Sananlaskujen 1
1 Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
parabolae Salomonis filii David regis Israhel
2 Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
ad sciendam sapientiam et disciplinam
3 Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
ad intellegenda verba prudentiae et suscipiendam eruditionem doctrinae iustitiam et iudicium et aequitatem
4 Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
ut detur parvulis astutia adulescenti scientia et intellectus
5 Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
audiens sapiens sapientior erit et intellegens gubernacula possidebit
6 Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
animadvertet parabolam et interpretationem verba sapientium et enigmata eorum
7 Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
timor Domini principium scientiae sapientiam atque doctrinam stulti despiciunt
8 Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
audi fili mi disciplinam patris tui et ne dimittas legem matris tuae
9 Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
ut addatur gratia capiti tuo et torques collo tuo
10 Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
fili mi si te lactaverint peccatores ne adquiescas
11 Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
si dixerint veni nobiscum insidiemur sanguini abscondamus tendiculas contra insontem frustra
12 Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme; (Sheol h7585)
degluttiamus eum sicut infernus viventem et integrum quasi descendentem in lacum (Sheol h7585)
13 Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
omnem pretiosam substantiam repperiemus implebimus domos nostras spoliis
14 Koettele meidän kanssamme: meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
sortem mitte nobiscum marsuppium unum sit omnium nostrum
15 Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
fili mi ne ambules cum eis prohibe pedem tuum a semitis eorum
16 Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
pedes enim illorum ad malum currunt et festinant ut effundant sanguinem
17 Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
frustra autem iacitur rete ante oculos pinnatorum
18 Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
ipsique contra sanguinem suum insidiantur et moliuntur fraudes contra animas suas
19 Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
sic semitae omnis avari animas possidentium rapiunt
20 Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
sapientia foris praedicat in plateis dat vocem suam
21 Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
in capite turbarum clamitat in foribus portarum urbis profert verba sua dicens
22 Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
usquequo parvuli diligitis infantiam et stulti ea quae sibi sunt noxia cupiunt et inprudentes odibunt scientiam
23 Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
convertimini ad correptionem meam en proferam vobis spiritum meum et ostendam verba mea
24 Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
quia vocavi et rennuistis extendi manum meam et non fuit qui aspiceret
25 Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
despexistis omne consilium meum et increpationes meas neglexistis
26 Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
ego quoque in interitu vestro ridebo et subsannabo cum vobis quod timebatis advenerit
27 Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
cum inruerit repentina calamitas et interitus quasi tempestas ingruerit quando venerit super vos tribulatio et angustia
28 Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
tunc invocabunt me et non exaudiam mane consurgent et non invenient me
29 Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
eo quod exosam habuerint disciplinam et timorem Domini non susceperint
30 Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
nec adquieverint consilio meo et detraxerint universae correptioni meae
31 Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
comedent igitur fructus viae suae suisque consiliis saturabuntur
32 Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
aversio parvulorum interficiet eos et prosperitas stultorum perdet illos
33 Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.
qui autem me audierit absque terrore requiescet et abundantia perfruetur malorum timore sublato
