Sananlaskujen 11

1 Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta oikia puntari on hänelle otollinen.

Havigema huno avamente'ma refkohu so'ema nosia vahera, Ra Anumzamo'a agoteno avesra hunente. Hianagi avamente'ma fatgo huno mizama asea vaheku avesinente.

2 Kussa ylpeys on, siinä on myös ylönkatse; mutta viisaus on nöyräin tykönä.

Kavufga atare'zamo'a, kagazeza erigamigahie. Hianagi kavufga anteramizamo'a, knare antahintahiza erino egahie.

3 Viattomuus johdattaa siviät, vaan pahuus kukistaa pilkkaajat.

Maka zampima tamage huno fatgo avu'ava'ma hanimofona, ana avu'avazamo kegava huntegahie. Hianagi hazenke vahe'mofo akrehe akrehe'zamo'a, zamagrira zamahe fanane hugahie.

4 Ei rakkaus auta vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.

Refkoma hugantesia knarera, feno zankamo'a kaza osugosie. Hianagi fatgoma huno mani'zamo'a frizampintira kagu'vazigahie.

5 Viattoman vanhurskaus tekee hänen tiensä tasaiseksi, mutta jumalatoin lankee jumalattomassa menossansa.

Fatgo vahe'mokizmia tamage hu zamavu'zamava'mo hanige'za, kama nevaza kamo'a, knare hu'nesige'za vugahaze. Hianagi havi vahe'mokizmia zamagra nehanaza kumimofo kna'amo, zamazeri traka hugahie.

6 Jumalisten vanhurskaus pelastaa heitä, vaan väärintekiät käsitetään viekkaudessansa.

Fatgo zamavu'zmava'ma nehaza vahe'mokizmia, fatgo zamavu'zmava zmimo'a zamagu nevazie. Hianagi fatgo osu vahe'mokizmia fatgo osu zamavu'zmava zamo zamazerigahie.

7 Kuin jumalatoin ihminen kuolee, niin ei ole yhtään toivoa: ja jota väärintekiät odottavat, se tulee tyhjäksi.

Kefozama nehia vahe'mo'ma erinaku'ma amuha'ma nehia zamo'a frisigeno'a anama erinaku'ma amuhama nehiazamo'a, amane zankna hugahie.

8 Vanhurskas vapahdetaan vaivasta, ja jumalatoin tuleehänen siaansa.

Hazenke zamo'ma fatgo vahete'ma esniana, Ra Anumzamo'a aza huno avare atrenigeno, ana hazenke zamo'a kefozama nehanaza vahete egahie.

9 Ulkokullatun ihmisen suun kautta petetään hänen lähimmäisensä; vaan vanhurskaat ymmärtävät sen, ja pelastetaan.

Anumzamofonku'ma kore'ma hunte'za agoragama omaniza vahe'mo'za, kezmireti tava'ozmire'ma mani'namokizmia zamazeri haviza nehaze. Hianagi fatgo vahe'mo'za ama' antahi'za zamimo zamagu nevazie.

10 Kaupunki iloitsee, koska vanhurskaan hyvin käy, ja riemuitsee, koska jumalatoin hukkuu.

Fatgo vahe'mo'zama nomani'za zamifima knare hazageno'a, rankumapi vahe'mo'za musenkase nehaze. Hagi kefo zamavu'zamava'ma nehaza vahe'ma fri'zage'za, havizama nehia zana vagaregahie hu'za tusi muse nehaze.

11 Vanhurskasten siunauksen kautta kaupunki korotetaan, vaan jumalattoman suun kautta kukistetaan.

Anumzamo'ma fatgo vahe'mofo nomani'zama asomu'ma huntegeno'a, rankuma'mofo agimo'a marenerie. Hianagi kefo avu'ava'ma nehia vahe'mofo agipinti'ma esia kemo'a, rankumara eri haviza hutregahie.

12 Joka lähimmäistänsä häpäisee, se on hullu, mutta toimellinen mies on vaiti.

Tava'ozmire'ma nemaniza vahe'ma zamage henkaminetaza vahe'mo'za, neginagi vahe mani'naze. Hianagi fatgo antahi'zane vahe'mo'za kea osu akohe'za nemanize.

13 Panettelia ilmoittaa salaisuuden, vaan jolla on uskollinen sydän, hän salaa sen.

Iza'o vahe amefi kema huno vanoma hanimo'a, oku'a fraki'nesia zana huama hugahie. Hianagi tamage kema hu vahe'mo'a, nefu'ma hu'ne'nia zana huama huontegosie.

14 Jossa ei neuvoa ole, siinä kansa hukkuu; vaan jossa monta neuvonantajaa on, siinä hyvin käy.

Ama' antahi'zane kva vahe'ma omanisigeno'a, kuma'mo'a haviza hugahie. Hianagi knare antahi'zama ami vahe'ma rama'ama mani'nenageno'a, kuma'mo'a hankavetino knare hugahie.

15 Joka toisen takaa, hän tulee vahinkoon; vaan joka siitä itsensä pitää pois, hän on murheetoin.

Mago'mo'ma vahepinti'ma nofi'ma hu'nesigenka, anazamofo nona hu'na miza kamigahue hunka hanunka, knaza erifore hugahane. Hianagi ana'ma hu'zanku'ma avesrama hanimo'a, agra'a agu'vazigahie.

16 Vaimo, joka otollinen on, pitää kunnian; vaan väkevät pitävät rikkauden.

Rimpa fru avu'ava'ene a'mofona, agesga hunentaze. Hianagi vaheku'ma asuragionte ne'mo'a, feno zanke e'nerie.

17 Armias mies tekee ruumiillensa hyvää; vaan se, joka julma on, saattaa lihansa murheelliseksi.

Vahe'mofo asuraginteno so'e avu'ava'ma hunte ne'mo'a, agra'a azeri so'e nehie. Hianagi vahe'mokizmi havizama huzmantea ne'mo'a, agra'a azeri haviza nehie.

18 Jumalattoman työ on turha, vaan joka vanhurskautta kylvää, sillä on hyvä palkka.

Kefo avu'ava'ma nehaza vahe'mo'za antesaza feno zamimo'a atupa knafi megahie. Hianagi fatgo vahe'mokizmi mizamo'a, za'za kna megahie.

19 Sillä vanhurskaus saattaa elämän, vaan joka pahaa pyytää, hän saattaa kuoleman.

Fatgo vahe'mo'za knare manizanku nehakaze. Hianagi havi avu'avazama nevaririza vahe'mo'za fri'zanku nehakaze.

20 Petollinen sydän on kauhistus Herralle, Vaan viattoman tie on hänelle otollinen.

Hagi akrehe akrehe avu'ava zama agu'afima me'nea vahe'mofona, Ra Anumzamo'a agotenezmante. Hianagi fatgoma hu'za nemaniza vaheku, Ra Anumzamo'a musena hunezmante

21 Ei jumalattoimia auta, vaikka kaikki kätensä yhteen pistäisivät, mutta vanhurskaan siemen pelastetaan.

Tamage, havi avu'ava'ma nehaza vahe'mo'za hazenkea agateore'za, ana hazenkea erigahaze. Hianagi fatgo vahe'mokizmi mofavreramina, Ra Anumzamo'a keaga huozmanteno zamagu'vazigahie.

22 Kaunis vaimo ilman taidota on niinkuin sika, jolla olis kultainen käädy kuonossa.

Hentofa agi agonane a'mo'ma fatgo osu avu'ava'ma nehia a'mo'a, agra afu'mofo golire tro hunte rinima agonafi antanintaza kna hu'ne.

23 Vanhurskasten himo on ainoastaan hyvä, vaan jumalattomain odotus on kiukku.

Fatgo avu'ava'ma nehaza vahe'mo'za, knare'zama erifore'ma hanaza zanku zamave'nesie. Hianagi havi zamavu'zamava'ma nehaza vahe'mo'za hazenkefi manigahune hu'za antahigahaze.

24 Muutama jakaa omastansa, ja saa enemmän; toinen säästää, jossa ei pitäisi, ja tulee köyhemmäksi.

Zamagragu'ma ontahi'za vahe'ma zamaza nehaza vahe'mo'za, zamagra mago'ane eri avitegahaze. Hianagi rumofo amiga zama omisnazana, maka zankura eme atupa hugahaze.

25 Sielu, joka siunaa, tulee rikkaaksi: ja joka juottaa, se myös juotetaan.

Muse hu'za vahe'ma veva'ma nehaza vahe'mo'za zamagra rama'aza erigahaze. Vahe'ma zamazahu vahe'mo'za, ana nona'a erigahaze.

26 Joka jyvät salaa, häntä kansa kiroilee; mutta joka myy, hänelle tulee siunaus.

Iza'o ne'zama'ama zagore'ma otreno, azeri akonama hania vahe'mofona, vahe'mo'za huhaviza huntegahaze. Hianagi iza'o ne'zama'ama zagore'ma atresimofona, asomu'mo agritera megahie.

27 Joka varhain hyvää etsii, hänelle hyvin menestyy; mutta joka pahaa noudattaa, hänelle pahoin tapahtuu.

Iza'o knare avu'ava zanku'ma kazigazi huno hakesimo'a, knare'za erinkeno, kefo zanku'ma hake'simo'a, kefoza erigahie.

28 Joka rikkauteensa luottaa, hän hukkuu, vaan vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehti.

Iza'o rama'a fenoma ante'nesia zanku'ma antahintahima hanimo'a, evuramigahie. Hianagi fatgo vahe'mo'za zafamo anina eri mareankna hu'za tretre hugahaze.

29 Joka huoneensa murheelliseksi tekee, hän saa tuulen perinnöksi: ja hullun täytyy viisasta palvella.

Naga'amofoma hazanke'ma erimisimo'a, mago'zana erisinti oharegosie. Neginagima hanaza vahe'mo'za ama' antahi'zane vahe'mokizmi eri'za vahe manigahaze.

30 Vanhurskaan hedelmä on elämän puu: joka viisas on, hän kääntää sielut.

Fatgo vahe'mofo avu'avamo'a, asimu eri zafagna hu'ne. Hagi iza'o vahe'ma agu'mavazimo'a ama' antahi'zane vahe mani'ne.

31 Koska vanhurskas paljon kärsii, kuinka paljoa enemmin jumalatoin ja syntinen?

Ama mopafina fatgo vahe'mo'za miza zamia e'nerisage'za, kefo zamavu'zamava'ma nehanaza vahe'mo'zane, kumi vahe'mo'za knazana erigahaze.