4 Mooseksen 14

1 Niin kaikki seurakunta nousi ja rupesi parkumaan, ja kansa itki sen yön.

Alors toute l'assemblée s'éleva, et se mit à jeter des cris, et le peuple pleura cette nuit-là.

2 Ja kaikki Israelin lapset napisivat Mosesta ja Aaronia vastaan, ja koko joukko sanoi heille: jospa olisimme kuolleet Egyptin maalla! taikka jospa tässä korvessa vielä kuolisimme!

Et tous les enfants d'Israël murmurèrent contre Moïse et contre Aaron; et toute l'assemblée leur dit: Plût à Dieu que nous fussions morts au pays d'Egypte, ou en ce désert! plût à Dieu que nous fussions morts!

3 Miksi Herra vie meitä tälle maalle miekalla surmattaa! Meidän vaimomme ja lapsemme tulevat saaliiksi! Eikö parempi ole, että palajamme Egyptiin?

Et pourquoi l'Eternel nous conduit-il vers ce pays-là, pour y tomber par l'épée; nos femmes et nos petits enfants seront en proie. Ne nous vaudrait-il pas mieux retourner en Egypte?

4 Ja he sanoivat toinen toisellensa: asettakaamme päämies ja palatkaamme Egyptiin.

Et ils se dirent l'un à l'autre: Etablissons-nous un chef, et retournons en Egypte.

5 Niin Moses ja Aaron lankesivat kasvoillensa, koko Israelin lasten seurakunnan edessä.

Alors Moïse et Aaron tombèrent sur leurs visages devant toute l'assemblée des enfants d'Israël.

6 Ja Josua Nunin poika, ja Kaleb Jephunnen poika, jotka myös maan olivat vaonneet, repäisivät vaatteensa.

Et Josué, fils de Nun, et Caleb, fils de Jéphunné, qui étaient de ceux qui avaient examiné le pays, déchirèrent leurs vêtements;

7 Ja puhuivat kaikelle Israelin kokoukselle, sanoen: maa, jonka lävitse me vaeltaneet olemme vakoomassa sitä, on juuri hyvä maa.

Et parlèrent à toute l'assemblée des enfants d'Israël, en disant: Le pays par lequel nous avons passé pour le reconnaître est un fort bon pays.

8 Jos Herralla on hyvä suosio meihin, niin hän vie meidät sille maalle, ja antaa sen meille: se on maa, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa.

Si nous sommes agréables à l'Eternel, il nous fera entrer en ce pays-là, et il nous le donnera. C'est un pays découlant de lait et de miel.

9 Ainoastansa älkäät olko Herraa vastaan niskurit, ja älkäät te peljätkö tämän maan kansaa; sillä me syömme heitä niinkuin leipää: heidän turvansa on erinnyt heistä, ja Herra on meidän kanssamme: älkäät peljätkö heitä.

Seulement ne soyez point rebelles contre l'Eternel, et ne craignez point le peuple de ce pays-là; car ils seront notre pain; leur protection s'est retirée de dessus eux, et l'Eternel est avec nous; ne les craignez point.

10 Niin sanoi koko kansan joukko, että he piti kivitettämän kuoliaaksi, ja Herran kunnia näkyi seurakunnan majassa kaikille Israelin lapsille.

Alors toute l'assemblée parla de les lapider; mais la gloire de l'Eternel apparut à tous les enfants d'Israël au Tabernacle d'assignation.

11 Ja Herra sanoi Mosekselle: kuinka kauvan tämä kansa pilkkaa minua? ja kuinka kauvan ei he usko minun päälleni, kaikkein tunnustähtein kautta, jotka minä heidän seassansa tehnyt olen?

Et l'Eternel dit à Moïse: Jusques-à quand ce peuple-ci m'irritera-t-il par mépris, et jusques-à quand ne croira-t-il point en moi, après tous les signes que j'ai faits au milieu de lui?

12 Minä lyön heitä ruttotaudilla, ja hävitän heitä, ja minä teen sinun suuremmaksi ja väkevämmäksi kansaksi, kuin tämän.

Je le frapperai de mortalité, et je le détruirai; mais je te ferai devenir un peuple plus grand et plus fort qu'il n'est.

13 Ja Moses sanoi Herralle: jos Egyptiläiset saavat sen kuulla, joiden keskeltä sinä olet johdattanut tämän kansan sinun voimallas,

Et Moïse dit à l'Eternel: Mais les Egyptiens l'entendront, car tu as fait monter par ta force ce peuple-ci du milieu d'eux.

14 Ja ne sanovat tämän maan asuvaisille, jotka kuulleet ovat, että sinä Herra olet tämän kansan seassa, ja että sinä Herra nähdään kasvoista niin kasvoihin, ja sinun pilves seisoo heidän päällänsä, ja sinä käyt heidän edellänsä, päivällä pilven patsaassa ja yöllä tulen patsaassa;

Et ils diront avec les habitants de ce pays qui auront entendu que tu étais, ô Eternel! au milieu de ce peuple, et que tu apparaissais, ô Eternel! à vue d'œil, que ta nuée s'arrêtait sur eux, et que tu marchais devant eux le jour dans la colonne de nuée, et la nuit dans la colonne de feu;

15 Jos sinä tapat tämän kansan, niinkuin yhden miehen, niin pakanat, jotka sanoman sinusta kuulleet ovat, puhuvat ja sanovat:

Quand tu auras fait mourir ce peuple, comme un seul homme, les nations qui auront entendu parler de ton Nom, tiendront ce langage.

16 Ei Herra voinut johdattaa tätä kansaa siihen maahan, jonka hän heille vannoi; sentähden on hän heidät surmannut korvessa.

Parce que l'Eternel ne pouvait faire entrer ce peuple au pays qu il avait juré de leur donner, il les a tués au désert.

17 Nyt siis enentäkään Herra voimansa, niinkuin sinä puhunut olet, sanoen:

Or maintenant, je te prie, que la puissance du Seigneur soit magnifiée, comme tu as parlé, en disant:

18 Herra on pitkämielinen ja sangen laupias, ja antaa anteeksi vääryydet ja rikokset, ja ei yhtään viallista pidä viatoinna, mutta kostaa isäin vääryydet lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen.

L'Eternel est tardif à colère, et abondant en gratuité, ôtant l'iniquité, et le péché, et qui ne tient nullement le coupable pour innocent, punissant l'iniquité des pères sur les enfants, jusqu'à la troisième et à la quatrième [génération].

19 Niin ole armollinen tämän kansan rikokselle, sinun suuresta laupiudestas, niinkuin sinä tälle kansalle annoit anteeksi hamasta Egyptistä tähän asti.

Pardonne, je te prie, l'iniquité de ce peuple, selon la grandeur de ta gratuité, comme tu as pardonné à ce peuple, depuis l'Egypte jusqu'ici.

20 Ja Herra sanoi: minä annoin sen heille anteeksi, sinun sanas jälkeen.

Et l'Eternel dit: J'ai pardonné selon ta parole.

21 Mutta niin totta kuin minä elän, niin koko maailma täytetään Herran kunnialla.

Mais certainement je suis vivant, et la gloire de l'Eternel remplira toute la terre.

22 Sillä kaikki miehet, jotka näkivät minun kunniani ja ihmeeni, jotka minä tein Egyptissä ja korvessa, ja nyt kymmenen kertaa ovat minua kiusanneet, eikä kuulleet minun ääntäni:

Car quant à tous les hommes qui ont vu ma gloire, et les signes que j ai faits en Egypte et au désert qui m'ont déjà tenté par dix fois, et qui n ont point obéi à ma voix;

23 Ei heidän pidä näkemän sitä maata, jonka minä heidän isillensä vannoin, eikä yksikään, joka minua pilkannut on, pidä näkemän sitä.

S'ils voient [jamais] le pays que j'avais juré à leurs pères de leur donner, tous ceux, dis-je, qui m'ont irrité par mépris, ne le verront point.

24 Vaan palveliani Kalebin, että toinen henki on hänen kanssansa ja hän uskollisesti seurasi minua, vien minä siihen maahan, jossa hän ennen oli, ja hänen siemenensä pitää sen perimän.

Mais parce que mon serviteur Caleb a été animé d'un autre esprit, et qu'il a persévéré à me suivre, aussi le ferai-je entrer au pays où il a été, et sa postérité le possédera en héritage.

25 Nyt siis että Amalekilaiset ja Kanaanealaiset väjyvät laaksoissa, niin palatkaat huomenna ja matkustakaat korpeen, Punaisen meren tietä myöten.

Or les Hamalécites et les Cananéens habitent en la vallée; retournez demain en arrière, et vous en allez au désert par le chemin de la mer Rouge.

26 Ja Herra puhui Mosekselle ja Aaronille, sanoen:

L'Eternel parla aussi à Moïse et à Aaron, en disant:

27 Kuinka kauvan tämä paha joukko napisee minua vastaan? Sillä minä kuulin Israelin lasten napinan, jolla he minua vastaan napisivat.

Jusques à quand [continuera] cette méchante assemblée qui murmure contre moi? J'ai entendu les murmures des enfants d'Israël, par lesquels ils murmurent contre moi.

28 Sentähden sano heille: niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minä teen teille, niinkuin te minun korvaini kuullen puhuitte:

Dis-leur: Je suis vivant, dit l'Eternel, si je ne vous fais ainsi que vous avez parlé, et comme je l'ai ouï.

29 Teidän ruumiinne pitää lankeeman tässä korvessa ja kaikki teidän luettunne, jotka luettiin kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, jotka napisitte minua vastaan.

Vos charognes tomberont dans ce désert, et tous ceux d'entre vous qui ont été dénombrés selon tout le compte que vous en avez fait, depuis l'âge de vingt ans, et au dessus, vous tous qui avez murmuré contre moi;

30 Ei teidän pidä tuleman siihen maahan, jonka ylitse minä käteni nostin, salliakseni teidän siellä asua, paitsi Kalebia Jephunnen poikaa, ja Josuaa Nunin poikaa.

Si vous entrez au pays, pour lequel j'avais levé ma main, [jurant] que je vous y ferais habiter, excepté Caleb, fils de Jéphunné, et Josué, fils de Nun.

31 Vaan teidän lapsenne, jotka te sanoitte tulevan saaliiksi, minä sinne johdatan, että he tuntisivat sen maan, jonka te hylkäsitte.

Et quant à vos petits enfants, dont vous avez dit qu'ils seraient en proie, je les y ferai entrer, et ils sauront quel est ce pays que vous avez méprisé.

32 Mutta te ja teidän ruumiinne pitää lankeeman tässä korvessa;

Mais quant à vous, vos charognes tomberont dans ce désert.

33 Ja teidän lapsenne pitää oleman paimenina tässä korvessa, neljäkymmentä ajastaikaa, kantaen teidän huoruuttanne, siihenasti että ruumiinne kuluvat korvessa.

Mais vos enfants seront paissant dans ce désert quarante ans; et ils porteront [la peine de] vos paillardises, jusqu'à ce que vos charognes soient consumés au désert.

34 Niiden neljänkymmenen päiväluvun jälkeen, joina te maan vaonneet olette, aina ajastaika päivästä pitää luettaman, että teidän pitää kantaman pahat tekonne neljäkymmentä ajastaikaa, että te ymmärtäisitte minun pois luopumiseni.

Selon le nombre des jours que vous avez mis à reconnaître le pays, qui ont été quarante jours, un jour pour une année, vous porterez [la peine de] vos iniquités quarante ans, et vous connaîtrez que j'ai rompu le cours de mes bénédictions sur vous.

35 Minä Herra olen sen puhunut, sen minä myös teen kaikelle tälle pahalle joukolle, joka on itsensä asettanut minua vastaan: tässä korvessa pitää heidän kuluman ja siinä kuoleman.

Je suis l'Eternel qui ai parlé, si je ne fais ceci à toute cette méchante assemblée, à ceux qui se sont assemblés contre moi; ils seront consumés en ce désert, et ils y mourront.

36 Ja ne miehet, jotka Moses lähetti maata vakoomaan ja palasivat, saattaen kaiken kansan napisemaan häntä vastaan, ja olivat tuottaneet pahan sanoman maasta,

Les hommes donc que Moïse avait envoyés pour épier le pays, et qui étant de retour avaient fait murmurer contre lui toute l'assemblée, en diffamant le pays;

37 Ne miehet kuolivat Herran rangaistuksesta, jotka toivat pahan sanoman maasta,

Ces hommes-là qui avaient décrié le pays, moururent de plaie devant l'Eternel.

38 Mutta Josua Nunin poika ja Kaleb Jephunnen poika jäivät elämään kaikista niistä miehistä, jotka menneet olivat maata vakoomaan.

Mais Josué, fils de Nun, et Caleb, fils de Jéphunné, vécurent d'entre ceux qui étaient allés reconnaître le pays.

39 Ja Moses puhui kaikki nämät sanat kaikille Israelin lapsille: silloin kansa murehti suuresti.

Or Moïse dit ces choses-là à tous les enfants d'Israël, et le peuple en mena un fort grand deuil.

40 Ja he nousivat varhain huomeneltain ja menivät vuoren kukkulalle, ja sanoivat: katso, tässä me olemme, ja menemme siihen paikkaan, josta Herra on puhunut; sillä me olemme syntiä tehneet.

Puis s'étant levés de bon matin, ils montèrent sur le haut de la montagne, en disant: Nous voici, et nous monterons au lieu dont l'Eternel a parlé; car nous avons péché.

41 Mutta Moses sanoi: miksi te niin rikotte Herran sanan? ei se teille menesty.

Mais Moïse leur dit: Pourquoi transgressez-vous le commandement de l'Eternel? cela ne réussira point.

42 Älkäät menkö, sillä ei ole Herra teidän kanssanne, ettette lyötäisi teidän vihollisiltanne.

N'y montez point; car l'Eternel n'est point au milieu de vous; afin que vous ne soyez pas battus devant vos ennemis.

43 Sillä Amalekilaiset ja Kanaanealaiset ovat siellä teidän edessänne, ja miekalla surmataan, että te itsenne käänsitte pois Herrasta: ja ei ole Herra teidän kanssanne.

Car les Hamalécites et les Cananéens sont là devant vous, et vous tomberez par l'épée; à cause que vous avez cessé de suivre l'Eternel, l'Eternel aussi ne sera point avec vous.

44 Mutta he rohkaisivat itsensä menemään vuoren kukkulalle, vaan Herran liitonarkki ja Moses ei menneet leiristä ulos.

Toutefois ils s'obstinèrent de monter sur le haut de la montagne, mais l'Arche de l'alliance de l'Eternel et Moïse ne bougèrent point du milieu du camp.

45 Niin tulivat Amalekilaiset ja Kanaanealaiset, jotka vuorella asuivat, ja löivät heidät ja runtelivat heitä hamaan Hormaan asti.

Alors les Hamalécites et les Cananéens qui habitaient en cette montagne-là, descendirent, et les battirent, et les mirent en déroute jusqu'en Horma.