Miikan 2
1 Voi niitä, jotka vahinkoa ajattelevat, ja pahoja juonia vuoteissansa ahkeroitsevat! että he sen täyttäisivät kuin aamu valistaa; sillä heilläpä valta on.
How disastrous it will be for those who devise evil plans as they lie awake at night. They get up in the morning to carry them out, because they have the power to do just that.
2 He ahnehtivat peltoja, jotka he väkivallalla ottavat, ja huoneita, jotka he omistavat; ja tekevät ylöllistä jokaisen huoneen kanssa ja jokaisen perinnön kanssa.
They seize any fields they want. They take any houses they want. They cheat people of their houses, and steal their inheritance.
3 Sentähden sanoo Herra näin: katso, minä ajattelen tälle sukukunnalle pahaa, josta ei teidän pidä voiman vetää pois teidän kansaanne, eikä teidän pidä niin ylpiästi käymän; sillä paha aika tulee.
So this is what the Lord says. Watch out! I am planning to bring disaster on such families. They won't be able to escape. You will no longer walk around arrogantly, for this will be a time of disaster.
4 Sillä ajalla pitää teistä sananlasku otettaman, ja surkia valitus valitettaman, sanoen: me olemme peräti hävitetyt; minun kansani osa on muutettu; kuinka hän meiltä pellot ottaa pois, ja ne jakaa.
On that day they will make up a saying to taunt you. With a mocking lament they will say, “We are totally ruined! Our possessions are being sold off. They've taken everything away, and given our fields to your conquerors.”
5 Ja tosin ei teillä pidä osaa Herran seurakunnassa oleman.
Consequently at that time there will be none of you in the assembly of the Lord responsible for the division of the land.
6 Ei teidän pidä (sanovat he) saarnaaman, muiden pitää saarnaaman; ei niiden pidä saarnaaman niinkuin te: emme niin ratki häpiään tule.
But you preach at me, saying, “Don't preach such things. Don't prophesy like this. Such a humiliation won't happen to us!”
7 Niin Jakobin huone itsensä lohduttaa: luuletkos Herran hengen lyhennetyksi? eikö hänen näitä pitäisi tekemän? eikö minun puheeni ole hyvä sille, joka oikein vaeltaa?
Should you talk like that, descendants of Jacob? You ask, “Can the Lord run out of patience? Is this what he does?” Are not my words good to those who do what is right? asks the Lord.
8 Mutta minun kansani on jo ennen tätä hankkinut niinkuin vihollinen; he ryöstävät sekä hameen että päällisvaatteen niinkuin sodassa niiltä, jotka suruttomasti vaeltavat.
Lately my people have risen up against me like an enemy. You steal the coats off the backs of those passing by, men returning from war who expect to be safe in their homeland.
9 Te ajatte pois minun kansani vaimot kauniista huoneistansa, ja alati otatte pois heidän nuorukaisiltansa minun kaunistukseni.
You drive the women of my people from their comfortable homes; you have robbed their children of my blessings forever.
10 Sentähden nouskaat ja menkäät pois; sillä ette saa tässä olla; saastaisuutensa tähden pitää heidän armottomasti häviämän.
Get up! Leave! For this is not a place for you to stay. It is defiled and totally ruined.
11 Jos joku lipilaari olis ja valheen saarnaaja, (joka sanois: ) minä tahdon saarnata, kuinka teidän pitää viinaa ja väkevää juomaa juoman; senkaltainen saarnaaja olis tälle kansalle sovelias.
If a false prophet should come to you and lie, saying, “I'll preach to you about the virtues of wine and alcohol,” he would be the perfect prophet for your kind of people.
12 Mutta minä tahdon sinua, Jadob, kokonansa koota, ja jääneet Israelissa saattaa kokoon, ja tahdon heitä, niinkuin Botsran lauman, yhteen saattaa; niinkuin lauma pihatossa, niin myös sen pitää ihmisistä kopiseman.
I will certainly gather all of you, descendants of Jacob, I will certainly bring back together those who are left, Israel. I will place them like sheep in the fold, like a flock in its pasture. The land will be filled with people celebrating.
13 Yksi särkiä pitää astuman ylös heidän edellänsä; heidän pitää särkemän lävitse, ja käymän portista ulos ja sisälle; ja heidän kuninkaansa pitää käymän heidän edellänsä, ja Herra kaikkein esin heitä.
The One who opens the way for them will lead them, breaking through the gate and going out. Their King will lead them; the Lord himself will be at their head.
