4 Mooseksen 21
1 Ja koska Arad Kanaanealaisten kuningas, joka asui etelän puolessa, kuuli Israelin tulleeksi vakoojain tien kautta, soti hän Israelia vastaan ja vei heistä monikahtoja vangiksi.
The Canaanite [Descendant of Humbled], the king of Arad, who lived in the South, sh'ma ·heard obeyed· that Israel [God prevails] came by the way of Atharim. He fought against Israel [God prevails], and took some of them captive.
2 Niin lupasi Israel Herralle lupauksen ja sanoi: jos sinä annat tämän kansan minun käteni alle, niin minä kiroon heidän kaupunkinsa.
Israel [God prevails] vowed a vow to Adonai, and said, “If you will indeed deliver this people into my hand, then I will utterly destroy their cities.”
3 Ja Herra kuuli Israelin rukouksen: ja antoi heille Kanaanealaiset, ja he kirosivat heitä ja heidän kaupungeitansa. Ja kutsui sen paikan Horma.
Adonai sh'ma ·heard obeyed· the voice of Israel [God prevails], and delivered up the Canaanites [Descendants of Humbled]; and they utterly destroyed them and their cities. The name of the place was called Hormah.
4 Sitte menivät he pois Horin vuoren tyköä, Punaisen meren tietä, vaeltamaan Edomilaisten maata ympäri. Ja kansa suuttui matkasta.
They traveled from Mount Hor by the way to the Sea of Suf [Reed Sea], to go around the land of Edom [Red] The soul of the people was very discouraged because of the journey.
5 Ja kansa puhui Jumalaa ja Mosesta vastaan: miksi sinä toit meitä Egyptistä korpeen kuolemaan? Sillä ei tässä ole leipää eikä vettä, ja meidän sielumme suuttuu tähän huonoon ruokaan.
The people spoke against God, and against Moses [Drawn out], “Why have you brought us up out of Egypt [Abode of slavery] to die in the wilderness? For there is no bread, and there is no water; and our soul loathes this light bread.”
6 Niin Herra lähetti kansan sekaan tuliset kärmeet, jotka kansaa purivat, niin että paljo kansaa Israelista kuoli.
Adonai sent fiery serpents among the people, and they bit the people. Many people of Israel [God prevails] died.
7 Niin tuli kansa Moseksen tykö, ja sanoivat: me teimme syntiä, puhuen Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa nämät kärmeet meidän seastamme ottamaan pois: ja Moses rukoili kansan edestä.
The people came to Moses [Drawn out], and said, “We have sinned ·deviated (from the standard goal)·, because we have spoken against Adonai, and against you. Pray to Adonai, that he take away the serpents from us.” Moses [Drawn out] prayed for the people.
8 Niin sanoi Herra Mosekselle: tee sinulles tulinen kärme, ja nosta se merkiksi ylös: ja tapahtuu, että se joka purtu on, kuin hän katsoo sen päälle, niin hän elää.
Adonai said to Moses [Drawn out], “Make a fiery serpent, and set it up on a pole. It shall happen, that everyone who is bitten, when he sees it, shall live.”
9 Ja Moses teki vaskikärmeen, ja nosti sen merkiksi ylös: ja tapahtui, että jos joku kärmeeltä purtiin, ja katsahti vaskikärmeen päälle, niin hän jäi elämään.
Moses [Drawn out] made a serpent of bronze, and set it on the pole. If a serpent had bitten any man, when he looked at the serpent of bronze, he lived.
10 Ja Israelin lapset läksivät, ja sioittivat heitänsä Obotiin.
The children of Israel [God prevails] traveled, and encamped in Oboth.
11 Ja läksivät Obotista, ja sioittivat itsensä Abarimin mäen tykö, siihen korpeen, joka Moabin kohdalla on, auringon nousemiseen päin.
They traveled from Oboth, and encamped at Iyeabarim, in the wilderness which is before Moab [From father], toward the sunrise.
12 Sieltä läksivät he, ja sioittivat heitänsä Saredin ojan tykö.
From there they traveled, and encamped in the valley of Zered.
13 Niin he sieltä menivät ulos, ja sioittivat heitänsä tälle puolen Arnonia, joka korvessa on, ja tulee Amorilaisten maan ääristä; sillä Arnon on Moabin ja Amorin välillä.
From there they traveled, and encamped on the other side of the Arnon, which is in the wilderness, that comes out of the border of the Amorites [Descendants of Talkers]: for the Arnon is the border of Moab [From father], between Moab [From father] and the Amorites [Descendants of Talkers].
14 Siitä sanotaan Herran sotain kirjassa: Vaheb Suphassa, ja Arnonin ojat.
Therefore it is said in the book of the Wars of Adonai, “Vaheb in Suphah, the valleys of the Arnon,
15 Ja sen ojan juoksu, joka poikkee Arin asumiseen, ja ulottuu Moabin rajaan.
the slope of the valleys that incline toward the dwelling of Ar, leans on the border of Moab [From father].”
16 Ja sieltä läksivät he Beraan, se on se kaivo, josta Herra sanoi Mosekselle: kokoa kansa, ja minä annan heille vettä.
From there they traveled to Beer; that is the well of which Adonai said to Moses [Drawn out], “Gather the people together, and I will give them water.”
17 Silloin veisasi Israel tämän virren: Nouse, kaivo, veisatkaat hänestä toinen toisellenne.
Then Israel [God prevails] sang this song: “Spring up, well! Sing to it,
18 Tämä on se kaivo, jonka päämiehet kaivoivat, kansan johdattajat kaivoivat, lain opettajan kautta sauvallansa. Tästä korvesta matkustivat he Mattanaan.
the well, which the princes dug, which the nobles of the people dug, with the scepter, and with their poles.” From the wilderness they traveled to Mattanah;
19 Ja Mattanasta niin Nahalieliin, Ja Nahalielistä niin Bamotiin,
and from Mattanah to Nahaliel; and from Nahaliel to Bamoth;
20 Ja Bamotista siihen laaksoon, joka on Moabin kedolla, Pisgan kukkulaa kohden, joka katsahtaa korpeen päin.
and from Bamoth to the valley that is in the field of Moab [From father], to the top of Pisgah, which looks down on the desert.
21 Ja Israel lähetti sanansaattajat Sihonin Amorilaisten kuninkaan tykö, ja käski sanoa hänelle:
Israel [God prevails] sent messengers to Sihon king of the Amorites [Descendants of Talkers], saying,
22 Salli minun vaeltaa maakuntas lävitse: emme poikkee peltoihin, emmekä viinamäkiin, emmekä juo vettä kaivosta; maantietä myöten me vaellamme, siihenasti kuin me tulemme sinun maas ääristä ulos.
“Let me pass through your land. We will not turn aside into field, or into vineyard. We will not drink of the water of the wells. We will go by the king’s highway, until we have passed your border.”
23 Mutta Sihon ei sallinut Israelin vaeltaa maakuntansa lävitse, vaan Sihon kokosi kaiken väkensä, ja meni Israelia vastaan korpeen, ja tuli Jaksaan, ja soti Israelia vastaan.
Sihon would not allow Israel [God prevails] to pass through his border, but Sihon gathered all his people together, and went out against Israel [God prevails] into the wilderness, and came to Jahaz. He fought against Israel [God prevails].
24 Mutta Israel löi hänen miekan terällä, ja omisti hänen maansa Arnonista Jabbokiin asti, ja vielä Ammonin lapsiin saakka; sillä Ammonin maan ääret olivat vahvat.
Israel [God prevails] struck him with the edge of the sword, and possessed his land from the Arnon to the Jabbok, even to the children of Ammon [Tribal people]; for the border of the children of Ammon [Tribal people] was strong.
25 Ja näin Israel sai kaikki nämät kaupungit, ja Israel asui kaikissa Amorilaisten kaupungeissa, Hesbonissa ja kaikissa sen tyttärissä.
Israel [God prevails] took all these cities. Israel [God prevails] lived in all the cities of the Amorites [Descendants of Talkers], in Heshbon, and in all its villages.
26 Sillä Hesbonin kaupunki oli Sihonin Amorilaisten kuninkaan oma, ja hän soti ennen Moabilaisten kuninkaan kanssa, ja otti häneltä kaiken hänen maansa Arnoniin asti.
For Heshbon was the city of Sihon the king of the Amorites [Descendants of Talkers], who had fought against the former king of Moab [From father], and taken all his land out of his hand, even to the Arnon.
27 Siitä sananlaskussa sanotaan: tulkaat Hesboniin: rakennettakoon ja valmistettakoon Sihonin kaupunki;
Therefore those who speak in proverbs say, “Come to Heshbon. Let the city of Sihon be built and established;
28 Sillä tuli on käynyt Hesbonista ulos, ja liekki Sihonin kaupungista: se on kuluttanut Moabin Arin, ja Arnonin korkeuden asuvaiset.
for a fire has gone out of Heshbon, a flame from the city of Sihon. It has devoured Ar of Moab [From father], The lords of the high places of the Arnon.
29 Voi sinuas Moab! sinä Kamosin kansa olet hukkunut! Hän saatti poikansa pakolaiseksi ja hänen tyttärensä vangiksi, Sihonille Amorilaisten kuninkaalle.
Woe to you, Moab [From father]! You are undone, people of Chemosh! He has given his sons as fugitives, and his daughters into captivity, to Sihon king of the Amorites [Descendants of Talkers].
30 Me olemme heitä ampuneet, Hesbon on kukistettu Diboniin asti: me hävitimme heitä hamaan Nophaan, joka Medebaan ulottuu.
We have shot at them. Heshbon has perished even to Dibon. We have laid waste even to Nophah, Which reaches to Medeba.”
31 Ja niin Israel asui Amorilaisten maakunnassa.
Thus Israel [God prevails] lived in the land of the Amorites [Descendants of Talkers].
32 Sitte lähetti Moses vakoomaan Jaeseria, ja he voittivat sen tyttärinensä, ja omistivat ne Amorilaiset, jotka siinä asuivat.
Moses [Drawn out] sent to spy out Jazer. They took its villages, and drove out the Amorites [Descendants of Talkers] who were there.
33 Ja he palasivat ja menivät ylöspäin tietä Basaniin. Niin Og, Basanin kuningas, meni heitä vastaan, hän ja kaikki hänen väkensä, sotimaan Edreissä.
They turned and went up by the way of Bashan. Og the king of Bashan went out against them, he and all his people, to battle at Edrei.
34 Ja Herra sanoi Mosekselle: älä pelkää häntä, sillä minä annoin hänen sinun käsiis, sekä kaiken hänen väkensä, että hänen maansa: ja sinun pitää tekemän hänelle niinkuin sinä Sihonille Amorilaisten kuninkaalle teit, joka Hesbonissa asui.
Adonai said to Moses [Drawn out], “Don’t fear him, for I have delivered him into your hand, with all his people, and his land. You shall do to him as you did to Sihon king of the Amorites [Descendants of Talkers], who lived at Heshbon.”
35 Ja he löivät hänen ja hänen poikansa ja hänen väkensä, siihenasti ettei yksikään elämään jäänyt, ja he valloittivat hänen maansa.
So they struck him, with his sons and all his people, until there were no survivors; and they possessed his land.
