Miikan 2
1 Voi niitä, jotka vahinkoa ajattelevat, ja pahoja juonia vuoteissansa ahkeroitsevat! että he sen täyttäisivät kuin aamu valistaa; sillä heilläpä valta on.
Malaʻia kiate kinautolu ʻoku fakatupu hia, mo filioʻi kovi ʻi honau mohenga! ʻOka maama ʻae pongipongi, ʻoku nau fai ia, koeʻuhi ʻoku ʻi he mālohi ʻa honau nima.
2 He ahnehtivat peltoja, jotka he väkivallalla ottavat, ja huoneita, jotka he omistavat; ja tekevät ylöllistä jokaisen huoneen kanssa ja jokaisen perinnön kanssa.
Pea ʻoku nau fakaʻamu ki he ngaahi ngoue, pea faʻao fakamālohi ia; mo e ngaahi fale, pea ʻave ia; ʻoku pehē ʻenau fakamālohi ʻae tangata mo hono fale, ʻio, ʻae tangata mo hono tofiʻa.
3 Sentähden sanoo Herra näin: katso, minä ajattelen tälle sukukunnalle pahaa, josta ei teidän pidä voiman vetää pois teidän kansaanne, eikä teidän pidä niin ylpiästi käymän; sillä paha aika tulee.
Ko ia ʻoku pehē ʻe Sihova; “Vakai, ʻoku ou fakatupu ha kovi ki he fānau ni, ʻaia ʻe ʻikai hao mei ai homou kia: pea ʻe ʻikai te mou ʻalu mo e fielahi; he ʻoku kovi ʻae kuonga ni.
4 Sillä ajalla pitää teistä sananlasku otettaman, ja surkia valitus valitettaman, sanoen: me olemme peräti hävitetyt; minun kansani osa on muutettu; kuinka hän meiltä pellot ottaa pois, ja ne jakaa.
ʻI he ʻaho ko ia, ʻe fokotuʻu ʻe ha taha ha lea fakatātā kiate kimoutolu, pea tangi ʻaki ʻae tangi mamahi, pea pehē, ‘Kuo tau maumau ʻaupito: kuo ne fakakehe ʻae tofiʻa ʻo hoku kakai: ʻa ʻene ʻave ia meiate au! ʻI heʻene tafoki atu, kuo ne vahevahe hotau ngaahi ngoue.’”
5 Ja tosin ei teillä pidä osaa Herran seurakunnassa oleman.
Ko ia ʻe ʻikai toe kiate koe ha niʻihi, ke lī ha afo ʻi he talotalo ʻi he fakataha ʻo Sihova.
6 Ei teidän pidä (sanovat he) saarnaaman, muiden pitää saarnaaman; ei niiden pidä saarnaaman niinkuin te: emme niin ratki häpiään tule.
ʻOku nau pehē kiate kinautolu ʻoku kikite, “ʻOua naʻa mou kikite:” “ʻE ʻikai te nau kikite kiate kinautolu, pea ʻe ʻikai te nau mā.”
7 Niin Jakobin huone itsensä lohduttaa: luuletkos Herran hengen lyhennetyksi? eikö hänen näitä pitäisi tekemän? eikö minun puheeni ole hyvä sille, joka oikein vaeltaa?
ʻA koe kuo ui ko e fale ʻo Sēkope, “ʻOku ʻapiʻapi koā ʻae Laumālie ʻo Sihova? Ko e ngaahi meʻa ni, ko ʻene ngāue? ʻIkai ʻoku hoko lelei ʻa ʻeku ngaahi lea kiate ia ʻoku ʻeveʻeva totonu?”
8 Mutta minun kansani on jo ennen tätä hankkinut niinkuin vihollinen; he ryöstävät sekä hameen että päällisvaatteen niinkuin sodassa niiltä, jotka suruttomasti vaeltavat.
“ʻIo, kuo tuʻu hake ki mui ni ʻa hoku kakai kiate au, hangē ha fili: ʻoku mou hamusi ʻae kofutuʻa mo e kofu loto meiate kinautolu ʻoku ʻalu atu ʻi he melino, hangē ko e kau tangata taʻepoto ki he tau.
9 Te ajatte pois minun kansani vaimot kauniista huoneistansa, ja alati otatte pois heidän nuorukaisiltansa minun kaunistukseni.
Kuo mou kapusi ʻae kau fefine ʻo hoku kakai mei honau ngaahi fale lelei; mei heʻenau fānau, kuo mou ʻave hoku nāunau ʻo lauikuonga.
10 Sentähden nouskaat ja menkäät pois; sillä ette saa tässä olla; saastaisuutensa tähden pitää heidän armottomasti häviämän.
Mou tuʻu hake ʻo ʻalu; he ʻoku ʻikai ko homou mālōlōʻanga eni; koeʻuhi ʻoku ʻuli ia ʻe fai ʻae fakaʻauha, ʻio, ʻae fakaʻauha lahi.
11 Jos joku lipilaari olis ja valheen saarnaaja, (joka sanois: ) minä tahdon saarnata, kuinka teidän pitää viinaa ja väkevää juomaa juoman; senkaltainen saarnaaja olis tälle kansalle sovelias.
Kapau ʻoku ai ha tangata ʻoku ʻeveʻeva ʻi he laumālie mo e loi, pea ne pehē, “Te u kikite kiate koe ki he uaine, mo e kava mālohi;” ko e moʻoni ʻe hoko ia ko e palōfita ki he kakai ni.
12 Mutta minä tahdon sinua, Jadob, kokonansa koota, ja jääneet Israelissa saattaa kokoon, ja tahdon heitä, niinkuin Botsran lauman, yhteen saattaa; niinkuin lauma pihatossa, niin myös sen pitää ihmisistä kopiseman.
Ko e moʻoni te u tānaki ʻa hoʻo kātoa, ʻe Sēkope; ko e moʻoni te u tānaki ʻae toenga ʻo ʻIsileli; te u fakataha ʻakinautolu, ʻo hangē ko e fanga sipi ʻo Posila, hangē ko e fanga sipi ʻi he lotoʻā sipi: ʻe lahi ʻae patatū ko e meʻa ʻi he [tokolahi ʻoe ]kau tangata.”
13 Yksi särkiä pitää astuman ylös heidän edellänsä; heidän pitää särkemän lävitse, ja käymän portista ulos ja sisälle; ja heidän kuninkaansa pitää käymän heidän edellänsä, ja Herra kaikkein esin heitä.
Kuo ʻalu hake ʻi honau ʻao ʻaia ʻoku fakaava: kuo nau movete mo laka atu ʻi he matapā, pea kuo nau hū ai kituaʻā: pea ʻe muʻomuʻa ʻa honau tuʻi ʻiate kinautolu, pea mo Sihova ʻi honau ʻao.
