4 Mooseksen 14
1 Niin kaikki seurakunta nousi ja rupesi parkumaan, ja kansa itki sen yön.
And all the congregation lifted up their voice, and cried, and the people wept that night.
2 Ja kaikki Israelin lapset napisivat Mosesta ja Aaronia vastaan, ja koko joukko sanoi heille: jospa olisimme kuolleet Egyptin maalla! taikka jospa tässä korvessa vielä kuolisimme!
And all the sons of Israel murmured against Moses and against Aaron. And the whole congregation said to them, Would that we had died in the land of Egypt, or would that we had died in this wilderness!
3 Miksi Herra vie meitä tälle maalle miekalla surmattaa! Meidän vaimomme ja lapsemme tulevat saaliiksi! Eikö parempi ole, että palajamme Egyptiin?
And why does Jehovah bring us to this land, to fall by the sword? Our wives and our little ones will be a prey. Were it not better for us to return into Egypt?
4 Ja he sanoivat toinen toisellensa: asettakaamme päämies ja palatkaamme Egyptiin.
And they said one to another, Let us make a captain, and let us return into Egypt.
5 Niin Moses ja Aaron lankesivat kasvoillensa, koko Israelin lasten seurakunnan edessä.
Then Moses and Aaron fell on their faces before all the assembly of the congregation of the sons of Israel.
6 Ja Josua Nunin poika, ja Kaleb Jephunnen poika, jotka myös maan olivat vaonneet, repäisivät vaatteensa.
And Joshua the son of Nun and Caleb the son of Jephunneh, who were of those who spied out the land, tore their clothes.
7 Ja puhuivat kaikelle Israelin kokoukselle, sanoen: maa, jonka lävitse me vaeltaneet olemme vakoomassa sitä, on juuri hyvä maa.
And they spoke to all the congregation of the sons of Israel, saying, The land, which we passed through to spy it out, is an exceedingly good land.
8 Jos Herralla on hyvä suosio meihin, niin hän vie meidät sille maalle, ja antaa sen meille: se on maa, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa.
If Jehovah delights in us, then he will bring us into this land, and give it to us, a land which flows with milk and honey.
9 Ainoastansa älkäät olko Herraa vastaan niskurit, ja älkäät te peljätkö tämän maan kansaa; sillä me syömme heitä niinkuin leipää: heidän turvansa on erinnyt heistä, ja Herra on meidän kanssamme: älkäät peljätkö heitä.
Only do not rebel against Jehovah, neither fear ye the people of the land, for they are bread for us. Their defense is removed from over them, and Jehovah is with us. Fear them not.
10 Niin sanoi koko kansan joukko, että he piti kivitettämän kuoliaaksi, ja Herran kunnia näkyi seurakunnan majassa kaikille Israelin lapsille.
But all the congregation bade stone them with stones. And the glory of Jehovah appeared in the tent of meeting to all the sons of Israel.
11 Ja Herra sanoi Mosekselle: kuinka kauvan tämä kansa pilkkaa minua? ja kuinka kauvan ei he usko minun päälleni, kaikkein tunnustähtein kautta, jotka minä heidän seassansa tehnyt olen?
And Jehovah said to Moses, How long will this people despise me? And how long will they not believe in me, for all the signs which I have wrought among them?
12 Minä lyön heitä ruttotaudilla, ja hävitän heitä, ja minä teen sinun suuremmaksi ja väkevämmäksi kansaksi, kuin tämän.
I will smite them with the pestilence, and disinherit them, and will make of thee a nation greater and mightier than they.
13 Ja Moses sanoi Herralle: jos Egyptiläiset saavat sen kuulla, joiden keskeltä sinä olet johdattanut tämän kansan sinun voimallas,
And Moses said to Jehovah, Then the Egyptians will hear it, for thou brought up this people in thy might from among them,
14 Ja ne sanovat tämän maan asuvaisille, jotka kuulleet ovat, että sinä Herra olet tämän kansan seassa, ja että sinä Herra nähdään kasvoista niin kasvoihin, ja sinun pilves seisoo heidän päällänsä, ja sinä käyt heidän edellänsä, päivällä pilven patsaassa ja yöllä tulen patsaassa;
and they will tell it to the inhabitants of this land. They have heard that thou Jehovah are in the midst of this people, for thou Jehovah are seen face to face, and thy cloud stands over them, and thou go before them, in a pillar of cloud by day, and in a pillar of fire by night.
15 Jos sinä tapat tämän kansan, niinkuin yhden miehen, niin pakanat, jotka sanoman sinusta kuulleet ovat, puhuvat ja sanovat:
Now if thou shall kill this people as one man, then the nations which have heard the fame of thee will speak, saying,
16 Ei Herra voinut johdattaa tätä kansaa siihen maahan, jonka hän heille vannoi; sentähden on hän heidät surmannut korvessa.
Because Jehovah was not able to bring this people into the land which he swore to them, therefore he has slain them in the wilderness.
17 Nyt siis enentäkään Herra voimansa, niinkuin sinä puhunut olet, sanoen:
And now, I pray thee, let the power of the Lord be great, according as thou have spoken, saying,
18 Herra on pitkämielinen ja sangen laupias, ja antaa anteeksi vääryydet ja rikokset, ja ei yhtään viallista pidä viatoinna, mutta kostaa isäin vääryydet lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen.
Jehovah is slow to anger, and abundant in loving kindness, forgiving iniquity and transgression, and that will by no means clear the guilty, visiting the iniquity of the fathers upon the sons, upon the third and upon the fourth generation.
19 Niin ole armollinen tämän kansan rikokselle, sinun suuresta laupiudestas, niinkuin sinä tälle kansalle annoit anteeksi hamasta Egyptistä tähän asti.
Pardon, I pray thee, the iniquity of this people according to the greatness of thy loving kindness, and according as thou have forgiven this people, from Egypt even until now.
20 Ja Herra sanoi: minä annoin sen heille anteeksi, sinun sanas jälkeen.
And Jehovah said, I have pardoned according to thy word,
21 Mutta niin totta kuin minä elän, niin koko maailma täytetään Herran kunnialla.
but in very deed, as I live, and as all the earth shall be filled with the glory of Jehovah,
22 Sillä kaikki miehet, jotka näkivät minun kunniani ja ihmeeni, jotka minä tein Egyptissä ja korvessa, ja nyt kymmenen kertaa ovat minua kiusanneet, eikä kuulleet minun ääntäni:
because all those men who have seen my glory, and my signs, which I wrought in Egypt and in the wilderness, yet have challenged me these ten times, and have not hearkened to my voice,
23 Ei heidän pidä näkemän sitä maata, jonka minä heidän isillensä vannoin, eikä yksikään, joka minua pilkannut on, pidä näkemän sitä.
surely they shall not see the land which I swore to their fathers, neither shall any of them who despised me see it.
24 Vaan palveliani Kalebin, että toinen henki on hänen kanssansa ja hän uskollisesti seurasi minua, vien minä siihen maahan, jossa hän ennen oli, ja hänen siemenensä pitää sen perimän.
But my servant Caleb, because he had another spirit with him, and has followed me fully, him will I bring into the land into which he went, and his seed shall possess it.
25 Nyt siis että Amalekilaiset ja Kanaanealaiset väjyvät laaksoissa, niin palatkaat huomenna ja matkustakaat korpeen, Punaisen meren tietä myöten.
Now the Amalekite and the Canaanite dwell in the valley. Tomorrow turn ye, and get you into the wilderness by the way to the Red Sea.
26 Ja Herra puhui Mosekselle ja Aaronille, sanoen:
And Jehovah spoke to Moses and to Aaron, saying,
27 Kuinka kauvan tämä paha joukko napisee minua vastaan? Sillä minä kuulin Israelin lasten napinan, jolla he minua vastaan napisivat.
How long shall I bear with this evil congregation that murmur against me? I have heard the murmurings of the sons of Israel, which they murmur against me.
28 Sentähden sano heille: niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minä teen teille, niinkuin te minun korvaini kuullen puhuitte:
Say to them, As I live, says Jehovah, surely as ye have spoken in my ears, so will I do to you.
29 Teidän ruumiinne pitää lankeeman tässä korvessa ja kaikki teidän luettunne, jotka luettiin kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, jotka napisitte minua vastaan.
Your dead bodies shall fall in this wilderness. And all who were numbered of you, according to your whole number, from twenty years old and upward, who have murmured against me,
30 Ei teidän pidä tuleman siihen maahan, jonka ylitse minä käteni nostin, salliakseni teidän siellä asua, paitsi Kalebia Jephunnen poikaa, ja Josuaa Nunin poikaa.
surely ye shall not come into the land, concerning which I swore that I would make you dwell in it, except Caleb the son of Jephunneh, and Joshua the son of Nun.
31 Vaan teidän lapsenne, jotka te sanoitte tulevan saaliiksi, minä sinne johdatan, että he tuntisivat sen maan, jonka te hylkäsitte.
But your little ones, that ye said would be a prey, them I will bring in, and they shall know the land which ye have rejected.
32 Mutta te ja teidän ruumiinne pitää lankeeman tässä korvessa;
But as for you, your dead bodies shall fall in this wilderness.
33 Ja teidän lapsenne pitää oleman paimenina tässä korvessa, neljäkymmentä ajastaikaa, kantaen teidän huoruuttanne, siihenasti että ruumiinne kuluvat korvessa.
And your sons shall be wanderers in the wilderness forty years, and shall bear your whoredoms, until your dead bodies be consumed in the wilderness.
34 Niiden neljänkymmenen päiväluvun jälkeen, joina te maan vaonneet olette, aina ajastaika päivästä pitää luettaman, että teidän pitää kantaman pahat tekonne neljäkymmentä ajastaikaa, että te ymmärtäisitte minun pois luopumiseni.
After the number of the days in which ye spied out the land, even forty days, for every day a year, ye shall bear your iniquities, even forty years, and ye shall know my alienation.
35 Minä Herra olen sen puhunut, sen minä myös teen kaikelle tälle pahalle joukolle, joka on itsensä asettanut minua vastaan: tässä korvessa pitää heidän kuluman ja siinä kuoleman.
I, Jehovah, have spoken, surely I will do this to all this evil congregation that are gathered together against me. In this wilderness they shall be consumed, and there they shall die.
36 Ja ne miehet, jotka Moses lähetti maata vakoomaan ja palasivat, saattaen kaiken kansan napisemaan häntä vastaan, ja olivat tuottaneet pahan sanoman maasta,
And the men, whom Moses sent to spy out the land, who returned, and made all the congregation to murmur against him by bringing up an evil report against the land,
37 Ne miehet kuolivat Herran rangaistuksesta, jotka toivat pahan sanoman maasta,
even those men who brought up an evil report of the land, died by the plague before Jehovah.
38 Mutta Josua Nunin poika ja Kaleb Jephunnen poika jäivät elämään kaikista niistä miehistä, jotka menneet olivat maata vakoomaan.
But Joshua the son of Nun, and Caleb the son of Jephunneh, remained alive of those men who went to spy out the land.
39 Ja Moses puhui kaikki nämät sanat kaikille Israelin lapsille: silloin kansa murehti suuresti.
And Moses told these words to all the sons of Israel, and the people mourned greatly.
40 Ja he nousivat varhain huomeneltain ja menivät vuoren kukkulalle, ja sanoivat: katso, tässä me olemme, ja menemme siihen paikkaan, josta Herra on puhunut; sillä me olemme syntiä tehneet.
And they rose up early in the morning, and got up to the top of the mountain, saying, Lo, we are here, and will go up to the place which Jehovah has promised, for we have sinned.
41 Mutta Moses sanoi: miksi te niin rikotte Herran sanan? ei se teille menesty.
And Moses said, Why do ye now transgress the commandment of Jehovah, seeing it shall not prosper?
42 Älkäät menkö, sillä ei ole Herra teidän kanssanne, ettette lyötäisi teidän vihollisiltanne.
Do not go up, for Jehovah is not among you, that ye be not smitten down before your enemies.
43 Sillä Amalekilaiset ja Kanaanealaiset ovat siellä teidän edessänne, ja miekalla surmataan, että te itsenne käänsitte pois Herrasta: ja ei ole Herra teidän kanssanne.
For there the Amalekite and the Canaanite are before you, and ye shall fall by the sword. Because ye have turned back from following Jehovah, therefore Jehovah will not be with you.
44 Mutta he rohkaisivat itsensä menemään vuoren kukkulalle, vaan Herran liitonarkki ja Moses ei menneet leiristä ulos.
But they presumed to go up to the top of the mountain, nevertheless the ark of the covenant of Jehovah, and Moses, did not depart out of the camp.
45 Niin tulivat Amalekilaiset ja Kanaanealaiset, jotka vuorella asuivat, ja löivät heidät ja runtelivat heitä hamaan Hormaan asti.
Then the Amalekites came down, and the Canaanites who dwelt in that mountain, and smote them and beat them down, even to Hormah.
