4 Mooseksen 22
1 Sitte menivät Israelin lapset sieltä, ja sioittivat heitänsä Moabin kedoille, toiselle puolelle Jordania, Jerihon kohdalla.
And the sons of Israel journeyed, and encamped in the plains of Moab beyond the Jordan at Jericho.
2 Ja koska Balak Zipporin poika näki kaikki, mitä Israel teki Amorilaisille,
And Balak the son of Zippor saw all that Israel had done to the Amorites.
3 Ja että Moabilaiset sangen suuresti pelkäsivät sitä kansaa heidän paljoutensa tähden, ja että Moabilaiset kauhistuivat Israelin lapsia,
And Moab was exceedingly afraid of the people, because they were many. And Moab was distressed because of the sons of Israel.
4 Niin sanoivat he Midianilaisten vanhimmille: Tämä kansa syö puhtaaksi kaikki, mitä ympäristöllämme on, niinkuin härkä syö vihannon laitumelta. Ja Balak Zipporin poika oli siihen aikaan Moabilaisten kuningas.
And Moab said to the elders of Midian, Now will this multitude lick up all that is round about us, as the ox licks up the grass of the field. And Balak the son of Zippor was king of Moab at that time.
5 Ja hän lähetti sanan Petoriin, Bileamille Beorin pojalle, joka asui virran tykönä, kansansa lasten maalla, kutsumaan häntä, sanoen: katso, kansa on lähtenyt Egyptistä, katso, se peittää maan piirin, ja asettaa leirinsä minua vastaan.
And he sent messengers to Balaam the son of Beor, to Pethor, which is by the River, to the land of the sons of his people, to call him, saying, Behold, a people came out from Egypt. Behold, they cover the face of the earth, and they abide opposite me.
6 Tule siis nyt ja kiroo minulle tämä kansa; sillä se on minua väkevämpi, että minä löisin häntä, ja hänen maaltani karkottaisin ulos; sillä minä tiedän, ketä sinä siunaat, se on siunattu, ja jota sinä kiroot, se on kirottu.
Come now therefore, I pray thee, curse for me this people, for they are too mighty for me. Perhaps I shall prevail, that we may smite them, and that I may drive them out of the land. For I know that he whom thou bless is blessed, and he whom thou curse is cursed.
7 Ja Moabilaisten vanhimmat ynnä Midianilaisten vanhimpain kanssa menivät sinne, ja heillä oli noitumisen palkka kädessänsä. Ja koska he tulivat Bileamin tykö, sanoivat he hänelle Balakin sanat.
And the elders of Moab and the elders of Midian departed with the rewards of divination in their hand, and they came to Balaam, and spoke to him the words of Balak.
8 Ja hän sanoi heille: olkaat tässä yö, niin minä sanon teille vastauksen, mitä Herra minulle sanova on. Niin olivat Moabilaisten päämiehet Bileamin tykönä.
And he said to them, Lodge here this night, and I will bring you word again, as Jehovah shall speak to me. And the rulers of Moab abode with Balaam.
9 Ja Jumala tuli Bileamin tykö ja sanoi: mitkä miehet ne sinun tykönäs ovat?
And God came to Balaam, and said, What men are these with thee?
10 Ja Bileam sanoi Jumalalle: Balak Zipporin poika, Moabilaisten kuningas, lähetti minun tyköni:
And Balaam said to God, Balak the son of Zippor, king of Moab, has sent to me, saying,
11 Katso, kansa läksi Egyptistä ja peittää maan piirin: tule siis ja kiroo heitä minulle, että minä voisin sotia heitä vastaan ja karkottaisin heitä pois.
Behold, the people came out of Egypt, it covers the face of the earth. Now, come curse them for me. Perhaps I shall be able to fight against them, and shall drive them out.
12 Mutta Jumala sanoi Bileamille: älä mene heidän kanssansa, äläkä kiroo kansaa, sillä se on siunattu.
And God said to Balaam, Thou shall not go with them. Thou shall not curse the people, for they are blessed.
13 Silloin Bileam nousi varhain aamulla ja sanoi Balakin päämiehille: menkäät maallenne; sillä ei Herra salli minun teidän kanssanne mennä.
And Balaam rose up in the morning, and said to the rulers of Balak, Get into your land, for Jehovah refuses to give me leave to go with you.
14 Ja Moabilaisten päämiehet nousivat ja tulivat Balakin tykö, ja sanoivat: ei Bileam tahdo tulla meidän kanssamme.
And the rulers of Moab rose up, and they went to Balak, and said, Balaam refuses to come with us.
15 Niin lähetti Balak päämiehet, vielä usiammat ja jalommat entisiä,
And Balak sent yet again rulers, more, and more honorable than they.
16 Jotka tultuansa Bileamin tykö sanoivat hänelle: Näin Balak Zipporin poika sanoo sinulle: älä estele tulemasta minun tyköni;
And they came to Balaam, and said to him, Thus says Balak the son of Zippor, Let nothing, I pray thee, hinder thee from coming to me.
17 Sillä minä teen sinulle suuren kunnian, ja mitäs sanot minulle, sen minä myös teen: tule siis ja kiroo minulle tämä kansa.
For I will promote thee to very great honor, and whatever thou say to me I will do. Come therefore, I pray thee, curse this people for me.
18 Niin vastasi Bileam, ja sanoi Balakin palvelioille: jos Balak antais minulle huoneensa täyden hopiaa ja kultaa, niin en minä sittenkään taida Herran minun Jumalani sanaa käydä ylitse tekemään vähää elikkä paljoa.
And Balaam answered and said to the servants of Balak, If Balak would give me his house full of silver and gold, I cannot go beyond the word of Jehovah my God, to do less or more.
19 Vaan olkaat kuitenkin tekin tämä yö tässä, niin minä tahdon tiedustaa, mitä Herra vielä minun kanssani puhuva on.
Now therefore, I pray you, tarry ye also here this night, that I may know what Jehovah will speak to me more.
20 Silloin Jumala tuli yöllä Bileamin tykö ja sanoi hänelle: jos ne miehet ovat tulleet kutsumaan sinua, niin nouse ja mene heidän kanssansa, vaan kuitenkin, mitä minä sinulle sanon, sen pitää sinun tekemän.
And God came to Balaam at night, and said to him, If the men come to call thee, rise up, go with them, but only the word which I speak to thee, that shall thou do.
21 Niin Bileam nousi varhain aamulla, valjasti aasinsa ja seurasi Moabilaisten päämiehiä.
And Balaam rose up in the morning, and saddled his donkey, and went with the rulers of Moab.
22 Mutta Jumalan viha julmistui, että hän sinne meni. Ja Herran enkeli seisoi tiellä häntä vastassa, mutta hän ajoi aasillansa ja kaksi hänen palveliaansa oli hänen kanssansa.
And God's anger was kindled because he went, and the agent of Jehovah placed himself in the way for an adversary against him. Now he was riding upon his donkey, and his two servants were with him.
23 Ja aasi näki Herran enkelin seisovan tiellä ja hänen miekkansa vedetyn ulos hänen kädessänsä, niin aasi poikkesi tieltä ja meni kedolle: vaan Bileam löi aasia ohjataksensa häntä tielle.
And the donkey saw the agent of Jehovah standing in the way, with his sword drawn in his hand, and the donkey turned aside out of the way, and went into the field. And Balaam smote the donkey, to turn her into the way.
24 Niin Herran enkeli astui ahtaasen tanhuaan, viinamäen vaiheelle, jossa aidat molemmin puolin olivat.
Then the agent of Jehovah stood in a narrow path between the vineyards, a wall being on this side, and a wall on that side.
25 Ja koska aasi näki Herran enkelin, ahdisti hän itsensä aitaa vastaan, ja likisti Bileamin jalan aitaa vastaan, ja sitte hän kovemmin löi häntä.
And the donkey saw the agent of Jehovah, and she thrust herself to the wall, and crushed Balaam's foot against the wall. And he smote her again.
26 Niin Herran enkeli meni edespäin ja seisoi ahtaassa paikassa, kussa ei ollut varaa poiketa oikialle eli vasemmalle puolelle.
And the agent of Jehovah went further, and stood in a narrow place, where was no way to turn either to the right hand or to the left.
27 Ja kuin aasi näki Herran enkelin, laski hän Bileamin alla polvillensa; niin Bileam sangen suuresti vihastui ja löi aasia sauvallansa.
And the donkey saw the agent of Jehovah, and she lay down under Balaam. And Balaam's anger was kindled, and he smote the donkey with his staff.
28 Silloin Herra avasi aasin suun, ja se sanoi Bileamille: mitä minä olen rikkonut sinua vastaan, ettäs minua kolmasti hosunut olet?
And Jehovah opened the mouth of the donkey, and she said to Balaam, What have I done to thee, that thou have smitten me these three times?
29 Bileam sanoi aasille: ettäs pilkkasit minua. Jos minun kädessäni miekka olis, niin minä sinun tappaisin.
And Balaam said to the donkey, Because thou have mocked me. I would there were a sword in my hand, for now I would have killed thee.
30 Sanoi aasi Bileamille: enkö minä ole sinun aasis, jolla sinä tähän asti ajanut olet? olenko siis minä ikänä ennen niin tehnyt sinua vastaan? Hän vastasi: et.
And the donkey said to Balaam, Am not I thy donkey, upon which thou have ridden all thy life long to this day? Was I ever accustomed to do so to thee? And he said, No.
31 Silloin avasi Herra Bileamin silmät, että hän näki Herran enkelin seisovan tiellä, ja avoimen miekan hänen kädessänsä; ja hän kumarsi, ja lankesi kasvoillensa.
Then Jehovah opened the eyes of Balaam, and he saw the agent of Jehovah standing in the way, with his sword drawn in his hand. And he bowed his head, and fell on his face.
32 Niin sanoi Herran enkeli hänelle: miksi sinä jo kolmasti sinun aasias hosuit? katsos, minä läksin sinua vastoin seisomaan; sillä tämä tie on nurja minun edessäni.
And the agent of Jehovah said to him, Why have thou smitten thy donkey these three times? Behold, I have come forth as an adversary, because thy way is perverse before me.
33 Ja aasi näki minun, ja poikkesi jo kolme erää minun edestäni; vaan jollei hän olisi minun edestäni poikennut, niin minä nyt sinun tappaisin ja jättäisin aasin elämään.
And the donkey saw me, and turned aside before me these three times. Unless she had turned aside from me, surely now I would have even slain thee, and saved her alive.
34 Niin Bileam sanoi Herran enkelille: minä olen syntiä tehnyt; sillä en minä tietänyt, että sinä seisoit minun vastassani tiellä. Nyt siis, jollei se sinulle kelpaa, niin minä palajan takaperin.
And Balaam said to the agent of Jehovah, I have sinned, for I knew not that thou stood in the way against me. Now therefore, if it displease thee, I will get back again.
35 Ja Herran enkeli sanoi Bileamille: mene miesten kanssa, vaan ei sinun pidä puhuman muuta, kuin minä sinulle sanon: ja Bileam seurasi Balakin päämiehiä.
And the agent of Jehovah said to Balaam, Go with the men, but only the word that I shall speak to thee, that thou shall speak. So Balaam went with the rulers of Balak.
36 Koska Balak kuuli Bileamin tulevan, läksi hän häntä vastaan Moabilaisten kaupunkiin, joka Arnonin rajoissa on, juuri rajan äärellä.
And when Balak heard that Balaam came, he went out to meet him to the City of Moab, which is on the border of the Arnon, which is in the outmost part of the border.
37 Ja balak sanoi Bileamille: enkö minä sanaa lähettänyt sinun perääs, kutsumaan sinua? miksi siis et sinä tullut minun tyköni? vai luulitkos, etten minä olisi sen edestä sinua taitanut kunnioittaa?
And Balak said to Balaam, Did I not earnestly send to thee to call thee? Why did thou not come to me? Am I not able indeed to promote thee to honor?
38 Ja Bileam vastasi häntä: katso, minä tulin nyt sinun tykös; vaan onko minulla voimaa mitään puhua? Sen minkä Jumala minun suuhuni antaa, sen minä puhun.
And Balaam said to Balak, Lo, I have come to thee. Have I now any power at all to speak anything? The word that God puts in my mouth, that shall I speak.
39 Ja niin Bileam meni Balakin kanssa, ja he tulivat Kujakaupunkiin,
And Balaam went with Balak, and they came to Kiriath-huzoth.
40 Ja Balak uhrasi karjaa ja lampaita, ja lähetti Bileamin ja päämiesten perään, jotka hänen kanssansa olivat.
And Balak sacrificed oxen and sheep, and sent to Balaam, and to the rulers that were with him.
41 Mutta huomeneltain tapahtui, että Balak otti Bileamin, ja vei hänen Baalin kukkulalle, näkemään sieltä kansan ääreen.
And it came to pass in the morning, that Balak took Balaam, and brought him up into the high places of Baal, and he saw from there the outmost part of the people.
