Sananlaskujen 10
1 Salomon sananlaskut. Viisas poika on isänsä ilo, mutta hullu poika on äidillensä murheeksi.
Filius sapiens lætificat patrem, filius vero stultus mœstitia est matris suæ.
2 Väärin saatu tavara ei ole hyödyllinen; mutta vanhurskaus vapauttaa kuolemasta.
Nil proderunt thesauri impietatis, justitia vero liberabit a morte.
3 Ei Herra anna vanhurskasten sielun nälkää kärsiä, mutta jumalattomain väärin saadut hän hajoittaa.
Non affliget Dominus fame animam justi, et insidias impiorum subvertet.
4 Petollinen käsi tekee köyhäksi, mutta ahkera saattaa rikkaaksi.
Egestatem operata est manus remissa; manus autem fortium divitias parat. Qui nititur mendaciis, hic pascit ventos; idem autem ipse sequitur aves volantes.
5 Joka suvella kokoo, hän on toimellinen, mutta joka elonaikana makaa, hän tulee häpiään.
Qui congregat in messe, filius sapiens est; qui autem stertit æstate, filius confusionis.
6 Siunaus on vanhurskaan pään päällä, mutta jumalattoman suun peittää vääryys.
Benedictio Domini super caput justi; os autem impiorum operit iniquitas.
7 Vanhurskaan muisto pysyy siunauksessa, vaan jumalattomain nimi mätänee.
Memoria justi cum laudibus, et nomen impiorum putrescet.
8 Joka sydämestänsä viisas on, hän ottaa käskyt vastaan; mutta jolla hullut huulet ovat, se saa haavoja.
Sapiens corde præcepta suscipit; stultus cæditur labiis.
9 Joka nuhteettomasti vaeltaa, hän elää murheetoinna; mutta joka väärällä tiellä vaeltaa, hän tulee ilmi.
Qui ambulat simpliciter ambulat confidenter; qui autem depravat vias suas manifestus erit.
10 Joka silmää iskee, hän vaivaa matkaan saattaa, ja jolla hullut huulet ovat, hän saa haavoja.
Qui annuit oculo dabit dolorem; et stultus labiis verberabitur.
11 Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattoman suun peittää vääryys.
Vena vitæ os justi, et os impiorum operit iniquitatem.
12 Viha riidan saattaa, mutta rakkaus peittää kaikki rikokset.
Odium suscitat rixas, et universa delicta operit caritas.
13 Toimellisten huulissa löydetään viisaus, vaan tyhmäin selkään tarvitaan vitsa.
In labiis sapientis invenitur sapientia, et virga in dorso ejus qui indiget corde.
14 Viisaat opin kätkevät, vaan hulluin suu on täynnä vahinkoa.
Sapientes abscondunt scientiam; os autem stulti confusioni proximum est.
15 Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa; mutta köyhyys tekee köyhän pelkuriksi.
Substantia divitis, urbs fortitudinis ejus; pavor pauperum egestas eorum.
16 Vanhurskaus tekee työtä hengen ylöspitämiseksi, mutta jumalattoman saalis on symmiksi.
Opus justi ad vitam, fructus autem impii ad peccatum.
17 Joka kurituksen ottaa vastaan, hän on elämän tiellä; mutta joka rangaistuksen heittää pois, hän menee väärin.
Via vitæ custodienti disciplinam; qui autem increpationes relinquit, errat.
18 Petolliset suut peittävät vainon, ja joka panettelee, hän on tyhmä.
Abscondunt odium labia mendacia; qui profert contumeliam, insipiens est.
19 Jossa paljo puhutaan, siitä ei synti ole kaukana; mutta joka huulensa hillitsee, hän on toimellinen.
In multiloquio non deerit peccatum, qui autem moderatur labia sua prudentissimus est.
20 Vanhurskaan kieli on kalliimpi hopiaa, mutta jumalattoman sydän on miinkuin ei mitään.
Argentum electum lingua justi; cor autem impiorum pro nihilo.
21 Vanhurskaan huulet monta ravitsevat, mutta hullut kuolevat hulluudessa.
Labia justi erudiunt plurimos; qui autem indocti sunt in cordis egestate morientur.
22 Herran siunaus tekee rikkaaksi ilman vaivaa.
Benedictio Domini divites facit, nec sociabitur eis afflictio.
23 Hullu tekee pahaa ja nauraa sitä, vaan viisas pitää siitä vaarinsa.
Quasi per risum stultus operatur scelus, sapientia autem est viro prudentia.
24 Mitä jumalatoin pelkää, se hänelle tapahtuu, ja mitä vanhurskaat himoitsevat, sitä heille annetaan.
Quod timet impius veniet super eum; desiderium suum justus dabitur.
25 Jumalatoin on niinkuin tuulispää, joka menee ohitse ja tyhjiksi raukee; mutta vanhurskas pysyy ijankaikkisesti.
Quasi tempestas transiens non erit impius; justus autem quasi fundamentum sempiternum.
26 Niin kuin etikka tekee pahaa hampaille ja savu silmille, niin on laiska niiden mielestä paha, jotka hänen lähettävät.
Sicut acetum dentibus, et fumus oculis, sic piger his qui miserunt eum.
27 Herran pelko enentää päiviä, vaan jumalattomain vuodet vähennetään.
Timor Domini apponet dies, et anni impiorum breviabuntur.
28 Vanhurskaan toivo on ilo, mutta jumalattomain toivo katoo.
Exspectatio justorum lætitia, spes autem impiorum peribit.
29 Herran tie on hurskasten väkevyys, mutta pahointekiät ovat pelkurit.
Fortitudo simplicis via Domini, et pavor his qui operantur malum.
30 Vanhurskas pysyy aina kohdallansa kukistamatta, mutta jumalattoman ei pidä asuman maan päällä.
Justus in æternum non commovebitur, impii autem non habitabunt super terram.
31 Vanhurskaan suu tuottaa viisauden, vaan vääräin kieli hukutetaan.
Os justi parturiet sapientiam; lingua pravorum peribit.
32 Vanhurskaan huulet opettavat terveellisiä asioita, vaan jumalattoman suu on täynnä vääryyttä.
Labia justi considerant placita, et os impiorum perversa.
