4 Mooseksen 16
1 Ja Kora Jetseharin poika, joka oli Levin pojan Kahatin poika, otti kanssansa Datanin ja Abiramin Eliabin pojat, ja Onin Peletin pojan Rubenin pojista,
Then, behold, Korah the son of Izhar, the son of Kohath, the son of Levi, with Dathan and Abiram, the sons of Eliab, and also On the son of Peleth, of the sons of Ruben,
2 Ja he nousivat Mosesta vastaan: niin myös Israelin lapsista kaksisataa ja viisikymmentä miestä ylimmäisistä, kansalta kutsuttua, kuuluisaa miestä,
rose up against Moses, with two hundred fifty others of the sons of Israel, leading men of the assembly, and who, at the time of a council, would be called by name.
3 Ja he kokoontuivat Mosesta ja Aaronia vastaan, ja sanoivat heille: se on teille ylen paljo; sillä kansa on kaikki pyhä, ja Herra on heidän kanssansa, ja miksi te korotatte teitänne Herran kansan päälle?
And when they had stood against Moses and Aaron, they said: “Let it be sufficient for you that the entire multitude is of holy ones, and that the Lord is among them. Why do you elevate yourselves above the people of the Lord?”
4 Koska Moses sen kuuli, lankesi hän kasvoillensa,
When Moses had heard this, he fell prone on his face.
5 Ja puhui Koralle ja koko hänen seurallensa sanoen: huomenna Herra ilmoittaa kuka hänen omansa on, ja kuka pyhä on ja saa hänelle uhrata: jonka hän valitsee, se uhratkaan hänelle.
And speaking to Korah, and to the entire multitude, he said: “In the morning, the Lord will cause it to be known who belongs to him, and which holy ones he will join to himself. And whomever he will choose, they shall be close to him.
6 Tehkäät näin: ottakaat teillenne savuastiat, Kora ja kaikki hänen seuransa,
Therefore, do this: Each one of you, Korah and all your associates, take your censer,
7 Ja pankaat niihin tulta, ja heittäkäät niihin suitsutusta Herran eteen huomenna, ja se mies, jonka Herra valitsee, olkoon pyhä: se on teille paljo, Levin lapset.
and drawing fire into it tomorrow, place incense upon it before the Lord. And whomever he will choose, the same shall be holy. You sons of Levi have been raised up greatly.”
8 Ja Moses sanoi Koralle: kuulkaat nyt Levin lapset!
And he said again to Korah: “Listen, sons of Levi.
9 Vähäkö se teille on, että Israelin Jumala on teidät eroittanut Israelin kansasta ja antanut tulla tykönsä palvelusta tekemään Herran Tabernaklin virassa, ja seisomaan seurakunnan edessä, ja heitä palvelemaan?
Is it a small thing to you, that the God of Israel has separated you from all the people, and has joined you to himself, so that you would serve him in the rituals of the tabernacle, and stand before gatherings of the people, and minister to him?
10 Hän on ottanut sinun ja kaikki sinun veljes Levin lapset tykönsä: ja te pyydätte myös pappeutta?
Was the reason that he caused you and all your brothers, the sons of Levi, to approach him, so that you would even claim for yourselves the priesthood too,
11 Sinä ja kaikki sinun joukkos nostatte kapinan Herraa vastaan. Mikä Aaron on, että te napisette häntä vastaan?
and so that your entire group would stand against the Lord? For what is Aaron that you should murmur against him?”
12 Ja Moses lähetti kutsumaan Datania ja Abiramia Eliabin poikia; mutta he sanoivat: emme sinne tule ylös.
Therefore, Moses sent to call for Dathan and Abiram, the sons of Eliab, who responded: “We will not come.
13 Vähäkö se on, että sinä olet meidät maalta tuonut ulos, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa, tappaakses meitä korvessa, vaan teet sinus vielä päämieheksi meidän ylitsemme, ja tahdot myös hallita meitä?
Is it a small matter to you, that you have led us away from a land that was flowing with milk and honey, so as to kill us in the desert, unless you could also be a ruler over us?
14 Jalosti sinä olet meidät johdattanut siihen maahan, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa, ja annoit pellot ja viinamäet perinnöksi. Tahdotkos vielä näiltä miehiltä silmät puhkaista? emme tule sinne.
You have led us, it is true, to a land that flows with streams of milk and honey, and you have given us possession of fields and vineyards. But will you also tear out our eyes? We will not come.”
15 Silloin vihastui Moses sangen kovin, ja sanoi Herralle: älä käännä sinuas heidän ruokauhrinsa puoleen! En minä heiltä ottanut aasiakaan, ja en ole heidän yhdenkään pahaa tehnyt.
And Moses, being very angry, said to the Lord: “Do not look with favor on their sacrifices. You know that I have not accepted from them, at any time, so much as a young donkey, nor have I afflicted any of them.”
16 Ja Moses sanoi Koralle: sinä ja koko sinun joukkos pitää huomenna oleman Herran edessä, sinä ja he, ja Aaron,
And he said to Korah: “You and your congregation, stand alone before the Lord, and apart from Aaron, tomorrow.
17 Ja jokainen ottakoon savuastiansa, ja pankaan suitsutusta siihen, ja tuokaan Herran eteen, kukin savuastiansa, kaksisataa ja viisikymmentä savuastiaa, niin myös sinä ja Aaron kukin savuastianne.
Let each one of you take censers, and place incense in them, offering to the Lord two hundred fifty censers. Let Aaron also hold his censer.”
18 Ja kukin otti savuastiansa, ja pani siihen tulen, ja heittivät siihen suitsutusta, ja seisoivat seurakunnan majan ovessa, Moses ja Aaron myös.
When they had done this, Moses and Aaron stood up,
19 Ja Kora kokosi heitä vastaan kaiken kansan, seurakunnan majan oven eteen: silloin Herran kunnia näkyi kaikelle kansalle.
and, having crowded the entire multitude close to them at the door of the tabernacle, the glory of the Lord appeared to them all.
20 Ja Herra puhui Mosekselle ja Aaronille, sanoen:
And the Lord, speaking to Moses and Aaron, said:
21 Eroittakaat teitänne tästä joukosta, niin minä äkisti heidät hukutan.
“Separate yourselves from the midst of this congregation, so that I may suddenly destroy them.”
22 Mutta he lankesivat kasvoillensa ja sanoivat: Jumala, kaiken lihan henkein Jumala! jos yksi mies on syntiä tehnyt, tahdotkos antaa vihas julmistua kaiken kansan päälle?
But they fell prone on their faces, and they said, “O most strong One, the God of the spirits of all flesh, should your anger rage against all, for the sin of one?”
23 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:
And the Lord said to Moses:
24 Puhu kansalle ja sano: paetkaat Koran, Datanin ja Abiramin majain ympäriltä.
“Instruct the entire people to separate from the tents of Korah, and Dathan, and Abiram.”
25 Ja Moses nousi ja meni Datanin ja Abiramin tykö, ja vanhimmat Israelista seurasivat häntä,
And Moses rose up and went to Dathan and Abiram. And the elders of Israel followed him,
26 Ja puhui kansalle, sanoen: paetkaat näiden jumalattomain ihmisten majain ympäriltä, ja älkäät ruvetko mihinkään heidän omaansa, ettette myös hukkuisi kaikissa heidän synneissänsä.
and he said to the crowd, “Withdraw from the tabernacles of these impious men, and touch nothing which pertains to them, lest you become involved in their sins.”
27 Ja he pakenivat Koran, Datanin ja Abiramin majain ympäriltä; mutta Datan ja Abiram kävivät ulos, ja seisoivat majainsa ovella emäntinensä, poikinensa ja lapsinensa.
And when they had withdrawn from their tents all around, Dathan and Abiram came out and stood at the entrance of their pavilions, with their wives and children, and with all their associates.
28 Ja Moses sanoi: siitä teidän pitää tietämän Herran minua lähettäneeksi, kaikkia näitä töitä tekemään, niin ettei se ole minun omasta sydämestäni:
And Moses said: “By this shall you know that the Lord has sent me to do all that you discern, and that I have not brought these things out of my own heart:
29 Jos he kuolevat niinkuin kaikki ihmiset kuolevat, eli kostetaan, niinkuin kaikille ihmisille kostetaan, niin ei Herra ole minua lähettänyt.
If these men pass away by the common death of men, or if they will be visited by a scourge, of a kind by which others are often visited, then the Lord did not send me.
30 Mutta jos Herra tässä jotakin uutta tekee, niin että maa avaa suunsa ja nielee heidät kaikkein kanssa, mitä heillä on, niin että he elävinä menevät helvettiin, niin teidän pitää tietämän, että nämät miehet pilkkasivat Herraa. (Sheol h7585)
But if the Lord accomplishes something new, so that the earth opens its mouth and swallows them whole, along with everything that belongs to them, and they descend alive into the underworld, then you shall know that they have blasphemed the Lord.” (Sheol h7585)
31 Ja tapahtui, koska hän kaikki nämät sanat puhunut oli, halkesi maa heidän altansa.
Therefore, as soon as he had ceased to speak, the earth broke open under their feet.
32 Ja maa avasi suunsa ja nieli heidät, ja heidän huoneensa, ja kaikki ne ihmiset, jotka Koran tykönä olivat, ja kaiken heidän tavaransa.
And opening its mouth, it devoured them with their tabernacles and their entire substance.
33 Ja he menivät elävänä helvettiin, kaikkinensa kuin heillä oli, ja maa peitti heidät, ja he hukkuivat kansan seasta. (Sheol h7585)
And they descended alive, the ground closing around them, into the underworld, and they perished from the midst of the multitude. (Sheol h7585)
34 Ja koko Israel, joka heidän ympärillänsä oli, pakeni heidän parkunsa tähden. Sillä he sanoivat: ettei maa meitäkin nielisi.
Yet truly, all of Israel, which was standing all around, took flight at the clamor of those who were perishing, saying, “Lest perhaps the earth may swallow us whole also.”
35 Ja tuli läksi Herralta, ja poltti ne kaksisataa ja viisikymmentä miestä, jotka suitsutusta uhrasivat.
Then, too, a fire, going forth from the Lord, put to death the two hundred fifty men who were offering the incense.
36 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:
And the Lord spoke to Moses, saying:
37 Sano Eleatsarille papin Aaronin pojalle, että hän ottaa savuastiat tulipalosta, ja hajoittaa tulen sinne ja tänne; sillä ne ovat pyhät.
“Instruct Eleazar, the son of Aaron the priest, to take up the censers which lie in the burning, and to scatter the fire to one side and another, because they were sanctified
38 Näiden savuastiat, jotka syntiä tekivät sielujansa vastaan, ne takokaat leveiksi, ohukaisiksi kiskoiksi, joilla alttari peitetään; sillä ne ovat Herran eteen uhratut ja pyhitetyt. Ja ne pitää oleman merkiksi Israelin lapsille.
in the deaths of these sinners. And let him form them into plates, and affix them to the altar, because incense had been offered in them to the Lord, and they were sanctified, and so that the sons of Israel may discern in them a sign and a memorial.”
39 Ja Eleatsar pappi otti ne vaskiastiat, joissa palaneet miehet olivat uhranneet, ja taotti ne leveiksi, ohukaisiksi kiskoiksi, alttarin peitteeksi,
Therefore, Eleazar the priest took the bronze censers, by which those whom the burning devoured had made an offering, and he formed them into plates, affixing them to the altar,
40 Israelin lapsille muistoksi, ettei yksikään muukalainen, joka ei ole Aaronin siemenestä, lähestyisi uhraamaan suitsutusta Herran eteen, ettei hänelle tapahtuisi, niinkuin Koralle ja hänen joukollensa, niinkuin Herra hänelle sanoi Moseksen kautta.
so that the sons of Israel would have, thereafter, something to admonish them, lest any stranger, or anyone who is not of the offspring of Aaron, might approach to offer incense to the Lord, and lest he endure what happened to Korah, and to all his congregation, when the Lord spoke to Moses.
41 Toisena päivänä taas napisivat koko Israelin lasten joukko Mosesta ja Aaronia vastaan, ja sanoivat: te olette tappaneet Herran kansan.
Then, the following day, the entire multitude of the sons of Israel murmured against Moses and Aaron, saying: “You have put to death the people of the Lord.”
42 Ja koska kansa kokoontui Mosesta ja Aaronia vastaan, ja kuin he käänsivät heitänsä seurakunnan majaan päin, katso, pilvi peitti sen ja Herran kunnia näkyi.
And when there arose a sedition, and the tumult increased,
43 Ja Moses ja Aaron menivät seurakunnan majan eteen.
Moses and Aaron fled to the tabernacle of the covenant. But after they had entered it, the cloud covered it, and the glory of the Lord appeared.
44 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:
And the Lord said to Moses:
45 Paetkaat tästä kansasta; sillä minä surmaan äkisti heidät, ja he lankesivat kasvoillensa.
“Withdraw from the midst of this multitude, and I will destroy them immediately.” And while they were lying on the ground,
46 Ja Moses sanoi Aaronille: ota savuastia, ja pane tulta siihen alttarilta, ja heitä suitsutusta siihen. Ja mene nopiasti kansan tykö ja sovita heitä: sillä vihan julmuus on Herralta käynyt ulos, ja rangaistus on jo alkanut.
Moses said to Aaron: “Take the censer, and draw fire into it from the altar; place incense upon it, and continue on, quickly, to the people, to pray for them. For already wrath has gone forth from the Lord, and the scourge rages.”
47 Ja Aaron otti niinkuin Moses hänelle sanoi, ja juoksi kansan keskelle, ja katso, rangaistus oli jo ruvennut kansan seassa: ja hän suitsutti savutusta, ja sovitti kansan.
When Aaron had done this, and he had run into the midst of the multitude, which the burning fire was now destroying, he offered the incense.
48 Ja seisoi kuolleitten ja elävitten välillä; niin rangaistus asettui.
And standing between the dead and the living, he prayed for the people, and the scourge ceased.
49 Mutta ne kuin rangaistuksesta kuolivat, oli neljätoistakymmentä tuhatta ja seitsemänsataa; paitsi niitä, jotka Koran kapinassa hukkuivat.
But the number of those who were struck down was fourteen thousand men, and seven hundred, aside from those who had perished in the sedition of Korah.
50 Ja Aaron palasi Moseksen tykö, seurakunnan majan oveen ja rangaistus asettui.
And Aaron returned to Moses at the door of the tabernacle of the covenant, after the destruction quieted.
