Nahumin 2
1 Haaskaaja astuu ylös sinua vastaan, ja piirittää linnan; mutta ota ahkerasti vaari teistäs, hankitse itses jalosti, ja vahvista sinun voimas väkevästi.
He who dashes in pieces has come up against thee. Keep the fortress. Watch the way. Make thy loins strong. Fortify thy power mightily.
2 Sillä Herra tuo jälleen Jakobin suuren kunnian, niinkuin Israelinkin suuren kunnian, vaikka ryöstäjät ovat hänen tyhjentäneet ja viinapuunsa oksat turmelleet.
For Jehovah restores the excellency of Jacob, as the excellency of Israel, for the emptiers have emptied them out, and destroyed their vine-branches.
3 Hänen väkeväinsä kilvet ovat punaiset, hänen sotaväkensä on niinkuin purpura; hänen rattaansa valistavat niinkuin tulisoihdut, kuin sotaan mennään: heidän keihäänsä häälyvät.
The shield of his mighty men is made red. The valiant men are in scarlet. The chariots flash with steel in the day of his preparation, and the cypress spears are brandished.
4 Rattaat vierivät kaduilla, ja kolisevat kujilla; he välkkyvät niinkuin tulisoitto, ja juoksevat niinkuin pitkäisen leimaus.
The chariots rage in the streets; they rush to and fro in the broad ways. The appearance of them is like torches. They run like the lightnings.
5 Mutta hän ajattelee väkeviänsä; kuitenkin heidän pitää lankeeman, vaikka kuhunka he tahtovat; ja heidän pitää rientämän muureihinsa päin, ja siihen varjelukseen, kussa he irstaana olisivat.
He remembers his nobles. They stumble in their march. They make haste to the wall of it, and the mantelet is prepared.
6 Mutta portit virtain tykönä kuitenkin avataan, ja huone hajoitetaan.
The gates of the rivers are opened, and the palace is dissolved.
7 Kuningatar pitää vietämän pois vangittuna, ja hänen piikansa huokaaman niinkuin mettiset, ja rintoihinsa lyömän.
And it is decreed. She is uncovered. She is carried away, and her handmaids moan as with the voice of doves, beating upon their breasts.
8 Ninive on ollut aikanansa niinkuin kalalammikko vettä täynnä, mutta nyt he pakenevat. Seisokaat, seisokaat, (pitää heitä huutaman); vaan ei ole ketään, joka taaksensa katsoo.
But Nineveh has been from of old like a pool of water. Yet they flee away. Stand, stand, they cry, but none looks back.
9 Niin ryöstäkäät hopiaa, ryöstäkäät kultaa; sillä tässä on tavaraa ilman loppumata, ja kaikkinaisten kalliiden kappaleiden paljous.
Take ye the spoil of silver. Take the spoil of gold. For there is no end of the store, the glory of all goodly furniture.
10 Mutta nyt sen täytyy tyhjennetyksi, peräti paljastetuksi ja hävitetyksi tulla; sydän on rauvennut pois, polvet horjuvat, ja kaikki lanteet vapisevat, ja kaikkein kasvot mustaksi muuttuvat.
She is empty, and void, and waste. And the heart melts, and the knees smite together, and anguish is in all loins, and the faces of them all have grown pale.
11 Kussa nyt on jalopeurain asuinsia ja nuorten jalopeurain laidun, johon jalopeura meni, ja naaras jalopeura, jalopeuran penikan kanssa, ja ei tohtinut kenkään heitä karkottaa?
Where is the den of the lions, and the feeding-place of the young lions, where the lion and the lioness walked, the lion's whelp, and none made them afraid?
12 Vaan jalopeura raateli kyllä penikoillensa ja mursi naarasjalopeuroillensa; ja täytti luolansa raateluksesta ja pesänsä ryöstämisestä.
The lion tore in pieces enough for his whelps, and strangled for his lionesses, and filled his caves with prey, and his dens with prey.
13 Katso, minä tulen sinun tykös, sanoo Herra Zebaot, ja sytytän sinun rattaas savuun, ja miekan pitää sinun nuoret jalopeuras syömän; ja minä teen lopun sinun ryöstämisestäs maassa, ettei enään pidä sinun sanansaattajas ääntä kuuluman.
Behold, I am against thee, says Jehovah of hosts, and I will burn her chariots in the smoke, and the sword shall devour thy young lions. And I will cut off thy prey from the earth, and the voice of thy messengers shall no more be heard.
