4 Mooseksen 32

1 Rubenin lapsilla oli sangen paljo karjaa, ja Gadin lapsilla oli myös aivan suuri joukko karjaa, ja he näkivät Jaeserin ja Gileadin maan, että se olis sovelias karjan laiduin.

Now, much cattle, had come into the possession of the sons of Reuben and of the sons of Gad, an exceeding mighty number. And when they saw the land of Jazer and the land of Gilead, lo! the place, was a place for cattle.

2 Sentähden tulivat Gadin lapset ja Rubenin lapset ja puhuivat Mosekselle, ja papille Eleatsarille, ja kansan päämiehille, sanoen:

So the sons of Gad and the sons of Reuben came in, —and spake unto Moses and unto Eleazar the priest, and unto the princes of assembly, saying,

3 Atarot, Dibon, Jaeser, Nimra, Hesbon, Eleale, Sebam, Nebo ja Beon,

As touching Ataroth and Dibon, and Jazer and Nimrah, and Heshbon, and Elealeh, —and Sebam and Nebo, and Beon-

4 Se maa, jonka Herra on lyönyt Israelin kansan edessä, on sovelias maa karjalle, ja meillä sinun palvelioillas on karjaa.

the land which Yahweh smote before the assembly of Israel, a land for cattle, it is, —and, thy servants, have cattle.

5 Ja he (vielä) sanoivat: jos me olemme armon löytäneet sinun edessäs, niin anna sinun palvelioilles tämä maa omaksi, ettes meidän antaisi mennä Jordanin ylitse.

And they said—If we have found favour in thine eyes, let this land be given unto thy servants, for a possession, —do not take us over the Jordan.

6 Moses sanoi Gadin ja Rubenin lapsille: pitäiskö veljenne menemän sotaan ja teidän tänne jäämän?

Then said Moses unto the sons of Gad and unto the sons of Reuben, —Shall, your brethren, go into the war, and ye, settle down here?

7 Miksi käännätte Israelin lasten sydämet, ettei heidän pitäisi menemän ylitse siihen maahan, jonka Herra heille antoi.

Wherefore, then, should ye dissuade the heart of the sons of Israel, from passing over into the land which Yahweh hath given to them?

8 Niin tekivät teidän isännekin, koska minä lähetin heidät KadesBarneasta katsomaan tätä maata,

Thus, did your fathers, —when I sent them from Kadesh-barnea, to view the land,

9 Ja kuin he tulivat Eskolin ojalle ja näkivät maan, käänsivät he Israelin lasten sydämen, niin ettei he siihen maahan tahtoneet mennä, jonka Herra heille tahtoi antaa.

and they went up as far as the ravine of Eschol, and viewed the land, and then dissuaded the heart of the sons of Israel from entering into the land, which Yahweh had given them.

10 Ja Herran viha julmistui sinä päivänä ja hän vannoi, sanoen:

Then was the anger of Yahweh kindled on that day, —and he sware, saying:

11 Tämä kansa, joka Egyptistä lähtenyt on, kahdenkymmenen vuoden vanhasta ja sen ylitse, ei suinkaan pidä näkemän sitä maata, jonka minä Abrahamille, Isaakille ja Jakobille vannonut olen, ettei he minua uskollisesti seuranneet,

Surely none of the men that came up out of Egypt from twenty years old and upwards, shall see the soil, which I sware unto Abraham, unto Isaac and unto Jacob, because they have not followed after me fully;

12 Paitsi Kalebia Jephunnen Kenisiläisen poikaa, ja Josuaa Nunin poikaa; sillä he uskollisesti seurasivat Herraa.

save Caleb son of Jephunneh, the Kenezite, and Joshua, son of Nun, —for they followed after Yahweh, fully.

13 Niin Herran viha julmistui Israelissa, ja laski heidät menemään korpeen sinne ja tänne neljäksikymmeneksi vuodeksi, siihenasti kuin kaikki se sukukunta hukkui, joka Herran edessä pahaa tehnyt oli.

So the anger of Yahweh kindled upon Israel, and he made them wander in the desert, forty years, —until all the generation who had done the evil in the eyes of Yahweh, had wasted away!

14 Ja katso, te olette nousseet isäinne siaan, syntisten joukko, lisäämään vielä Herran vihan julmuutta Israelia vastaan;

Lo! therefore, ye have arisen in the room of your fathers, a brood of sinful men, —to heap up yet more upon the heat of the anger of Yahweh, towards Israel.

15 Sillä jos te käännytte hänestä pois, niin hän antaa teidän enemmän aikaa viipyä korvessa, ja niin te turmelette kaiken tämän kansan.

If ye do turn away from following him, then will he yet again leave them behind in the desert, —so shall ye bring destruction upon all this people.

16 Niin he kävivät edes ja sanoivat: me rakennamme ainoastansa tähän pihatoita karjallemme, ja kaupungeita lapsillemme.

Then came they near unto him, and said, Folds, for flocks, would we build for our cattle, here, —and cities for our little ones;

17 Mutta me tahdomme olla joudukkaat varustettuina käymään Israelin lasten edellä, siihenasti että me johdatamme heitä sioillensa; vaan lapsemme ovat näissä vahvoissa kaupungeissa maan asuvaisten tähden.

but, we, would arm ourselves promptly, before the sons of Israel, until that we have brought them into their place, —so should our little ones remain in the fortified cities, because of the inhabitants of the land.

18 Emme myös palaja huoneisiimme, siihenasti että Israelin lapset itsekukin saavat perintönsä.

We would not return unto our houses, —until the sons of Israel have possessed themselves each man, of his inheritance.

19 Sillä emme tahdo heidän kanssa periä toisella puolella Jordania eli etempää; vaan meidän perintömme olkoon tällä puolella Jordania itään päin.

For we would not inherit with them, over the Jordan, and onwards, —because our inheritance hath come unto us on this side the Jordan towards sunrise.

20 Ja Moses sanoi heille: jos tämän teette, että hankitsette teitänne sotaan Herran edessä,

And Moses said unto them, If ye will indeed do this thing, —if ye will arm yourselves, before Yahweh, for the war;

21 Niin menkäät Herran edessä Jordanin ylitse, jokainen kuin teistä hankittu on, siihenasti että hän ajaa kaikki vihollisensa pois kasvoinsa edestä,

and every armed man of you pass over the Jordan before Yahweh, —until he hath dispossessed his enemies, from before him;

22 Ja maa tulee Herran edessä alamaiseksi; sitte pitää teidän palajaman jällensä ja oleman viattomat Herran ja Israelin edessä, ja niin tämä maa on teidän omanne Herran edessä.

and the land be subdued before Yahweh then afterwards, shall ye return, and shall be acquitted by Yahweh and by Israel, —and this land shall be yours for a possession before Yahweh.

23 Mutta jos ette niin tee, katso, niin te rikotte Herraa vastaan, ja teidän pitää tietämän teidän rikoksenne, että se käsittää teidät.

But, if ye shall not do this, lo! ye will have sinned against Yahweh, —and take note of your sin, that it will find you out.

24 Niin rakentakaat siis kaupungeita lapsillenne, ja pihatoita karjallenne, ja tehkäät niinkuin te sanoitte.

Build you cities for your little ones, and folds for your flocks, —and then that which hath gone forth from your mouth, ye shall do.

25 Gadin ja Rubenin lapset sanoivat Mosekselle: sinun palvelias tekevät niinkuin minun Herrani on käskenyt.

Then spake the sons of Gad, and the sons of Reuben unto Moses, saying, —thy servants, will do, as, my lord, is giving command.

26 Meidän lapsemme, emäntämme, tavaramme ja kaikki meidän karjamme pitää jäämän Gileadin kaupunkeihin.

Our little ones, our wives, our cattle, and all our beasts, shall remain there in the cities of Gilead;

27 Mutta me sinun palvelias lähdemme kaikki yhdessä joukossa hankittuina sotaan Herran edessä, niinkuin minun Herrani sanonut on.

and thy servants, will pass over every one armed for war, before Yahweh to battle, —as, my lord is speaking.

28 Niin Moses käski heidän puolestansa pappia Eleatsaria, ja Josuaa Nunin poikaa, ja Israelin lasten sukukuntain ylimmäisiä isiä,

So Moses gave command concerning them, unto Eleazar the priest and unto Joshua son of Nun, and unto the heads of the fathers of the tribes, of the sons of Israel;

29 Ja sanoi heille: jos Gadin ja Rubenin lapset menevät teidän kanssanne Jordanin ylitse, kaikki hankittuina sotaan Herran edessä, ja te saatte kaikki maan allenne, niin antakaat heille Gileadin maa omaksi.

and Moses said unto them—If the sons of Gad and the son of Reuben will pass with you over the Jordan, every one armed for the war before Yahweh, and the land be subdued before you, then shall ye give unto them the land of Gilead, for a possession.

30 Vaan jos ei he mene hankittuina teidän kanssanne, niin pitää heidän perimän teidän kanssanne Kanaanin maalla.

But, if they will not pass over armed, with you, then shall they accept a possession in your midst, in the land of Canaan.

31 Gadin ja Rubenin lapset vastasivat, ja sanoivat: niinkuin Herra on puhunut sinun palvelioilles, niin me teemme:

Then responded the sons of Gad and the sons of Reuben, saying, —That which Yahweh had spoken unto thy servants, so, will we do.

32 Me menemme hankittuina Herran eteen Kanaanin maalle, ja omistamme perintöosamme tällä puolella Jordania.

We, will pass over armed, before Yahweh into the land of Canaan, —then shall be ours, the possession of our inheritance across the Jordan.

33 Niin Moses antoi Gadin ja Rubenin lapsille ja puolelle Manassen Josephin pojan sukukunnalle Sihonin Amorilaisten kuninkaan valtakunnan ja Ogin Basanin kuninkaan valtakunnan: maan kaupunkeinensa, jotka niissä maan äärissä ympärillä olivat.

So then Moses gave unto them even unto the sons of Gad and unto the sons of Reuben and unto the half tribe of Manasseh son of Joseph the kingdom of sihon, king of the Amorites, and the kingdom of Og, the king of Bashan, the land by her cities with boundaries, even the cities of the land round about.

34 Ja Gadin lapset rakensivat Dibonin, Atarotin, Aroerin,

And the sons of Gad built Dibon, and Ataroth, —and Aroer;

35 Atarot-Sophanin, Jaeserin, Jogbehanin,

and Atroth-shophan and Jazer, and Jogbehah;

36 Betnimran ja Betaranin, vahvat kaupungit ja pihatot.

and Beth-nimrah, and Beth-haran, —fortified cities and folds for flocks.

37 Rubenin lapset rakensivat Hesbonin, Elealen, Kirjataimin,

And the sons of Reuben built Heshbon, and Elealeh, —and Kiriathaim,

38 Ja Nebon, BaalMeonin, MusabotSemin ja Sibman, ja antoivat nimet niille kaupungeille, jotka he rakensivat.

and Nebo and Baal-meon—their names being changed, and Sibmah, —and they gave names to the cities which they built.

39 Ja Makirin Manassen pojan lapset menivät Gileadiin ja voittivat sen, ja ajoivat ulos Amorilaiset, jotka siellä asuivat.

Then went the sons of Machir son of Manasseh to Gilead, and captured it, and dispossessed the Amorites who were therein,

40 Niin Moses antoi Makirille Manassen pojalle Gileadin, ja hän asui siellä.

So Moses gave Gilead unto Machir son of Manasseh, and he dwelt therein.

41 Mutta Jair Manassen poika meni, ja voitti heidän maakylänsä, jotka hän kutsui Jairin kyliksi,

And Jair, son of Manasseh, went, and captured their encampments, —and called them Havvoth-jair ["The encampments of Jair"].

42 Meni myös Noba, ja voitti Kenatin tyttärinensä, ja hän kutsui sen Nobaksi nimestänsä.

And, Nobah, went, and captured Kenath, with the villages thereof, —and called it Nobah, after his own name.