4 Mooseksen 32
1 Rubenin lapsilla oli sangen paljo karjaa, ja Gadin lapsilla oli myös aivan suuri joukko karjaa, ja he näkivät Jaeserin ja Gileadin maan, että se olis sovelias karjan laiduin.
Now the sons of Ruben and of Gad had many herds, and their substance in cattle was inestimable. And when they had seen that the lands of Jazer and Gilead were suitable for feeding animals,
2 Sentähden tulivat Gadin lapset ja Rubenin lapset ja puhuivat Mosekselle, ja papille Eleatsarille, ja kansan päämiehille, sanoen:
they went to Moses, and to Eleazar the priest and the leaders of the multitude, and they said:
3 Atarot, Dibon, Jaeser, Nimra, Hesbon, Eleale, Sebam, Nebo ja Beon,
“Ataroth, and Dibon, and Jazer, and Nimrah, Heshbon, and Elealeh, and Sebam, and Nebo, and Beon,
4 Se maa, jonka Herra on lyönyt Israelin kansan edessä, on sovelias maa karjalle, ja meillä sinun palvelioillas on karjaa.
the land, which the Lord has struck in the sight of the sons of Israel, is a very fertile region for pasturing animals. And we, your servants, have very many cattle.
5 Ja he (vielä) sanoivat: jos me olemme armon löytäneet sinun edessäs, niin anna sinun palvelioilles tämä maa omaksi, ettes meidän antaisi mennä Jordanin ylitse.
And so we beseech you, if we have found favor before you, that you give it to us, your subjects, as a possession, and that you not cause us cross the Jordan.”
6 Moses sanoi Gadin ja Rubenin lapsille: pitäiskö veljenne menemän sotaan ja teidän tänne jäämän?
And Moses answered them: “Should your brothers go to battle, while you sit here?
7 Miksi käännätte Israelin lasten sydämet, ettei heidän pitäisi menemän ylitse siihen maahan, jonka Herra heille antoi.
Why do you subvert the minds of the sons of Israel, so that they might not dare to cross into the place which the Lord will give to them?
8 Niin tekivät teidän isännekin, koska minä lähetin heidät KadesBarneasta katsomaan tätä maata,
Did not your fathers act in the same way, when I sent them from Kadesh-Barnea to explore the land?
9 Ja kuin he tulivat Eskolin ojalle ja näkivät maan, käänsivät he Israelin lasten sydämen, niin ettei he siihen maahan tahtoneet mennä, jonka Herra heille tahtoi antaa.
And when they had gone all the way to the Valley of the Cluster of Grapes, having viewed the entire region, they subverted the hearts of the sons of Israel, so that they would not enter into the parts that the Lord gave to them.
10 Ja Herran viha julmistui sinä päivänä ja hän vannoi, sanoen:
And being angry, the Lord swore an oath, saying:
11 Tämä kansa, joka Egyptistä lähtenyt on, kahdenkymmenen vuoden vanhasta ja sen ylitse, ei suinkaan pidä näkemän sitä maata, jonka minä Abrahamille, Isaakille ja Jakobille vannonut olen, ettei he minua uskollisesti seuranneet,
‘These men, who ascended out of Egypt, from twenty years and above, will not see the land, which I have promised under an oath to Abraham, Isaac, and Jacob. For they were not willing to follow me,
12 Paitsi Kalebia Jephunnen Kenisiläisen poikaa, ja Josuaa Nunin poikaa; sillä he uskollisesti seurasivat Herraa.
except Caleb, the son of Jephunneh the Kenizzite, and Joshua the son of Nun; these have fulfilled my will.’
13 Niin Herran viha julmistui Israelissa, ja laski heidät menemään korpeen sinne ja tänne neljäksikymmeneksi vuodeksi, siihenasti kuin kaikki se sukukunta hukkui, joka Herran edessä pahaa tehnyt oli.
And the Lord, being angry against Israel, led them in a course through the desert for forty years, until the entire generation, which had done evil in his sight, was consumed.
14 Ja katso, te olette nousseet isäinne siaan, syntisten joukko, lisäämään vielä Herran vihan julmuutta Israelia vastaan;
And behold,” he said, “you have risen up in the place of your fathers, the offshoots and the nurslings of sinful men, in order to augment the fury of the Lord against Israel.
15 Sillä jos te käännytte hänestä pois, niin hän antaa teidän enemmän aikaa viipyä korvessa, ja niin te turmelette kaiken tämän kansan.
But if you are not willing to follow him, he will leave the people behind in the wilderness, and you will have been the cause of all our deaths.”
16 Niin he kävivät edes ja sanoivat: me rakennamme ainoastansa tähän pihatoita karjallemme, ja kaupungeita lapsillemme.
But approaching closer, they said: “We will manufacture sheep pens and cattle stalls, as well as fortified cities, for our little ones.
17 Mutta me tahdomme olla joudukkaat varustettuina käymään Israelin lasten edellä, siihenasti että me johdatamme heitä sioillensa; vaan lapsemme ovat näissä vahvoissa kaupungeissa maan asuvaisten tähden.
But we ourselves will continue on, armed and girded for battle, before the sons of Israel, until we lead them to their places. Our little ones, and whatever we may be able to have, shall be in walled cities, because of the treachery of the inhabitants.
18 Emme myös palaja huoneisiimme, siihenasti että Israelin lapset itsekukin saavat perintönsä.
We will not return to our houses, even until the sons of Israel may possess their inheritance.
19 Sillä emme tahdo heidän kanssa periä toisella puolella Jordania eli etempää; vaan meidän perintömme olkoon tällä puolella Jordania itään päin.
Neither will we seek anything across the Jordan, because we already have our possession on its eastern side.”
20 Ja Moses sanoi heille: jos tämän teette, että hankitsette teitänne sotaan Herran edessä,
And Moses said to them: “If you accomplish what you have promised, you may go out, equipped for battle, before the Lord.
21 Niin menkäät Herran edessä Jordanin ylitse, jokainen kuin teistä hankittu on, siihenasti että hän ajaa kaikki vihollisensa pois kasvoinsa edestä,
And let every fighting man cross over the Jordan, until the Lord overthrows his enemies,
22 Ja maa tulee Herran edessä alamaiseksi; sitte pitää teidän palajaman jällensä ja oleman viattomat Herran ja Israelin edessä, ja niin tämä maa on teidän omanne Herran edessä.
and all the land is subjected to him. Then you will be guiltless with the Lord and with Israel, and you will obtain the regions which you desire before the Lord.
23 Mutta jos ette niin tee, katso, niin te rikotte Herraa vastaan, ja teidän pitää tietämän teidän rikoksenne, että se käsittää teidät.
But if you do not do what you have said, no one could doubt that you will have sinned against God. And know this: your sin shall overtake you.
24 Niin rakentakaat siis kaupungeita lapsillenne, ja pihatoita karjallenne, ja tehkäät niinkuin te sanoitte.
Therefore, build cities for your little ones, and pens and stables for your sheep and cattle; and fulfill what you have promised.”
25 Gadin ja Rubenin lapset sanoivat Mosekselle: sinun palvelias tekevät niinkuin minun Herrani on käskenyt.
And the sons of Gad and of Ruben said to Moses: “We are your servants, we shall do what you, our ruler, orders.
26 Meidän lapsemme, emäntämme, tavaramme ja kaikki meidän karjamme pitää jäämän Gileadin kaupunkeihin.
We will leave behind our little ones, and our wives, and the sheep and cattle, in the cities of Gilead.
27 Mutta me sinun palvelias lähdemme kaikki yhdessä joukossa hankittuina sotaan Herran edessä, niinkuin minun Herrani sanonut on.
And we, your servants, all well-equipped, will go forth to battle, just as you, our ruler, has spoken.”
28 Niin Moses käski heidän puolestansa pappia Eleatsaria, ja Josuaa Nunin poikaa, ja Israelin lasten sukukuntain ylimmäisiä isiä,
Therefore, Moses instructed Eleazar the priest, and Joshua the son of Nun, and the princes of the families throughout the tribes of Israel, and he said to them:
29 Ja sanoi heille: jos Gadin ja Rubenin lapset menevät teidän kanssanne Jordanin ylitse, kaikki hankittuina sotaan Herran edessä, ja te saatte kaikki maan allenne, niin antakaat heille Gileadin maa omaksi.
“If the sons of Gad and the sons of Ruben cross over the Jordan with you, all armed for war before the Lord, and if the land becomes subject to you, give them Gilead as a possession.
30 Vaan jos ei he mene hankittuina teidän kanssanne, niin pitää heidän perimän teidän kanssanne Kanaanin maalla.
But if they are not willing to cross with you, armed, into the land of Canaan, then let them receive places among you for their dwellings.”
31 Gadin ja Rubenin lapset vastasivat, ja sanoivat: niinkuin Herra on puhunut sinun palvelioilles, niin me teemme:
And the sons of Gad and the sons of Ruben responded: “Just as the Lord has spoken to his servants, so shall we do.
32 Me menemme hankittuina Herran eteen Kanaanin maalle, ja omistamme perintöosamme tällä puolella Jordania.
We will go forth, armed, before the Lord into the land of Canaan; and we acknowledge that we have already received our possession across the Jordan.”
33 Niin Moses antoi Gadin ja Rubenin lapsille ja puolelle Manassen Josephin pojan sukukunnalle Sihonin Amorilaisten kuninkaan valtakunnan ja Ogin Basanin kuninkaan valtakunnan: maan kaupunkeinensa, jotka niissä maan äärissä ympärillä olivat.
And so, Moses gave to the sons of Gad and of Ruben, and to half the tribe of Manasseh, the son of Joseph, the kingdom of Sihon, king of the Amorites, and the kingdom of Og, king of Bashan, and their land with its surrounding cities.
34 Ja Gadin lapset rakensivat Dibonin, Atarotin, Aroerin,
Therefore, the sons of Gad built up Dibon, and Ataroth, and Aroer,
35 Atarot-Sophanin, Jaeserin, Jogbehanin,
and Atroth and Shophan, and Jazer, and Jogbehah,
36 Betnimran ja Betaranin, vahvat kaupungit ja pihatot.
and Beth-Nimrah, and Beth-Haran, as fortified cities with pens for their cattle.
37 Rubenin lapset rakensivat Hesbonin, Elealen, Kirjataimin,
Yet truly, the sons of Ruben built up Heshbon, and Elealeh, and Kiriathaim,
38 Ja Nebon, BaalMeonin, MusabotSemin ja Sibman, ja antoivat nimet niille kaupungeille, jotka he rakensivat.
and Nebo, and Baal-meon (their names having been changed) and Sibmah, appointing names for the cities which they had built.
39 Ja Makirin Manassen pojan lapset menivät Gileadiin ja voittivat sen, ja ajoivat ulos Amorilaiset, jotka siellä asuivat.
Moreover, the sons of Machir, the son of Manasseh, continued on within Gilead, and they devastated it, putting to death its inhabitant, the Amorite.
40 Niin Moses antoi Makirille Manassen pojalle Gileadin, ja hän asui siellä.
Therefore, Moses gave the land of Gilead to Machir, the son of Manasseh, and he lived in it.
41 Mutta Jair Manassen poika meni, ja voitti heidän maakylänsä, jotka hän kutsui Jairin kyliksi,
But Jair, the son of Manasseh, went out and occupied its villages, which he called Havoth Jair, that is, the Villages of Jair.
42 Meni myös Noba, ja voitti Kenatin tyttärinensä, ja hän kutsui sen Nobaksi nimestänsä.
Likewise, Nobah went forth and captured Kenath with its villages. And he called it by his own name, Nobah.
