Miikan 2
1 Voi niitä, jotka vahinkoa ajattelevat, ja pahoja juonia vuoteissansa ahkeroitsevat! että he sen täyttäisivät kuin aamu valistaa; sillä heilläpä valta on.
Malheur à ceux qui méditent l’iniquité et qui préparent le mal sur leurs couches! au point du jour ils l’exécutent, quand c’est au pouvoir de leurs mains.
2 He ahnehtivat peltoja, jotka he väkivallalla ottavat, ja huoneita, jotka he omistavat; ja tekevät ylöllistä jokaisen huoneen kanssa ja jokaisen perinnön kanssa.
Ils convoitent les champs et les ravissent, les maisons, et ils s’en emparent; ils font violence à l’homme et à sa maison, au maître et à son héritage.
3 Sentähden sanoo Herra näin: katso, minä ajattelen tälle sukukunnalle pahaa, josta ei teidän pidä voiman vetää pois teidän kansaanne, eikä teidän pidä niin ylpiästi käymän; sillä paha aika tulee.
C’est pourquoi ainsi parle Yahweh: Voici que je médite contre cette race un mal, dont vous ne pourrez dégager votre cou; et vous ne marcherez plus la tête haute, car ce sera un temps mauvais.
4 Sillä ajalla pitää teistä sananlasku otettaman, ja surkia valitus valitettaman, sanoen: me olemme peräti hävitetyt; minun kansani osa on muutettu; kuinka hän meiltä pellot ottaa pois, ja ne jakaa.
En ce jour-là on prononcera sur vous un proverbe, et on chantera une complainte: « C’en est fait, dira-t-on, nous sommes entièrement dévastés: il aliène la part de mon peuple! Comment me l’enlève-t-il? Il distribue nos champs aux infidèles? »
5 Ja tosin ei teillä pidä osaa Herran seurakunnassa oleman.
C’est pourquoi tu n’auras personne qui étende chez toi le cordeau, pour une part d’héritage, dans l’assemblée de Yahweh.
6 Ei teidän pidä (sanovat he) saarnaaman, muiden pitää saarnaaman; ei niiden pidä saarnaaman niinkuin te: emme niin ratki häpiään tule.
— Ne prophétisez plus, prophétisent-ils. Si on ne prophétise pas à ceux-ci, l’opprobre ne s’éloignera pas.
7 Niin Jakobin huone itsensä lohduttaa: luuletkos Herran hengen lyhennetyksi? eikö hänen näitä pitäisi tekemän? eikö minun puheeni ole hyvä sille, joka oikein vaeltaa?
Toi qu’on nomme maison de Jacob, est-ce que Yahweh est dépourvu de patience? Sont-ce là ses œuvres? — Mes paroles ne sont-elles pas bienveillantes pour celui qui marche avec droiture?
8 Mutta minun kansani on jo ennen tätä hankkinut niinkuin vihollinen; he ryöstävät sekä hameen että päällisvaatteen niinkuin sodassa niiltä, jotka suruttomasti vaeltavat.
Hier mon peuple s’est levé en adversaire: de dessus la robe vous arrachez le manteau; ceux qui passent sans défiance, vous les traitez en ennemis.
9 Te ajatte pois minun kansani vaimot kauniista huoneistansa, ja alati otatte pois heidän nuorukaisiltansa minun kaunistukseni.
Vous chassez les femmes de mon peuple, de leurs maisons chéries; à leurs petits enfants vous ôtez pour jamais ma gloire!
10 Sentähden nouskaat ja menkäät pois; sillä ette saa tässä olla; saastaisuutensa tähden pitää heidän armottomasti häviämän.
Levez-vous! Partez..., car ce pays n’est pas un lieu de repos, à cause de la souillure qui vous tourmentera, et d’un cruel tourment.
11 Jos joku lipilaari olis ja valheen saarnaaja, (joka sanois: ) minä tahdon saarnata, kuinka teidän pitää viinaa ja väkevää juomaa juoman; senkaltainen saarnaaja olis tälle kansalle sovelias.
S’il y avait un homme courant après le vent et débitant des mensonges, en disant: « Je vais te prophétiser vin et cervoise! » ce serait le prophète de ce peuple.
12 Mutta minä tahdon sinua, Jadob, kokonansa koota, ja jääneet Israelissa saattaa kokoon, ja tahdon heitä, niinkuin Botsran lauman, yhteen saattaa; niinkuin lauma pihatossa, niin myös sen pitää ihmisistä kopiseman.
Je te rassemblerai tout entier, ô Jacob, je recueillerai les restes d’Israël; je les grouperai ensemble comme des brebis dans un bercail; comme un troupeau au milieu de son enclos, ainsi bruira la multitude des hommes.
13 Yksi särkiä pitää astuman ylös heidän edellänsä; heidän pitää särkemän lävitse, ja käymän portista ulos ja sisälle; ja heidän kuninkaansa pitää käymän heidän edellänsä, ja Herra kaikkein esin heitä.
Celui qui fait la brèche monte devant eux; ils font la brèche, ils franchissent la porte, et par elle ils sortent; leur roi passe devant eux, et Yahweh est à leur tête.
