Sananlaskujen 11
1 Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta oikia puntari on hänelle otollinen.
La bilancia falsa è un abominio per l’Eterno, ma il peso giusto gli è grato.
2 Kussa ylpeys on, siinä on myös ylönkatse; mutta viisaus on nöyräin tykönä.
Venuta la superbia, viene anche l’ignominia; ma la sapienza è con gli umili.
3 Viattomuus johdattaa siviät, vaan pahuus kukistaa pilkkaajat.
L’integrità degli uomini retti li guida, ma la perversità dei perfidi è la loro rovina.
4 Ei rakkaus auta vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.
Le ricchezze non servono a nulla nel giorno dell’ira, ma la giustizia salva da morte.
5 Viattoman vanhurskaus tekee hänen tiensä tasaiseksi, mutta jumalatoin lankee jumalattomassa menossansa.
La giustizia dell’uomo integro gli appiana la via, ma l’empio cade per la sua empietà.
6 Jumalisten vanhurskaus pelastaa heitä, vaan väärintekiät käsitetään viekkaudessansa.
La giustizia degli uomini retti li libera, ma i perfidi restan presi nella loro propria malizia.
7 Kuin jumalatoin ihminen kuolee, niin ei ole yhtään toivoa: ja jota väärintekiät odottavat, se tulee tyhjäksi.
Quando un empio muore, la sua speranza perisce, e l’aspettazione degl’iniqui e annientata.
8 Vanhurskas vapahdetaan vaivasta, ja jumalatoin tuleehänen siaansa.
Il giusto è tratto fuor dalla distretta, e l’empio ne prende il posto.
9 Ulkokullatun ihmisen suun kautta petetään hänen lähimmäisensä; vaan vanhurskaat ymmärtävät sen, ja pelastetaan.
Con la sua bocca l’ipocrita rovina il suo prossimo, ma i giusti sono liberati dalla loro perspicacia.
10 Kaupunki iloitsee, koska vanhurskaan hyvin käy, ja riemuitsee, koska jumalatoin hukkuu.
Quando i giusti prosperano, la città gioisce; ma quando periscono gli empi son gridi di giubilo.
11 Vanhurskasten siunauksen kautta kaupunki korotetaan, vaan jumalattoman suun kautta kukistetaan.
Per la benedizione degli uomini retti la città è esaltata, ma è sovvertita dalla bocca degli empi.
12 Joka lähimmäistänsä häpäisee, se on hullu, mutta toimellinen mies on vaiti.
Chi sprezza il prossimo è privo di senno, ma l’uomo accorto tace.
13 Panettelia ilmoittaa salaisuuden, vaan jolla on uskollinen sydän, hän salaa sen.
Chi va sparlando svela i segreti, ma chi ha lo spirito leale tien celata la cosa.
14 Jossa ei neuvoa ole, siinä kansa hukkuu; vaan jossa monta neuvonantajaa on, siinä hyvin käy.
Quando manca una savia direzione il popolo cade; nel gran numero de’ consiglieri sta la salvezza.
15 Joka toisen takaa, hän tulee vahinkoon; vaan joka siitä itsensä pitää pois, hän on murheetoin.
Chi si fa mallevadore d’un altro ne soffre danno, ma chi odia la mallevadoria è sicuro.
16 Vaimo, joka otollinen on, pitää kunnian; vaan väkevät pitävät rikkauden.
La donna graziosa ottiene la gloria, e gli uomini forti ottengon la ricchezza.
17 Armias mies tekee ruumiillensa hyvää; vaan se, joka julma on, saattaa lihansa murheelliseksi.
L’uomo benigno fa del bene a se stesso, ma il crudele tortura la sua propria carne.
18 Jumalattoman työ on turha, vaan joka vanhurskautta kylvää, sillä on hyvä palkka.
L’empio fa un’opera fallace, ma chi semina giustizia ha una ricompensa sicura.
19 Sillä vanhurskaus saattaa elämän, vaan joka pahaa pyytää, hän saattaa kuoleman.
Così la giustizia mena alla vita, ma chi va dietro al male s’incammina alla morte.
20 Petollinen sydän on kauhistus Herralle, Vaan viattoman tie on hänelle otollinen.
I perversi di cuore sono un abominio per l’Eterno, ma gl’integri nella loro condotta gli sono graditi.
21 Ei jumalattoimia auta, vaikka kaikki kätensä yhteen pistäisivät, mutta vanhurskaan siemen pelastetaan.
No, certo, il malvagio non rimarrà impunito, ma la progenie dei giusti scamperà.
22 Kaunis vaimo ilman taidota on niinkuin sika, jolla olis kultainen käädy kuonossa.
Una donna bella, ma senza giudizio, è un anello d’oro nel grifo d’un porco.
23 Vanhurskasten himo on ainoastaan hyvä, vaan jumalattomain odotus on kiukku.
Il desiderio dei giusti è il bene soltanto, ma la prospettiva degli empi e l’ira.
24 Muutama jakaa omastansa, ja saa enemmän; toinen säästää, jossa ei pitäisi, ja tulee köyhemmäksi.
C’è chi spande liberalmente e diventa più ricco, e c’è chi risparmia più del dovere e non fa che impoverire.
25 Sielu, joka siunaa, tulee rikkaaksi: ja joka juottaa, se myös juotetaan.
L’anima benefica sarà nell’abbondanza, e chi annaffia sarà egli pure annaffiato.
26 Joka jyvät salaa, häntä kansa kiroilee; mutta joka myy, hänelle tulee siunaus.
Chi detiene il grano è maledetto dal popolo, ma la benedizione è sul capo di chi lo vende.
27 Joka varhain hyvää etsii, hänelle hyvin menestyy; mutta joka pahaa noudattaa, hänelle pahoin tapahtuu.
Chi procaccia il bene s’attira benevolenza, ma chi cerca il male, male gl’incoglierà.
28 Joka rikkauteensa luottaa, hän hukkuu, vaan vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehti.
Chi confida nelle sue ricchezze cadrà, ma i giusti rinverdiranno a guisa di fronde.
29 Joka huoneensa murheelliseksi tekee, hän saa tuulen perinnöksi: ja hullun täytyy viisasta palvella.
Chi getta lo scompiglio in casa sua erediterà vento, e lo stolto sarà lo schiavo di chi ha il cuor savio.
30 Vanhurskaan hedelmä on elämän puu: joka viisas on, hän kääntää sielut.
Il frutto del giusto è un albero di vita, e il savio fa conquista d’anime.
31 Koska vanhurskas paljon kärsii, kuinka paljoa enemmin jumalatoin ja syntinen?
Ecco, il giusto riceve la sua retribuzione sulla terra, quanto più l’empio e il peccatore!
