Nehemian 4
1 Kuin Sanballat kuuli meidän muuria rakentavan, syttyi hän vihaan ja närkästyi sangen suuresti, ja häpäisi Juudalaisia,
Ita, idi nadamag ni Sanballat a bangbangonenmi ti pader, nangpaluksaw daytoy iti kaungganna, kasta unay ti pungtotna ket linaisna dagiti Judio.
2 Ja puhui veljeinsä ja voimallisten edessä Samariassa ja sanoi: mitä nämät voimattomat Juudalaiset tekevät? pitääkö heille niin sallittaman? pitääkö heidän uhraaman? pitääkö heidän sen täyttämän yhtenä päivänä? pitääkö heidän kiviä eläväksi tekemän, jotka ovat tuhkaläjä ja palaneet?
Iti imatang dagiti kakabsatna ken iti armada ti Samaria, kinunana, “Ania ti ar-aramiden dagitoy nga aglulupoy a Judio? Ipagarupda ngata a bangonenda manen ti siudad; a mangidatagdanto kadagiti daton; a malpasda ti trabaho iti maysa nga aldaw; a maisublida iti sigud dagiti naburak a bato kalpasan a nauram dagitoy?
3 Ja Tobia Ammonilainen sanoi hänen jälkeensä: rakentakoot vapaasti; jos ketut sinne menisivät, niin he kyllä jaottaisivat heidän kivimuurinsa.
Kaduana idi ni Tobias nga Ammonita, ket kinunana, “Uray atap laeng nga aso ti mapan iti rabaw ti bangbangonenda, rebbaenna ti paderda a bato!”
4 Kuule meidän Jumalamme, kuinka me olemme katsotut ylön, ja käännä heidän häväistyksensä heidän päänsä päälle, ja saata heitä häpiään vankeuden maassa.
Denggem, O Diosmi, ta maum-umsikami. Isublim kadagiti uloda dagiti panangumsida ket ipalubosmo a matakawanda ken maipanda iti daga a pakaibaludanda.
5 Älä peitä heidän pahoja tekojansa ja älä pyyhi heidän syntiänsä kasvois edestä; sillä he ovat vihan matkaan saattaneet, rakentajain läsnäollessa.
Saanmo koma nga abbongan ti kinarugitda ken saanmo a punasen ti basolda iti sangoanam, ta pinagpungtotda dagiti mangibangbangon iti pader.
6 Mutta me rakensimme muurin ja panimme hänen kaiketi yhteen hamaan puoliväliin asti; ja kansa sai sydämen työtä tehdäksensä.
Isu nga imbangonmi ti pader ket napagkakamangmi amin ti pader agingga iti kagudua ti katayagna gapu ta addaan dagiti tattao iti tarigagay nga agtrabaho.
7 Kuin Sanballat ja Tobia ja Arabialaiset ja Ammonilaiset ja Asdodilaiset kuulivat Jerusalemin muurit korotetuksi, ja ruvetuksi haljenneita parantamaan, vihastuivat he sangen suuresti.
Ngem idi nadamag da Saballat, Tobias, dagiti taga-Arabia, dagiti Ammonita, ken dagiti Asdodita nga agtultuloy ti trabaho a pannakatarimaan dagiti pader ti Jerusalem, ken naserraanen dagiti narba a paset ti pader, kasta unay ti pungtotda.
8 Ja he kaikki tekivät liiton keskenänsä tullaksensa sotimaan Jerusalemia vastaan, ja tekemään heille kapinaa.
Nagtutulagda amin ket immayda a mangraut iti Jerusalem ken riribuken daytoy.
9 Mutta me rukoilimme meidän Jumalaamme ja panimme vartiat öin ja päivin heitä vastaan, heidän tähtensä.
Ngem nagkararagkami iti Diosmi ket nangisaadkami iti guardia a kas pannakasalaknibmi kadakuada iti aldaw ken rabii gapu iti pangtada.
10 Ja Juuda sanoi: kantajain voima on heikoksi tullut ja multaa on niin paljo, ettemme saa rakentaa muuria.
Ket kinuna dagiti tattao ti Juda, “Kumapkapsuten dagiti agaw-awit kadagiti dadagsen. Adu unay dagiti naburak a bato, ket saanmi a kabaelan a tarimaanen ti pader.”
11 Ja meidän vihollisemme sanoivat: ei heidän pidä tietämän eli näkemän, ennenkuin me olemme juuri heidän keskellänsä, tapamme heidät ja estämme työn.
Ket kinuna dagiti kabusormi, “Saandanto a maammoan wenno makita agingga a mapantayo kadakuada ket patayentayo ida, ken pasardengentayo ti trabaho.”
12 Ja kuin ne Juudalaiset, jotka heidän tykönänsä asuivat, tulivat ja sanoivat meille kymmenen kertaa: joka paikasta te vielä meidän tykömme palajatte;
Iti dayta a gundaway, immay dagiti Judio nga agnanaed iti amin a disso iti asidegda ket nakisaritada kadakami iti naminsangapulo a daras, balbalaagandakami maipanggep iti gandatda maibusor kadakami.
13 Niin minä lähetin kansan alas muurin taa tuiviin paikkoihin, heidän sukukuntainsa jälkeen, miekkoinensa, keihäinensä ja joutsinensa.
Isu a nangikabilak kadagiti tattao iti kababaan a paset ti pader, kadagiti nalayang a disso. Nangtedak iti batang iti tunggal pamilia. Addaanda kadagiti kampilan, gayang ken pana.
14 Ja minä katselin ja valmistin itseni, ja sanoin ylimmäisille ja päämiehille, ja muulle kansalle: älkäät peljätkö heitä, muistakaat suurta ja peljättävää Herraa, ja sotikaat teidän veljeinne, poikainne, tytärtenne, emäntäinne ja kotonne edestä.
Ket kimmitaak, timmakderak, ket kinunak kadagiti panguloen, kadagiti mangiturturay, ken kadagiti tattao, “Saankayo nga agbuteng kadakuada. Laglagipenyo ti Apo, a naindaklan ken nakaskasdaaw. Makirangetkayo para kadagiti pamiliayo, para kadagiti annakyo, para kadagiti assawayo ken para kadagiti babbalayyo.
15 Mutta kuin meidän vihollisemme sen kuulivat, että me olimme tietää saaneet, niin Jumala teki heidän neuvonsa tyhjäksi: ja me palasimme kaikki muurin tykö, jokainen työhönsä.
Ket napasamak nga idi nadamag dagiti kabusormi a naammoanmi dagiti panggepda ken saan a pinagballigi ti Dios dagiti panggepda, nagsublikami amin iti pader, tunggal maysa iti trabahona.
16 Ja tapahtui siitä päivästä, että toinen puoli nuoria miehiäni teki työtä, ja toinen puoli piti keihäitä, kilpiä, joutsia ja rautapaitoja. Ja päämiehet seisoivat koko Juudan huoneen takana.
Isu a manipud iti dayta a tiempo, kagudua laeng kadagiti adipenko ti nagtarimaan iti pader, ken nakaiggem ti kagudua kadakuada iti gayang, kalasag, pana, ken sikakabalda kabayatan a nakatakder dagiti pangulo iti likudan dagiti tattao ti Juda.
17 Ne, jotka rakensivat muuria ja kantoivat kuormia, ja jotka sälyttivät, yhdellä kädellä he tekivät työtä ja toisessa pitivät aseen.
Ket dagiti trabahador nga agipatpatakder iti pader ken agaw-awit kadagiti karga ket isu met laeng ti mangbanbantay kadagiti ayanda. Nagtrabaho ti tunggal maysa babaen iti maysa nga ima, ken iggemna ti armasna iti maysa nga imana.
18 Ja jokaisella joka siellä rakensi, oli miekka sidottu vyölle, ja niin he rakensivat. Ja se joka soitti vaskitorvea, oli minun tykönäni.
Imbarikes ti tunggal trabahador ti kampilanna ket kasdiay ti panagtrabahona. Adda iti abayko ti tao a mangpapauni iti trumpeta.
19 Ja minä sanoin ylimmäisille ja päämiehille ja muulle kansalle: työ on suuri ja avara, ja me olemme hajalla muurin päällä, kaukana toinen toisestamme;
Kinunak kadagiti panguloen, kadagiti opisial ken kadagiti dadduma pay a tattao, “Dakkel ken atiddog ti trabaho, ken naiwaraswarastayo iti pader, agiinnadayotayo.
20 Millä paikalla te kuulette vaskitorven äänen, tulkaat sinne kokoon meidän tykömme: meidän Jumalamme sotii meidän edestämme.
Masapul nga apuraenyo ti agturong iti pakangenganyo iti uni ti trumpeta ket aguummongkayo sadiay. Ti Diostayo ti makiranget para kadatayo.”
21 Niin tehkäämme siis työtä; ja toinen puoli heistä piti keihäitä päivän koittamasta niin siihen saakka, että tähdet näkyivät.
Isu a nagtrabahokami. Kagudua kadakuada ti nakaiggem kadagiti gayang manipud iti panagbannawag iti agsapa agingga iti iruruar dagiti bitbituen.
22 Ja minä myös sanoin siihen aikaan kansalle: jokainen olkaan yötä palveliainsa kanssa keskellä Jerusalemia, niin että me yöllä ottaisimme vaarin vartiosta ja päivällä työstä.
Kinunak pay kadagiti tattao iti dayta a tiempo, “Agpatpatnag koma ti tunggal lalaki ken ti adipenna iti tengnga ti Jerusalem, tapno agguardiada kadatayo bayat ti rabii ken trabahadorda iti aldaw.”
23 Mutta minä ja minun veljeni, ja minun palveliani ja vartiat, jotka minua seurasivat, emme riisuneet vaatteitamme; ja jokaisella oli hänen aseensa ja vesi.
Isu nga uray siak, wenno dagiti kakabsatko, wenno dagiti adipenko, wenno dagiti lallaki a guardia a simmurot kaniak, awan kadakami ti nagsukat iti badona ken iggem ti tunggal maysa kadakami ti armasna, uray pay no mapan isuna agsakdo.
