Sananlaskujen 1
1 Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
Parabolæ Salomonis, filii David, regis Israel.
2 Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
Ad sciendam sapientiam, et disciplinam:
3 Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
ad intelligenda verba prudentiæ: et suscipiendam eruditionem doctrinæ, iustitiam, et iudicium, et æquitatem:
4 Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
ut detur parvulis astutia, adolescenti scientia, et intellectus.
5 Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
Audiens, sapiens sapientior erit: et intelligens gubernacula possidebit.
6 Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
Animadvertet parabolam, et interpretationem, verba sapientum, et ænigmata eorum.
7 Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
Timor Domini principium sapientiæ. Sapientiam, atque doctrinam stulti despiciunt.
8 Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
Audi, fili mi, disciplinam patris tui, et ne dimittas legem matris tuæ:
9 Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
ut addatur gratia capiti tuo, et torques collo tuo.
10 Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
Fili mi, si te lactaverint peccatores, ne acquiescas eis.
11 Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
Si dixerint: Veni nobiscum, insidiemur sanguini, abscondamus tendiculas contra insontem frustra:
12 Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme; (Sheol h7585)
deglutiamus eum sicut infernus viventem, et integrum quasi descendentem in lacum. (Sheol h7585)
13 Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
Omnem pretiosam substantiam reperiemus, implebimus domos nostras spoliis.
14 Koettele meidän kanssamme: meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
Sortem mitte nobiscum, marsupium unum sit omnium nostrum.
15 Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
Fili mi, ne ambules cum eis, prohibe pedem tuum a semitis eorum.
16 Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
Pedes enim illorum ad malum currunt, et festinant ut effundant sanguinem.
17 Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
Frustra autem iacitur rete ante oculos pennatorum.
18 Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
Ipsi quoque contra sanguinem suum insidiantur, et moliuntur fraudes contra animas suas.
19 Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
Sic semitæ omnis avari, animas possidentium rapiunt.
20 Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
Sapientia foris prædicat, in plateis dat vocem suam:
21 Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
in capite turbarum clamitat, in foribus portarum urbis profert verba sua, dicens:
22 Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
Usquequo parvuli diligitis infantiam, et stulti ea, quæ sibi sunt noxia, cupient, et imprudentes odibunt scientiam?
23 Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
Convertimini ad correptionem meam: en proferam vobis spiritum meum, et ostendam vobis verba mea.
24 Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
Quia vocavi, et renuistis: extendi manum meam, et non fuit qui aspiceret.
25 Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
Despexistis omne consilium meum, et increpationes meas neglexistis.
26 Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
Ego quoque in interitu vestro ridebo, et subsannabo, cum vobis id, quod timebatis, advenerit.
27 Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
Cum irruerit repentina calamitas, et interitus quasi tempestas ingruerit: quando venerit super vos tribulatio, et angustia:
28 Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
Tunc invocabunt me, et non exaudiam: mane consurgent, et non invenient me:
29 Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
eo quod exosam habuerint disciplinam, et timorem Domini non susceperint,
30 Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
nec acquieverint consilio meo, et detraxerint universæ correptioni meæ.
31 Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
Comedent igitur fructus viæ suæ, suisque consiliis saturabuntur.
32 Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
Aversio parvulorum interficiet eos, et prosperitas stultorum perdet illos.
33 Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.
Qui autem me audierit, absque terrore requiescet, et abundantia perfruetur, timore malorum sublato.
