Nehemian 4

1 Kuin Sanballat kuuli meidän muuria rakentavan, syttyi hän vihaan ja närkästyi sangen suuresti, ja häpäisi Juudalaisia,

Hanki tagrama Jerusalemi rankuma'mofo kegina ete azeri otuna zamofo nanekema Sameria kazigama kvama hu'nea ne' Senbalati'ma nentahino'a, tusi arimpa aheneranteno, Jiu vahe'mota ki'za zokago ke hurante'ne.

2 Ja puhui veljeinsä ja voimallisten edessä Samariassa ja sanoi: mitä nämät voimattomat Juudalaiset tekevät? pitääkö heille niin sallittaman? pitääkö heidän uhraaman? pitääkö heidän sen täyttämän yhtenä päivänä? pitääkö heidän kiviä eläväksi tekemän, jotka ovat tuhkaläjä ja palaneet?

Agra eri'za vahe zamavufine, Sameria sondia vahe'mokizmi zamavufina amanage hu'ne, Zamagra hanavezmima omne Jiu vahe'mo'za na'a nehaze? Zamagrama antahi'zana kuma kegina eri so'e hugahune hu'za nehazafi? Zamagra ana maka ofa Kresramana vunaku nehazafi? Zamagra magoke zage ferupina, kegina huvagare'za nehazafi? Tevemo'ma te fragu vazirami'nea haveramina inankna hu'za eri'za kuma kegina eri so'e hunakura nehaze?

3 Ja Tobia Ammonilainen sanoi hänen jälkeensä: rakentakoot vapaasti; jos ketut sinne menisivät, niin he kyllä jaottaisivat heidän kivimuurinsa.

Anankema nehigeno'a, Amoni vahepinti ne' Tobia'a Senbalati tava'onte oti'neno amanage hu'ne, Zamagra na'a tro nehazafi keho, afi kramo'ma ana keginare'ma takau resiana have keginazamia renafe hutregahie!

4 Kuule meidän Jumalamme, kuinka me olemme katsotut ylön, ja käännä heidän häväistyksensä heidän päänsä päälle, ja saata heitä häpiään vankeuden maassa.

Hanki anankema hazama nentahi'na, amanage hu'na nunamuna hu'noe, Anumzantimoka nunamuntia antahiramio. Na'ankure ama vahe'mo'za tagrikura ki'za zokago ke hunerantaze. E'ina hu'negu atregeno ana nanekemo'a zamagri'a zamavufare fore hino. Ana hanige'za ha' vahe'zamimo'za ha' eme huzamante'za zamavareza ru moparega kina ome huzamanteho.

5 Älä peitä heidän pahoja tekojansa ja älä pyyhi heidän syntiänsä kasvois edestä; sillä he ovat vihan matkaan saattaneet, rakentajain läsnäollessa.

Havi avu'ava'ma hu'za kumi'ma hu'naza zana keamnea nosunka kumi'zamia eri atreozmanto. Na'ankure keginama nehaza vahe'mokizmi zamavufina, zamagra kiza zokago ke hunerante'za Kagrira kazeri krimpa nehaze.

6 Mutta me rakensimme muurin ja panimme hänen kaiketi yhteen hamaan puoliväliin asti; ja kansa sai sydämen työtä tehdäksensä.

Hanki ana nunamuma hutogeta, maka'mota tagu'areti huta hanavetita eri'zana erita, kankamuna rehiza huvaga ronkeno kuma keginamo'a marerino amu'nompi vu'ne. Na'ankure mika vahe'mota mago tarimpa huta eri'za eri antahintahi huteta ana eri'zana eri'none.

7 Kuin Sanballat ja Tobia ja Arabialaiset ja Ammonilaiset ja Asdodilaiset kuulivat Jerusalemin muurit korotetuksi, ja ruvetuksi haljenneita parantamaan, vihastuivat he sangen suuresti.

Hianagi Senbalati'ma Tobia'ma Arapu vahe'mo'zane Amoni vahemozane, Asdoti vahe'ma antahizama Jerusalemi kuma keginama kazigazi huta erita nevuna nanekene, kuma keginamofo ne'onse kankamuma rehiza'ma nehuna nanekema nentahi'za, tusi zamarimpa aherante'naze.

8 Ja he kaikki tekivät liiton keskenänsä tullaksensa sotimaan Jerusalemia vastaan, ja tekemään heille kapinaa.

Ana nehu'za zamagra Jerusalemi kumate naga ha' eme hunerante'za, eri'zama e'neruna eri'za eri haviza hunaku kea retro hu'naze.

9 Mutta me rukoilimme meidän Jumalaamme ja panimme vartiat öin ja päivin heitä vastaan, heidän tähtensä.

Ana hu'neanagi tagra Anumzantimofontega nunamuna nehuta, kegavama hu vahera huzamantonke'za feru'ene kenage'enena ha'ma eme hurante zankura kegava hu'naze.

10 Ja Juuda sanoi: kantajain voima on heikoksi tullut ja multaa on niin paljo, ettemme saa rakentaa muuria.

Hianagi Jiu vahe'mo'za amanage hu'za nehaze, eri'za vahe'mokizmi hankavemo'a hago vagare'za hie. Ana higeno fragu vaziramino'ma hihima hu'nea haveramina rama'a me'neankita eri'zana eri vaga oregahune.

11 Ja meidän vihollisemme sanoivat: ei heidän pidä tietämän eli näkemän, ennenkuin me olemme juuri heidän keskellänsä, tapamme heidät ja estämme työn.

Ha' vahetimo'za amanage hu'naze, Jiu vahe'mo'za tagrira ke'za antahi'za osu'nesageta, ame huta vuta ha' ome huzamanteta zamahe vaga resanunkeno, ana eri'zamo'a amne zankna hugahie.

12 Ja kuin ne Juudalaiset, jotka heidän tykönänsä asuivat, tulivat ja sanoivat meille kymmenen kertaa: joka paikasta te vielä meidän tykömme palajatte;

Hanki ana vahe'mokizmi tva'onte'ma nemaniza Jiu vahe'mo'za 10ni'a zupa naza agatere'za eme tasami'za, maka asoparegati hara eme huranteke nehaze.

13 Niin minä lähetin kansan alas muurin taa tuiviin paikkoihin, heidän sukukuntainsa jälkeen, miekkoinensa, keihäinensä ja joutsinensa.

Anagema hazage'na mago'a vahera huzamantoge'za vu'za, keginamo'ma urami'nea kaziga ome kegava nehazage'na, mago'a vahera huzmantoge'za kankamuma maneterema hu'nere bainati kazitamine, karugru kevene, ati kevene eri'ne'za nagate nagate otitere hu'naze.

14 Ja minä katselin ja valmistin itseni, ja sanoin ylimmäisille ja päämiehille, ja muulle kansalle: älkäät peljätkö heitä, muistakaat suurta ja peljättävää Herraa, ja sotikaat teidän veljeinne, poikainne, tytärtenne, emäntäinne ja kotonne edestä.

Ana'ma hutoge'za veamo'zama koro'ma hazazama nezamage'na, kva vahe'ene eri'za vahe'ene ana maka vahetamina amanage hu'na zamasami'noe, tamagra ha' vahekura korora osiho. Ra Anumzana hankavenentake huno marerisa Anumza mani'neanki tamagera okanita, tamafuhe'inku'ene ne' mofavre tamigu'ene mofa'nane tamigu'ene a'nane tamigu'ene nonkuma tamigu'ene tamagesa nentahita korora osu hankavetita hara hiho.

15 Mutta kuin meidän vihollisemme sen kuulivat, että me olimme tietää saaneet, niin Jumala teki heidän neuvonsa tyhjäksi: ja me palasimme kaikki muurin tykö, jokainen työhönsä.

Hanki ha' vahetimo'zama ha'ma eme hurante kema anakiza nanekema tagrama antahuna nanekea zamagra antahi'naze. Hianagi ha'ma eme hurante nanekema anaki'nazana Ra Anumzamo zamazeri havia higeno hara eme huorantazageta, mago'magomota kegina hu eri'zantirera vu'none.

16 Ja tapahtui siitä päivästä, että toinen puoli nuoria miehiäni teki työtä, ja toinen puoli piti keihäitä, kilpiä, joutsia ja rautapaitoja. Ja päämiehet seisoivat koko Juudan huoneen takana.

Hagi ana knareti agafa huta, amu'nompinti vahera refko hunke'za mago'amo'za kegina eri'zana eri'naze. Hige'za mago'amo'za atine kevene zamimizare'ma nentaniza ha' kukenane, hankone zamazampina eri'ne'za oti'za kegava hu'naze. Hagi ana nehazage'za, erizante'ma ugota hu'za kegavama nehaza vahe'mo'zane ana maka Juda vahe'ma keginama nehaza vahe'mokizmi zamefi otitere hu'naze.

17 Ne, jotka rakensivat muuria ja kantoivat kuormia, ja jotka sälyttivät, yhdellä kädellä he tekivät työtä ja toisessa pitivät aseen.

Hagi keginama haza vahe'mo'za mago kaziga zamazanteti eri'za eneri'za, mago kaziga zamazampina ha'za eri'naze.

18 Ja jokaisella joka siellä rakensi, oli miekka sidottu vyölle, ja niin he rakensivat. Ja se joka soitti vaskitorvea, oli minun tykönäni.

Ana nehu'za eri'zama eri'za vahe'mo'za bainati kazina atrazageno zamasoparega urami'nege'za eri'zana eri'naze. Hianagi paziveteti'ma ufema neraza vahe'mo'za nagrane mani'naze.

19 Ja minä sanoin ylimmäisille ja päämiehille ja muulle kansalle: työ on suuri ja avara, ja me olemme hajalla muurin päällä, kaukana toinen toisestamme;

Anama hutazage'na kva vahe'tamine ugotama huzmante'naza kva vahetamine mago'a vahetaminena amanage hu'na zamasami'noe, Kegina hu za'za huta vahera afete umani emani huneta eri'zana enerune.

20 Millä paikalla te kuulette vaskitorven äänen, tulkaat sinne kokoon meidän tykömme: meidän Jumalamme sotii meidän edestämme.

E'ina hu'negu ina knare'ma ufenkrafama antahisutma, ame hutma nagra mani'nore eme eri tru hiho. Anumzantimo'a tagritega anteno ha' vahetia hara huzamantegahie.

21 Niin tehkäämme siis työtä; ja toinen puoli heistä piti keihäitä päivän koittamasta niin siihen saakka, että tähdet näkyivät.

Hagi anagema hutogeta mika zupa nanteranteti'ma vuno kinagama monafima hanafi'mo'ma ehanatia knare'ma vigeta, kegina eri'zama erita vu'nonana vahera amu'nompinti refko hu'neta mago'amo'za karugru kevea zamazampi eri'ne'za kva nehazageta, mago'amota kuma kegina eri'zana eri'none.

22 Ja minä myös sanoin siihen aikaan kansalle: jokainen olkaan yötä palveliainsa kanssa keskellä Jerusalemia, niin että me yöllä ottaisimme vaarin vartiosta ja päivällä työstä.

Hanki ana zupa mago'ene amanage hu'na vahera zamasami'noe, Eri'zama eri vagama resutma mago mago vahe'moka eri'za vahekane Jerusalemi kumara atreta megi'a ovuta, agu'afi mani'neta kenagera kegava huneranteta, msama hanigeta kuma kegina eri'zana erigahaze.

23 Mutta minä ja minun veljeni, ja minun palveliani ja vartiat, jotka minua seurasivat, emme riisuneet vaatteitamme; ja jokaisella oli hänen aseensa ja vesi.

Hagi ana knafina nagrane nafuhe'zane nagri eri'za vahe'mo'zane nagri'ma kvama hunenantaza vahe'mo'zanena kukenatia hate otre'none. Makamota ha'zana tazampi me'negeta otreta, tinteganema vunana tazampinke me'negeta vu'no'ne.