Sananlaskujen 11
1 Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta oikia puntari on hänelle otollinen.
Statera dolosa, abominatio est apud Dominum: et pondus æquum, voluntas eius.
2 Kussa ylpeys on, siinä on myös ylönkatse; mutta viisaus on nöyräin tykönä.
Ubi fuerit superbia, ibi erit et contumelia: ubi autem est humilitas, ibi et sapientia.
3 Viattomuus johdattaa siviät, vaan pahuus kukistaa pilkkaajat.
Simplicitas iustorum diriget eos: et supplantatio perversorum vastabit illos.
4 Ei rakkaus auta vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.
Non proderunt divitiæ in die ultionis: iustitia autem liberabit a morte.
5 Viattoman vanhurskaus tekee hänen tiensä tasaiseksi, mutta jumalatoin lankee jumalattomassa menossansa.
Iustitia simplicis diriget viam eius: et in impietate sua corruet impius.
6 Jumalisten vanhurskaus pelastaa heitä, vaan väärintekiät käsitetään viekkaudessansa.
Iustitia rectorum liberabit eos: et in insidiis suis capientur iniqui.
7 Kuin jumalatoin ihminen kuolee, niin ei ole yhtään toivoa: ja jota väärintekiät odottavat, se tulee tyhjäksi.
Mortuo homine impio, nulla erit ultra spes: et expectatio solicitorum peribit.
8 Vanhurskas vapahdetaan vaivasta, ja jumalatoin tuleehänen siaansa.
Iustus de angustia liberatus est: et tradetur impius pro eo.
9 Ulkokullatun ihmisen suun kautta petetään hänen lähimmäisensä; vaan vanhurskaat ymmärtävät sen, ja pelastetaan.
Simulator ore decipit amicum suum: iusti autem liberabuntur scientia.
10 Kaupunki iloitsee, koska vanhurskaan hyvin käy, ja riemuitsee, koska jumalatoin hukkuu.
In bonis iustorum exultabit civitas: et in perditione impiorum erit laudatio.
11 Vanhurskasten siunauksen kautta kaupunki korotetaan, vaan jumalattoman suun kautta kukistetaan.
Benedictione iustorum exaltabitur civitas: et ore impiorum subvertetur.
12 Joka lähimmäistänsä häpäisee, se on hullu, mutta toimellinen mies on vaiti.
Qui despicit amicum suum, indigens corde est: vir autem prudens tacebit.
13 Panettelia ilmoittaa salaisuuden, vaan jolla on uskollinen sydän, hän salaa sen.
Qui ambulat fraudulenter, revelat arcana: qui autem fidelis est animi, celat amici commissum.
14 Jossa ei neuvoa ole, siinä kansa hukkuu; vaan jossa monta neuvonantajaa on, siinä hyvin käy.
Ubi non est gubernator, populus corruet: salus autem, ubi multa consilia.
15 Joka toisen takaa, hän tulee vahinkoon; vaan joka siitä itsensä pitää pois, hän on murheetoin.
Affligetur malo, qui fidem facit pro extraneo: qui autem cavet laqueos, securus erit.
16 Vaimo, joka otollinen on, pitää kunnian; vaan väkevät pitävät rikkauden.
Mulier gratiosa inveniet gloriam: et robusti habebunt divitias.
17 Armias mies tekee ruumiillensa hyvää; vaan se, joka julma on, saattaa lihansa murheelliseksi.
Benefacit animæ suæ vir misericors: qui autem crudelis est, etiam propinquos abiicit.
18 Jumalattoman työ on turha, vaan joka vanhurskautta kylvää, sillä on hyvä palkka.
Impius facit opus instabile: seminanti autem iustitiam merces fidelis.
19 Sillä vanhurskaus saattaa elämän, vaan joka pahaa pyytää, hän saattaa kuoleman.
Clementia præparat vitam: et sectatio malorum mortem.
20 Petollinen sydän on kauhistus Herralle, Vaan viattoman tie on hänelle otollinen.
Abominabile Domino cor pravum: et voluntas eius in iis, qui simpliciter ambulant.
21 Ei jumalattoimia auta, vaikka kaikki kätensä yhteen pistäisivät, mutta vanhurskaan siemen pelastetaan.
Manus in manu non erit innocens malus: semen autem iustorum salvabitur.
22 Kaunis vaimo ilman taidota on niinkuin sika, jolla olis kultainen käädy kuonossa.
Circulus aureus in naribus suis, mulier pulchra et fatua.
23 Vanhurskasten himo on ainoastaan hyvä, vaan jumalattomain odotus on kiukku.
Desiderium iustorum omne bonum est: præstolatio impiorum furor.
24 Muutama jakaa omastansa, ja saa enemmän; toinen säästää, jossa ei pitäisi, ja tulee köyhemmäksi.
Alii dividunt propria, et ditiores fiunt: alii rapiunt non sua, et semper in egestate sunt.
25 Sielu, joka siunaa, tulee rikkaaksi: ja joka juottaa, se myös juotetaan.
Anima, quæ benedicit, impinguabitur: et qui inebriat, ipse quoque inebriabitur.
26 Joka jyvät salaa, häntä kansa kiroilee; mutta joka myy, hänelle tulee siunaus.
Qui abscondit frumenta, maledicetur in populis: benedictio autem super caput vendentium.
27 Joka varhain hyvää etsii, hänelle hyvin menestyy; mutta joka pahaa noudattaa, hänelle pahoin tapahtuu.
Bene consurgit diluculo qui quærit bona: qui autem investigator malorum est, opprimetur ab eis.
28 Joka rikkauteensa luottaa, hän hukkuu, vaan vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehti.
Qui confidit in divitiis suis, corruet: iusti autem quasi virens folium germinabunt.
29 Joka huoneensa murheelliseksi tekee, hän saa tuulen perinnöksi: ja hullun täytyy viisasta palvella.
Qui conturbat domum suam, possidebit ventos: et qui stultus est, serviet sapienti.
30 Vanhurskaan hedelmä on elämän puu: joka viisas on, hän kääntää sielut.
Fructus iusti lignum vitæ: et qui suscipit animas, sapiens est.
31 Koska vanhurskas paljon kärsii, kuinka paljoa enemmin jumalatoin ja syntinen?
Si iustus in terra recipit, quanto magis impius et peccator?
