4 Mooseksen 11
1 Ja tapahtui, koska kansa kärsimättömyydestä napisi, oli se paha Herran korvissa, ja koska Herra sen kuuli, julmistui hänen vihansa, ja Herran tuli syttyi heidän seassansa, joka äärimäiset heidän leirissänsä poltti.
The people were complaining in the ears of Adonai. When Adonai sh'ma ·heard obeyed· it, his anger burned; and Adonai’s fire burned among them, and consumed some of the outskirts of the camp.
2 Silloin huusi kansa Moseksen tykö, ja Moses rukoili Herraa, niin tuli asettui.
The people cried to Moses [Drawn out]; and Moses [Drawn out] prayed to Adonai, and the fire abated.
3 Ja se paikka kutsuttiin Tabeera, että Herran tuli oli syttynyt heidän keskellänsä.
The name of that place was called Taberah, because Adonai’s fire burned among them.
4 Mutta sekalainen kansa heidän seassansa oli syttynyt himoon, ja Israelin lapset myös rupesivat taas itkemään ja sanoivat: kuka antaa meille lihaa syödäksemme?
The mixed multitude that was among them lusted exceedingly: and the children of Israel [God prevails] also wept again, and said, “Who will give us meat to eat?
5 Me muistamme ne kalat, joita me söimme ilman maksota Egyptissä, ja ne agurkit, ja melonit, ja puurlaukat, ja sipulit, ja kynsilaukat.
We remember the fish, which we ate in Egypt [Abode of slavery] for nothing; the cucumbers, and the melons, and the leeks, and the onions, and the garlic;
6 Mutta nyt on sielumme kuivettunut, ja ei ole ikänä mitään, paitsi tämä manna on meidän silmäimme edessä.
but now we have lost our appetite. There is nothing at all except this manna ·what is it· to look at.”
7 Ja man oli niinkuin korianderin siemen, ja nähdä niinkuin bedellion.
The manna ·what is it· was like coriander seed, and its appearance like the appearance of bdellium.
8 Ja kansa juoksi sinne ja tänne, ja kokosi sitä, ja jauhoi myllyllä eli survoi rikki huhmaressa, ja keitti padassa, ja teki itsellensä siitä paistinkakkuja, ja ne maistivat niinkuin öljyleivät.
The people went around, gathered it, and ground it in mills, or beat it in mortars, and boiled it in pots, and made cakes of it. Its taste was like the taste of fresh oil.
9 Ja koska kaste yöllä laskeusi leiriin, niin laskeusi myös manna sen päälle.
When the dew fell on the camp in the night, the manna ·what is it· fell on it.
10 Ja Moses kuuli kansan itkevän sukukunnissansa, itsekunkin majansa ovella, ja Herran viha julmistui suuresti, ja Moses myös pani sen pahaksi.
Moses [Drawn out] sh'ma ·heard obeyed· the people weeping throughout their families, every man at the door of his tent; and Adonai’s anger burned greatly; and Moses [Drawn out] was displeased.
11 Ja Moses sanoi Herralle: miksi sinä niin ahdistat palveliaas? ja miksi en minä löydä armoa sinun edessäs, ettäs panet kaiken tämän kansan kuorman minun päälleni?
Moses [Drawn out] said to Adonai, “Why have you treated with your servant so badly? Why haven’t I found chen ·grace· in your sight, that you lay the burden of all this people on me?
12 Olenko minä kaiken tämän kansan siittänyt? olenko minä synnyttänyt hänen? ettäs niin sanoit minulle: kanna heitä helmassas, niinkuin elatusisä kantaa imevän lapsen, siihen maahan, jonka sinä heidän isillensä vannoit?
Have I conceived all this people? Have I brought them out, that you should tell me, ‘Carry them in your bosom, as a nurse carries a nursing infant, to the land which you swore to their fathers?’
13 Mistä minä otan lihaa kaikelle tälle kansalle antaakseni? sillä he itkevät minun edessäni ja sanovat: anna meille lihaa syödäksemme.
Where could I get meat to give to all this people? For they weep to me, saying, ‘Give us meat, that we may eat.’
14 En minä yksinäni voi kaikkea tätä kansaa kantaa; sillä se on minulle ylen raskas.
I am not able to bear all this people alone, because it is too heavy for me.
15 Ja jos sinä niin teet minulle, niin lyö minut kohta kuoliaaksi, jos minä muutoin olen armon löytänyt sinun edessäs, ettei minun niin täytyisi onnettomuuttani nähdä.
If you treat me this way, please kill me right now, if I have found chen ·grace· in your sight; and don’t let me see my wretchedness.”
16 Ja Herra sanoi Mosekselle: kokoa minulle seitsemänkymmentä miestä Israelin vanhimmista, jotkas tiedät vanhimmiksi ja päämiehiksi kansan seassa, ja tuo heitä seurakunnan majan oven eteen, ja seisokaat siinä sinun kanssas.
Adonai said to Moses [Drawn out], “Gather to me seventy men of the elders of Israel [God prevails], whom you know to be the elders of the people, and officers over them; and bring them to the Tent of Meeting, that they may stand there with you.
17 Ja minä tulen alas, ja puhun siellä sinun kanssas, ja otan siitä hengestä joka sinun ylitses on ja annan heille, että he ynnä sinun kanssas kantaisivat kansan kuorman, ettet sinä yksinäs sitä kantaisi.
I will come down and talk with you there. I will take of the breath mind Spirit which is on you, and will put it on them; and they shall bear the burden of the people with you, that you not bear it yourself alone.
18 Ja sano kansalle: pyhittäkäät teitänne huomeneksi, että te lihaa söisitte; sillä teidän itkunne on tullut Herran korviin ja te sanoitte: kuka antaa meille lihaa syödäksemme? sillä hyvin me elimme Egyptissä; ja Herra antaa teille lihaa syödäksenne.
“Say to the people, ‘Sanctify yourselves in preparation for tomorrow, and you will eat meat; for you have wept in the ears of Adonai, saying, “Who will give us meat to eat? For it was well with us in Egypt [Abode of slavery].” Therefore Adonai will give you meat, and you will eat.
19 Ei vaivoin päiväksi, eikä kahdeksi syödäksenne, eikä viideksi, eikä kymmeneksi, eikä kahdeksikymmeneksi päiväksi;
You will not eat one day, nor two days, nor five days, neither ten days, nor twenty days,
20 Mutta koko kuukaudeksi, siihen asti että se käy teidän sieramistanne ulos, ja tulee teille kyylytykseksi; sillä te olette Herran hyljänneet, joka on teidän seassanne, ja itkitte hänen edessänsä, ja sanoitte: miksi me olemme tänne lähteneet Egyptistä?
but a whole month, until it comes out at your nostrils, and it is loathsome to you; because you have rejected Adonai who is among you, and have wept before him, saying, “Why did we come out of Egypt [Abode of slavery]?”’”
21 Ja Moses sanoi: tämä kansa on kuusisataa tuhatta jalkamiestä, joidenka seassa minä olen, ja sinä sanot: minä annan heille lihaa syödäksensä koko kuukaudeksi.
Moses [Drawn out] said, “The people, among whom I am, are six hundred thousand men on foot; and you have said, ‘I will give them meat, that they may eat a whole month.’
22 Tapetaanko lampaat ja karja, että he ravittaisiin? taikka kootaanko kaikki kalat merestä heille, että he ravittaisiin?
Shall flocks and herds be slaughtered for them, to be sufficient for them? Shall all the fish of the sea be gathered together for them, to be sufficient for them?”
23 Herra sanoi Mosekselle: onko Herran käsi lyhennetty? Nyt sinun pitää näkemän, jos minun sanani jälkeen tapahtuu sinulle elikkä ei.
Adonai said to Moses [Drawn out], “Has Adonai’s hand grown short? Now you will see whether my word will happen to you or not.”
24 Ja Moses meni ulos ja sanoi kansalle Herran sanat, ja kokosi seitsemänkymmentä miestä kansan vanhimmista ja asetti heidät ympäri majaa.
Moses [Drawn out] went out, and told the people Adonai’s words; and he gathered seventy men of the elders of the people, and set them around the Tent.
25 Niin tuli Herra alas pilvessä, ja puhui hänen kanssansa, ja otti siitä hengestä, joka oli hänen päällänsä, ja antoi seitsemällekymmenelle vanhimmalle miehelle. Ja tapahtui, koska henki lepäsi heidän päällänsä, niin he ennustivat; vaan ei sitte enää kertoneet.
Adonai came down in the cloud, and spoke to him, and took of the Spirit that was on him, and put it on the seventy elders. When the Spirit rested on them, they prophesied, but they did so no more.
26 Mutta kaksi miestä jäi vielä leiriin, yhden nimi oli Eldad ja toisen nimi Medad, joiden päällä myös henki lepäsi; sillä he olivat myös kirjoitetut, vaan ei he vielä olleet käyneet ulos majan tykö, ja he ennustivat leirissä.
But two men remained in the camp. The name of one was Eldad, and the name of the other Medad: and the breath mind Spirit rested on them; and they were of those who were written, but had not gone out to the Tent; and they prophesied in the camp.
27 Niin juoksi nuorukainen ja ilmoitti Mosekselle, ja sanoi: Eldad ja Medad ennustavat leirissä.
A young man ran, and told Moses [Drawn out], and said, “Eldad and Medad are prophesying in the camp!”
28 Niin vastasi Josua Nunin poika, Moseksen palvelia, jonka hän valinnut oli, ja sanoi: minun herrani Moses! kiellä heitä.
Joshua [Yah Salvation] the son of Nun, the servant of Moses [Drawn out], one of his chosen men, answered, “My lord Moses [Drawn out], forbid them!”
29 Mutta Moses sanoi hänelle: oletko sinä minun edessäni kiivas? Jospa kaikki Herran kansa ennustaisi! Ja Herra antais henkensä tulla heihin.
Moses [Drawn out] said to him, “Are you jealous for my sake? I wish that all Adonai’s people were prophets, that Adonai would put his breath mind Spirit on them!”
30 Ja niin Moses ja Israelin vanhimmat palasivat leiriin.
Moses [Drawn out] went into the camp, he and the elders of Israel [God prevails].
31 Niin tuli tuuli Herralta ja ajoi peltokanat merestä, ja hajoitti ne leiriin, täältäpäin päiväkunnan matkan, ja sieltäpäin päiväkunnan matkan leirin ympärille, liki kahta kyynärää korkialle maan päälle.
A wind from Adonai went out and brought quails from the sea, and let them fall by the camp, about a day’s journey [approximately 20 mi; 32.19 km] on this side, and a day’s journey [approximately 20 mi; 32.19 km]on the other side, around the camp, and about two cubits [36 in; 91.44 cm] above the surface of the earth.
32 Niin nousi kansa koko sinä päivänä, ja koko sinä yönä, ja koko toisena päivänä, ja kokosi peltokanoja, ja se, joka vähimmän kokosi, hän kokosi kymmenen homeria, ja he leivittivät ne kohta ympäri leiriä.
The people rose up all that day, and all of that night, and all the next day, and gathered the quails. He who gathered least gathered ten homers; and they spread them all out for themselves around the camp.
33 Koska liha oli vielä heidän hammastensa välillä, ja ennenkuin se tuli kuluneeksi, julmistui Herran viha kansan päälle, ja Herra löi heitä sangen suurella rangaistuksella,
While the meat was still between their teeth, before it was chewed, Adonai’s anger burned against the people, and Adonai struck the people with a very great plague.
34 Josta se paikka kutsutaan Himohaudaksi; sillä siihen on haudattu himoitseva kansa.
The name of that place was called Kibroth Hattaavah, because there they buried the people who lusted.
35 Ja kansa matkusti Himohaudoilta Hatserotiin ja pysähtyi Hatserotissa.
From Kibroth Hattaavah the people traveled to Hazeroth; and they stayed at Hazeroth.
