa: ja jota väärintekiät odottavat, se tulee tyhjäksi.
Når ugudleg mann døyr, er det ute med voni; og vondskaps venting til inkjes vert.
8 Vanhurskas vapahdetaan vaivasta, ja jumalatoin tuleehänen siaansa.
Rettferdig vert fria or trengsla, og ugudleg kjem i hans stad.
9 Ulkokullatun ihmisen suun kautta petetään hänen lähimmäisensä; vaan vanhurskaat ymmärtävät sen, ja pelastetaan.
Den skamlause tyner sin granne med munnen, men rettferdige friar seg ut med sin kunnskap.
10 Kaupunki iloitsee, koska vanhurskaan hyvin käy, ja riemuitsee, koska jumalatoin hukkuu.
Gjeng det godt med rettferdige, fegnast byen, vert gudlause tynte, syng folk av gleda.
11 Vanhurskasten siunauksen kautta kaupunki korotetaan, vaan jumalattoman suun kautta kukistetaan.
Med velsigning frå ærlege folk kjem byen seg upp, men gudlause munn bryt han ned.
12 Joka lähimmäistänsä häpäisee, se on hullu, mutta toimellinen mies on vaiti.
Vitlaus er den som vanvyrdar sin granne, men vitug mann tegjer stilt.
13 Panettelia ilmoittaa salaisuuden, vaan jolla on uskollinen sydän, hän salaa sen.
Den som fer med drøs, ber løynråd ut, men den hjarte-trugne løyner saki.
14 Jossa ei neuvoa ole, siinä kansa hukkuu; vaan jossa monta neuvonantajaa on, siinä hyvin käy.
Der inkje styre er, lyt folket falla, men der dei rådvise er mange, der er frelsa.
15 Joka toisen takaa, hän tulee vahinkoon; vaan joka siitä itsensä pitää pois, hän on murheetoin.
Borgar du for framand, er du ille faren, men han er trygg som hatar handtak.
16 Vaimo, joka otollinen on, pitää kunnian; vaan väkevät pitävät rikkauden.
Ei yndefull kvinna vinn æra, og valdsmenner vinn seg rikdom.
17 Armias mies tekee ruumiillensa hyvää; vaan se, joka julma on, saattaa lihansa murheelliseksi.
Ein godhjarta mann gjer vel mot si sjæl, men ein hardhjarta mann fer vondt med sitt eige kjøt.
18 Jumalattoman työ on turha, vaan joka vanhurskautta kylvää, sillä on hyvä palkka.
Den ugudlege vinn seg ei sviksam løn, men den som rettferd sår, fær varig løn.
19 Sillä vanhurskaus saattaa elämän, vaan joka pahaa pyytää, hän saattaa kuoleman.
Stend du fast i rettferd, vinn du liv, men fer du etter vondt, då fær du daude.
20 Petollinen sydän on kauhistus Herralle, Vaan viattoman tie on hänelle otollinen.
Dei range i hugen hev Herren ein stygg til, men han likar deim som ulastande ferdast.
21 Ei jumalattoimia auta, vaikka kaikki kätensä yhteen pistäisivät, mutta vanhurskaan siemen pelastetaan.
Det kann du gjeva handi på, den vonde vert’kje urefst, men ætti åt rettferdige slepp undan.
22 Kaunis vaimo ilman taidota on niinkuin sika, jolla olis kultainen käädy kuonossa.
Som ein gullring i eit grisetryne er ei fager kvinna utan vit.
23 Vanhurskasten himo on ainoastaan hyvä, vaan jumalattomain odotus on kiukku.
Det rettferdige ynskjer, vert berre godt, det som gudlause vonar, vert til vreide.
24 Muutama jakaa omastansa, ja saa enemmän; toinen säästää, jossa ei pitäisi, ja tulee köyhemmäksi.
Ein strår ut og fær endå meir, ein annan vert arm av usømeleg sparing.
25 Sielu, joka siunaa, tulee rikkaaksi: ja joka juottaa, se myös juotetaan.
Den som velsignar, skal trivast, og kveikjer du andre, vert sjølv du kveikt.
26 Joka jyvät salaa, häntä kansa kiroilee; mutta joka myy, hänelle tulee siunaus.
Ein kornflår, honom bannar folket, men signing kjem yver den som sel korn.
27 Joka varhain hyvää etsii, hänelle hyvin menestyy; mutta joka pahaa noudattaa, hänelle pahoin tapahtuu.
Den som strævar etter godt, han søkjer hugnad, men den som leitar etter vondt, han fær det yver seg.
28 Joka rikkauteensa luottaa, hän hukkuu, vaan vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehti.
Den som lit på sin rikdom, han skal stupa, men rettferdige grønkar som lauv.
29 Joka huoneensa murheelliseksi tekee, hän saa tuulen perinnöksi: ja hullun täytyy viisasta palvella.
Den som øydar sitt hus, skal erva vind, og narren vert træl åt den kloke.
30 Vanhurskaan hedelmä on elämän puu: joka viisas on, hän kääntää sielut.
Rettferdig manns frukt er eit livsens tre, og sjæler vinn den vise.
31 Koska vanhurskas paljon kärsii, kuinka paljoa enemmin jumalatoin ja syntinen?
Du ser rettferdig mann fær vederlag på jordi, kor mykje meir då den ugudlege og syndaren!
