4 Mooseksen 20
1 Ja Israelin lapset tulivat kaiken seurakunnan kanssa Sinin korpeen, ensimäisellä kuulla, ja kansa viipyi Kadeksessa. Ja MirJam kuoli siellä, ja myös haudattiin sinne.
It was during the first month of the year that all the Israelites arrived in the Desert of Zin and set up camp in Kadesh. (This was where Miriam died and was buried.)
2 Ja kansalla ei ollut vettä, ja he kokoontuivat Mosesta ja Aaronia vastaan.
However, there was no water there for anyone to drink, so the people gathered to confront Moses and Aaron.
3 Ja kansa riiteli Moseksen kanssa, ja sanoivat: jospa olisimme hukkuneet siellä, kussa meidän veljemme hukkuivat Herran edessä.
They argued with Moses, saying, “If only we'd died with our relatives in the Lord's presence!
4 Miksi olette vieneet tämän Herran Herran kansan tähän korpeen, kuolemaan täällä, sekä meitä että karjaamme.
Why have you brought the Lord's people into this desert just so we and our livestock can die here?
5 Ja miksi olette johdattaneet meidät Egyptistä, tuodaksenne meitä tähän pahaan paikkaan, jossa emme taida kylvää, jossa ei myös ole fikunia, taikka viinapuita, ei myös granatin omenia, eipä ole vettäkään juodaksemme?
Why did you lead us out of Egypt to come to this awful place? Nothing grows here—no grain or figs or vines or pomegranates. And there's no water to drink!”
6 Niin Moses ja Aaron menivät kansan tyköä seurakunnan majan ovelle ja lankesivat kasvoillensa, ja Herran kunnia näkyi heille.
Moses and Aaron left the people and went to entrance of the Tent of Meeting. There they fell facedown on the ground, and the glory of the Lord appeared to them.
7 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:
The Lord told Moses,
8 Ota sauva, ja kokoa kansa, sinä ja veljes Aaron, ja puhukaat kalliolle heidän silmäinsä edessä, ja se antaa vetensä. Ja näin sinun pitää saattaman heille vettä kalliosta, ja juottaman kansan ja heidän karjansa.
“Take the walking stick and have the people gather around you. As they watch, you and your brother Aaron will order the rock and it will pour out water. You will bring water from the rock so the people and their livestock can drink.”
9 Niin otti Moses sauvan Herran edestä, niinkuin hän käski hänelle.
Moses picked up the walking stick that was kept in the Lord's presence, as he had been ordered.
10 Ja Moses ja Aaron kokosivat kansan kallion eteen, ja sanoivat heille: kuulkaat nyt te niskurit: pitääkö meidän tästä kalliosta teille vettä saaman?
Moses and Aaron had everyone gather in front of the rock. Moses said to them, “Listen, you bunch of rebels! Do we have to bring water out of this rock for you?”
11 Ja Moses nosti kätensä ja löi kahdesti sauvallansa kallioon, niin juoksi siitä paljo vettä, ja kansa ja heidän karjansa saivat juoda.
Then Moses picked up the walking stick and hit the rock twice. Streams of water gushed out so that the people and their livestock could drink.
12 Ja Herra sanoi Mosekselle ja Aaronille: ettette uskoneet minun päälleni, pyhittääksenne minua Israelin lasten edessä, ei teidän pidä johdattaman tätä joukkoa siihen maahan, jonka minä heille annan.
But the Lord told Moses and Aaron, “Because you didn't trust me enough to demonstrate how holy I am to the Israelites, you will not be the ones to lead them into the country I've given them.”
13 Tämä on se riitavesi, josta Israelin lapset riitelivät Herran kanssa: ja hän pyhitettiin heidän seassansa.
The place where the Israelites argued with the Lord was called the waters of Meribah, and was where he revealed his holiness to them.
14 Ja Moses lähetti sanansaattajat Kadeksesta Edomin kuninkaan tykö, (sanoen: ) näin sanoo veljes Israel: sinä tiedät kaiken vaivan, joka meille on tapahtunut,
Moses sent messengers from Kadesh to the king of Edom, telling him, “This is what your brother Israel says. You know all about the difficulties we've faced.
15 Että meidän isämme menivät alas Egyptiin ja me asuimme Egyptissä pitkän ajan, ja Egyptiläiset vaivasivat meitä ja meidän isiämme,
Our forefathers went to Egypt and we lived there for a long time. The Egyptians treated us and our forefathers badly,
16 Ja me huusimme Herran tykö, ja hän kuuli äänemme, ja lähetti Enkelin, ja vei meidät Egyptistä ulos. Ja katso, me olemme Kadeksessa, siinä kaupungissa, joka on sinun äärimäisillä rajoillas.
so we called out to the Lord for help, and he heard our cries. He sent an angel and led us out of Egypt. Listen, now we are in Kadesh, a town on the border of your territory.
17 Anna meidän vaeltaa maas lävitse: emme poikkee peltoihin eli viinamäkiin, emme myös juo vettä kaivoista; me vaellamme oikiaa maantietä, ei poiketen oikialle eikä vasemmalle puolelle, siihenasti kuin tulemme sinun rajas ylitse.
Please allow us to travel through your country. We won't cross any of your fields or vineyards, or drink water from any of your wells. We will stay on the King's Highway; we won't turn off either to the right or to the left until we have passed through your country.”
18 Edom sanoi hänelle: ei sinun pidä minun kauttani vaeltaman, taikka minä kohtaan sinua miekalla.
But the king of Edom replied, “You are forbidden to travel through our country, otherwise we will come out and stop you by force.”
19 Ja Israelin lapset sanoivat hänelle: me vaellamme yhteistä maantietä, ja jos me ja meidän karjamme juovat sinun vettäs, niin me sen maksamme, emme ilman mitään tahdo; ainoastansa jalkaisin vaellamme sen lävitse.
“We'll keep to the main road,” the Israelites persisted. “If we or our livestock drink your water, we'll pay you for it. That's all we want—just to pass through on foot.”
20 Mutta hän sanoi: ei sinun pidä vaeltaman tästä lävitse. Ja Edomilaiset läksivät heitä vastaan paljolla väellä ja väkevällä kädellä.
But the king of Edom insisted, “You are forbidden to travel through our country!” He came out with his large and powerful army to meet the Israelites head-on.
21 Ja näin estivät Edomilaiset Israelin vaeltamasta maansa äären lävitse. Ja Israel käänsi itsensä heistä pois.
Since the king of Edom refused to allow Israel to travel through his territory, the Israelites had to turn back.
22 Ja Israelin lapset läksivät Kadeksesta ja tulivat kaiken joukon kanssa Horin vuoren tykö.
The Israelites all left Kadesh and traveled to Mount Hor.
23 Ja Herra puhui Mosekselle ja Aaronille Horin vuorella, Edomin maan rajalla, ja sanoi:
At Mount Hor, near the border with the country of Edom, the Lord told Moses and Aaron,
24 Kokoontukaan Aaron kansansa tykö; sillä ei hänen pidä tuleman siihen maahan, jonka minä Israelin lapsille antanut olen, että te olitte minun suulleni kovakorvaiset riitaveden tykönä.
“Aaron will shortly join his forefathers in death. He will not enter the country I have given the Israelites, because you both disobeyed my command at the waters of Meribah.
25 Niin ota siis Aaron ja hänen poikansa Eleatsar, ja vie heidät Horin vuorelle.
Have Aaron and his son Eleazar join you and climb up Mount Hor together.
26 Ja riisu Aaronin yltä vaatteet, puettaakses hänen poikansa Eleatsarin ylle: ja Aaron pitää siellä koottaman ja kuoleman.
Take off Aaron's priestly clothes and put them on his son Eleazar. Aaron is going to die there and join his forefathers in death.”
27 Ja Moses teki niinkuin Herra hänen käski, ja he astuivat Horin vuorelle kaiken kansan nähden.
Moses did as the Lord ordered: They climbed up Mount Hor in full view of all the Israelites.
28 Ja Moses riisui Aaronilta hänen vaatteensa, ja puetti hänen poikansa Eleatsarin ylle. Ja Aaron kuoli siellä, vuoren kukkulalla, mutta Moses ja Eleatsar astuivat vuorelta alas.
Moses removed the priestly clothes that Aaron was wearing and put them on Aaron's son Eleazar. Aaron died there, on the top of the mountain. Then Moses and Eleazar went back down.
29 Ja koska kaikki kansa näki Aaronin kuolleeksi, itki koko Israelin huone häntä kolmekymmentä päivää.
When the people realized that Aaron had died, they all mourned for him for thirty days.
