Sananlaskujen 10
1 Salomon sananlaskut. Viisas poika on isänsä ilo, mutta hullu poika on äidillensä murheeksi.
Salomos Ordsprog. Viis Søn glæder sin Fader, taabelig Søn er sin Moders Sorg.
2 Väärin saatu tavara ei ole hyödyllinen; mutta vanhurskaus vapauttaa kuolemasta.
Gudløsheds Skatte gavner intet, men Retfærd redder fra Død.
3 Ei Herra anna vanhurskasten sielun nälkää kärsiä, mutta jumalattomain väärin saadut hän hajoittaa.
HERREN lader ej en retfærdig sulte, men gudløses Attraa støder han fra sig.
4 Petollinen käsi tekee köyhäksi, mutta ahkera saattaa rikkaaksi.
Doven Haand skaber Fattigdom, flittiges Haand gør rig.
5 Joka suvella kokoo, hän on toimellinen, mutta joka elonaikana makaa, hän tulee häpiään.
En klog Søn samler om Somren, en daarlig sover om Høsten.
6 Siunaus on vanhurskaan pään päällä, mutta jumalattoman suun peittää vääryys.
Velsignelse er for retfærdiges Hoved, paa Uret gemmer gudløses Mund.
7 Vanhurskaan muisto pysyy siunauksessa, vaan jumalattomain nimi mätänee.
Den retfærdiges Minde velsignes, gudløses Navn smuldrer hen.
8 Joka sydämestänsä viisas on, hän ottaa käskyt vastaan; mutta jolla hullut huulet ovat, se saa haavoja.
Den vise tager mod Paabud, den brovtende Daare styrtes.
9 Joka nuhteettomasti vaeltaa, hän elää murheetoinna; mutta joka väärällä tiellä vaeltaa, hän tulee ilmi.
Hvo lydefrit vandrer, vandrer trygt; men hvo der gaar Krogveje, ham gaar det ilde.
10 Joka silmää iskee, hän vaivaa matkaan saattaa, ja jolla hullut huulet ovat, hän saa haavoja.
Blinker man med Øjet, volder man ondt, den brovtende Daare styrtes.
11 Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattoman suun peittää vääryys.
Den retfærdiges Mund er en Livsens Kilde, paa Uret gemmer gudløses Mund.
12 Viha riidan saattaa, mutta rakkaus peittää kaikki rikokset.
Had vækker Splid, Kærlighed skjuler alle Synder.
13 Toimellisten huulissa löydetään viisaus, vaan tyhmäin selkään tarvitaan vitsa.
Paa den kloges Læber finder man Visdom, Stok er til Ryg paa Mand uden Vid.
14 Viisaat opin kätkevät, vaan hulluin suu on täynnä vahinkoa.
De vise gemmer den indsigt, de har, Daarens Mund er truende Vaade.
15 Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa; mutta köyhyys tekee köyhän pelkuriksi.
Den riges Gods er hans faste Stad, Armod de ringes Vaade.
16 Vanhurskaus tekee työtä hengen ylöspitämiseksi, mutta jumalattoman saalis on symmiksi.
Den retfærdiges Vinding tjener til Liv, den gudløses Indtægt til Synd.
17 Joka kurituksen ottaa vastaan, hän on elämän tiellä; mutta joka rangaistuksen heittää pois, hän menee väärin.
At vogte paa Tugt er Vej til Livet, vild farer den, som viser Revselse fra sig.
18 Petolliset suut peittävät vainon, ja joka panettelee, hän on tyhmä.
Retfærdige Læber tier om Had, en Taabe er den, der udspreder Rygter.
19 Jossa paljo puhutaan, siitä ei synti ole kaukana; mutta joka huulensa hillitsee, hän on toimellinen.
Ved megen Tale undgaas ej Brøde, klog er den, der vogter sin Mund.
20 Vanhurskaan kieli on kalliimpi hopiaa, mutta jumalattoman sydän on miinkuin ei mitään.
Den retfærdiges Tunge er udsøgt Sølv, gudløses Hjerte er intet værd.
21 Vanhurskaan huulet monta ravitsevat, mutta hullut kuolevat hulluudessa.
Den retfærdiges Læber nærer mange, Daarerne dør af Mangel paa Vid.
22 Herran siunaus tekee rikkaaksi ilman vaivaa.
HERRENS Velsignelse, den gør rig, Slid og Slæb lægger intet til.
23 Hullu tekee pahaa ja nauraa sitä, vaan viisas pitää siitä vaarinsa.
For Taaben er Skændselsgerning en Leg, Visdom er Leg for Mand med Indsigt.
24 Mitä jumalatoin pelkää, se hänelle tapahtuu, ja mitä vanhurskaat himoitsevat, sitä heille annetaan.
Hvad en gudløs frygter, kommer over hans Hoved, hvad retfærdige ønsker, bliver dem givet.
25 Jumalatoin on niinkuin tuulispää, joka menee ohitse ja tyhjiksi raukee; mutta vanhurskas pysyy ijankaikkisesti.
Naar Storm farer frem, er den gudløse borte, den retfærdige staar paa evig Grund.
26 Niin kuin etikka tekee pahaa hampaille ja savu silmille, niin on laiska niiden mielestä paha, jotka hänen lähettävät.
Som Eddike for Tænder og Røg for Øjne saa er den lade for dem, der sender ham.
27 Herran pelko enentää päiviä, vaan jumalattomain vuodet vähennetään.
HERRENS Frygt lægger Dage til, gudløses Aar kortes af.
28 Vanhurskaan toivo on ilo, mutta jumalattomain toivo katoo.
Retfærdige har Glæde i Vente, gudløses Haab vil briste.
29 Herran tie on hurskasten väkevyys, mutta pahointekiät ovat pelkurit.
For lydefri Vandel er HERREN et Værn, men en Rædsel for Udaadsmænd.
30 Vanhurskas pysyy aina kohdallansa kukistamatta, mutta jumalattoman ei pidä asuman maan päällä.
Den retfærdige rokkes aldrig, ikke skal gudløse bo i Landet.
31 Vanhurskaan suu tuottaa viisauden, vaan vääräin kieli hukutetaan.
Den retfærdiges Mund bærer Visdoms Frugt, den falske Tunge udryddes.
32 Vanhurskaan huulet opettavat terveellisiä asioita, vaan jumalattoman suu on täynnä vääryyttä.
Den retfærdiges Læber søger Yndest, gudløses Mund bærer Falskheds Frugt.
