Miikan 1
1 Tämä on Herran sana, joka tapahtui Miikalle Moresasta, Jotamin, Ahaksen ja Jehiskian, Juudan kuningasten aikana, jonka hän näki Samariasta ja Jerusalemista.
Pakaiyin hiche thuhi Jotham phatlaija Micah henga anasei ahi. Ahaz le Hezekiah chu Judate leng ana hilhonin, Samaria le Jerusalem chungchang thua thil anamu sahin ahi.
2 Kuulkaat kaikki kansat; sinä maa, ota vaari, ja kaikki, mitä siinä on; ja Herra Jumala olkoon todistaja teitä vastaan, Herra pyhästä templistänsä,
Kigosan umun! Vannoija um chitin namtin jousen, ngaijuvin nangho vannoija um mitin vaipi jousen, Vo leisetle asunga umjousen ngaisoh keijun, Pakai thaneipenin Houin thenga konin nang ho dounan hettohsah in apang jinge.
3 Katso, Herra lähtee siastansa, astuu alas ja polkee maan korkeuksia:
Ven! Pakai ahung’e! A van mun alaltouna a hin dalhaha, leiset munsang lai jouse ahin chotpha ding ahi.
4 Niin että vuoret sulavat hänen allansa, ja laaksot halkeevat, niinkuin medenvaha sulaa tulen edessä, ja niinkuin vedet, jotka korkialta alas vuotavat.
Molsang jouse akengto noija jolsoh ding, phaichama longluta, khoilu meiyin akah jolla, asuhlanga twi kisunglha bang ding ahi.
5 Kaikki nämät tapahtuvat Jakobin ylitsekäymisen tähden, ja Israelin huoneen syntein tähden. Kuka siis on Jakobin ylitsekäymys? Eikö Samari? ja kutka ovat Juudan korkeudet? Eikö Jerusalem?
Ipi-jeh'a hitobang thil sohham! Ajeh chu Israel galbol jeh le Juda insung pumpi chonset jeh ahi – a nampumpi chonset jeh ahi; Israel galbol hi koi pentah themmo kichansah ding ham? Samaria akhopiu! A milim doi hounau khopi lailung hoilai ham? Akhopiu Jerusalem ahi.
6 Minä teen Samarian kiviraunioksi kedolla, joka pannaan viinamäen ympäri, ja vieritän hänen kivensä laaksoon, ja särjen perustukseen asti maahan.
Hijeh chun, kei Pakaiyin Samaria kho hi tollhanga alomchanga kasetna min lengpilei bolna bepma kaumsaha, lhang chunga songpal jouse jong phaichama katollhaha, khombul jouse jong kakal doh ding ahi.
7 Kaikki heidän epäjumalansa pitää rikottaman, ja kaikki heidän palkkansa tulella poltettaman, ja minä hävitän kaikki heidän kuvansa; sillä he ovat porton palkasta kootut; sentähden pitää heidän jälleen porton palkaksi tuleman.
Khopi sunga milim doi kisem thuho jouse jong kavoh chip ding, alodoh agou jouse jong meiya kahal vamding, ajeh chu hiti ho jouse chu aboncha notiho mana kidong khoma kimu ahi.
8 Sitä minun täytyy valittaa ja parkua, minun täytyy riisuttuna ja alasti käydä; minun pitää valittaman niinkuin lohikärmeet ja murehtiman niinkuin nälkäkurki.
Hijeh chun keiman lunghemin pul dou’inge. Kengchot se lou in keng keovin vahle ing’e. Sial bangin ham- ingting, chule sumbupi bangin lunghem- inge.
9 Sillä tähän vitsaukseen ei ole yhtään neuvoa; joka jo Juudaan asti on tullut, ja pitää ulottuman minun kansani porttiin asti, Jerusalemiin asti.
Ajeh chu Pakaiyin kamite abolsetna ma ha hi amelsebeh seh jeng tan, adamdohna ding ahahsabeh seh jenge, kamite Jerusalem kelkot phung ahung geitai.
10 Älkäät sitä Gatissa ilmoittako, älkäät antako kuulla teidän itkuanne; vaan menkäät tuhkahuoneeseen ja istukaat tuhkaan.
Igalmi Gath jah a seipoh hihhel un, Beth Lephrah a jong kap hih hellun kinepna vetsahnan natahsao leivui laha kilihle leovin.
11 Lähde pois, sinä kauniin kaupungin asuvainen, häpiällä paljastettu. Karjakaupungin asuvaiset ei tule ulos, että valitus on lähipaikoissa, jotka saavat teiltä ylöspitämisensä.
Nangho Shaphir- a um mite, sohchang kikai mong bangin, sagohkeole jahchan kile kit tauvin. Nang ho Zaanan mite kulpia konin potdohdatauvin. Nangho Beth-ezel mite lunghem un, nakhopiu khombul jouse akilon soh tah jeh in.
12 Se surullinen kaupunki murehtii sen hyvän tähden; sillä onnettomuus pitää Herralta tuleman hamaan Jerusalemiin porttiin.
Nangho Maroth a um miten vang panpina hung ding nangah lallheh jengui, ahinlah Pakaiya kona khaveng vung thutanna ahung lenglhan, Jerusalem kotpi phung ahung geitai.
13 Sinä kaupunki Lakis, valjasta ratasten eteen liukkaat hevoset, ja mene matkaas; sinä olet Zionin tyttärelle synnin alku ollut, sillä sinussa on löydetty Israelin rikoksia.
Lachish khoa chengte, nasakol kangtalai a kaina ding bupeh unlang lhauvin, nangho Juda mite, khopi masapen nahiuve, nanghon Jeusalem chonsetna a napuilut’u ahitai.
14 Sinun täytyy niin lahjat antaa kuin Gatikin; Aksibin huoneen pitää Israelin kuningasten liitosta luopuman.
Moresheth-gat jong chu kilhahna ding thilpeh tilou hoidoh nading umlou ahitai. Aczib khopi mite, Israel lengpa dinga lheplhaha hung pang ding nahitauve.
15 Minä saatan sinulle, Maresa, oikian perillisen, ja Israelin kunnian pitää Adullamiin asti tuleman.
O Mareshah mite nakhopi jou ding galmi nahenga kahinpuilut ding ahi, chule Israel lamkaiho, Israel loupina chu Adulam henga che ding ahitai.
16 Tee pääs paljaaksi, ja keritse sinus, sinun kaunisten lastes tähden; ajele pääs paljaaksi niinkuin kotka, sillä he ovat viedyt sinulta pois vangittuina.
Oh Juda mite ho, lunghem vetsahnan, nalujang sam kivotolunlang, muthong bangin lutol deldullin um uvin, ajeh chu nachate nahenga kona migama sohchanga kikai mong ding ahitauve.
