Sananlaskujen 1
1 Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
Ordsprog af Salomo, Davids Søn, Israels Konge.
2 Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
Af dem skal man lære Visdom forstandig Tale,
3 Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
tage mod Tugt, som gør klog, mod Retfærdighed, Ret og Retsind;
4 Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
de skal give tankeløse Klogskab, ungdommen Kundskab og Kløgt;
5 Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
den vise høre og øge sin Viden, den forstandige vinde sig Levekunst;
6 Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
de skal lære at tyde Ordsprog og Billeder, de vises Ord og Gaader.
7 Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
HERRENS Frygt er Kundskabs begyndelse, Daarer ringeagter Visdom og Tugt.
8 Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
Hør, min Søn, paa din Faders Tugt, opgiv ikke din Moders Belæring.
9 Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
thi begge er en yndig Krans til dit Hoved og Kæder til din Hals.
10 Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
Min Søn, sig nej, naar Syndere lokker!
11 Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
Siger de: »Kom med, lad os lure paa den fromme, lægge Baghold for sagesløs, skyldfri Mand!
12 Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme; (Sheol h7585)
Som Dødsriget sluger vi dem levende, med Hud og Haar, som for de i Graven. (Sheol h7585)
13 Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
Vi vinder os Gods og Guld, vi fylder vore Huse med Rov.
14 Koettele meidän kanssamme: meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
Gør fælles Sag med os; vi har alle fælles Pung!«
15 Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
— min Søn, gaa da ikke med dem, hold din Fod fra deres Sti;
16 Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
thi deres Fødder løber efter ondt, de haster for at udgyde Blod.
17 Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
Thi det er unyttigt at udspænde Garnet for alle Fugles Øjne;
18 Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
de lurer paa eget Blod, lægger Baghold for eget Liv.
19 Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
Saa gaar det enhver, der attraar Rov, det tager sin Herres Liv.
20 Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
Visdommen raaber paa Gaden, paa Torvene løfter den Røsten;
21 Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
oppe paa Murene kalder den, tager til Orde i Byen ved Portindgangene:
22 Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
Hvor længe vil I tankeløse elske Tankeløshed, Spotterne finde deres Glæde i Spot og Daarerne hade Kundskab?
23 Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
Vend eder til min Revselse! Se, jeg lader min Aand udvælde for eder, jeg kundgør eder mine Ord:
24 Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
Fordi jeg raabte og I stod imod, jeg vinked og ingen ænsed det,
25 Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
men I lod haant om alt mit Raad og tog ikke min Revselse til jer,
26 Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
derfor ler jeg ved eders Ulykke, spotter, naar det, I frygter, kommer,
27 Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
naar det, I frygter, kommer som Uvejr, naar eders Ulykke kommer som Storm, naar Trængsel og Nød kommer over jer.
28 Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
Da svarer jeg ej, naar de kalder, de søger mig uden at finde,
29 Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
fordi de hadede Kundskab og ikke valgte HERRENS Frygt;
30 Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
mit Raad tog de ikke til sig, men lod haant om al min Revselse.
31 Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
Frugt af deres Færd skal de nyde og mættes med egne Raad;
32 Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
thi tankeløses Egensind bliver deres Død, Taabers Sorgløshed bliver deres Undergang;
33 Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.
men den, der adlyder mig, bor trygt, sikret mod Ulykkens Rædsel.
