Matteuksen 3
1 Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja, ja saarnasi Juudean korvessa,
ʻI he ngaahi ʻaho ko ia naʻe haʻu ʻa Sione ko e Papitaiso, ʻo malanga ʻi he toafa ʻo Siutea,
2 Ja sanoi: tehkäät parannus; sillä taivaan valtakunta on lähestynyt.
ʻo pehē, “Mou fakatomala: he ʻoku ofi ʻae puleʻanga ʻoe langi.”
3 Sillä tämä on se, josta sanottu on Jesaialta prophetalta, joka sanoo: huutavan ääni on korvessa, valmistakaat Herran tietä, tehkäät hänen polkunsa oikiaksi.
He ko eni ia naʻe lea ki ai ʻae palōfita ko ʻIsaia, ʻo pehē, “Ko e leʻo ʻoe tokotaha ʻoku kalanga ʻi he toafa, ‘Mou teuteu ʻae hala ʻoe ʻEiki, fakatonutonu hono ngaahi ʻaluʻanga.’”
4 Mutta Johanneksella oli vaate kamelin karvoista ja hihnainen vyö hänen vyöllänsä, ja hänen ruokansa oli heinäsirkat ja metsähunaja.
Pea naʻe kofu ʻae Sione ko ia ʻaki ʻae fulufuluʻi kāmeli, mo e noʻo kiliʻi manu ʻi hono noʻotanga vala; pea ko ʻene meʻakai, ko e heʻe mo e meʻa huʻamelie ʻoe vao.
5 Silloin meni hänen tykönsä Jerusalem, ja koko Juudea, ja kaikki maakunta Jordanin ympäriltä.
Pea naʻe toki ʻalu kiate ia ʻa Selūsalema, mo Siutea kotoa pē, mo e potu fonua kotoa pē naʻe tuʻu ofi ki Sioatani,
6 Ja he kastettiin häneltä Jordanissa, ja tunnustivat heidän syntinsä.
Ke papitaiso ʻiate ia ʻi Sioatani, ʻo vete ʻenau ngaahi angahala.
7 Mutta kuin hän monta Pharisealaisista ja Saddukealaisista näki tulevan kasteensa tykö, sanoi hän heille: te kyykärmetten sikiät, kuka teitä neuvoi pakenemaan tulevaista vihaa?
Ka ʻi heʻene mamata kuo haʻu ʻae tokolahi ʻoe Fālesi mo e Sātusi ki heʻene papitaiso, naʻe pehē ʻe ia kiate kinautolu, “ʻAe fānau ʻae ngata fekai, ko hai naʻa ne valoki ʻakimoutolu ke puna mei he houhau ʻe haʻu?
8 Tehkäät siis parannuksen soveliaita hedelmiä.
Ko ia mou fakahā ʻae ngaahi fua ʻoku ngali mo e fakatomala:
9 Ja älkäät ajatelko itsellenne sanoa: Abraham on meidän isämme. Millä minä sanon teille: Jumala voi näistä kivistä Abrahamille lapset herättää.
Pea ʻoua te mou pehē ʻi homou loto, ‘Ko ʻemau tamai ʻa ʻEpalahame:’ he ʻoku ou tala atu kiate kimoutolu, ʻoku faʻa fai ʻe he ʻOtua ke fakatupu ʻi he ngaahi maka ni ʻae fānau kia ʻEpalahame.
10 Mutta jo myös on kirves pantu puiden juurelle: sentähden jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja tuleen heitetään.
Pea ko eni, kuo tuku ʻae toki ki he tefito ʻoe ngaahi ʻakau: ko ia, ko e ʻakau kotoa pē ʻoku ʻikai tupu ai ʻae fua lelei, ʻe tā hifo ia, pea laku ki he afi.
11 Minä tosin kastan teitä vedellä parannukseen; mutta se, joka minun jälkeeni tulee, on väkevämpi minua, jonka kenkiä en minä ole kelvollinen kantamaan, hän kastaa teitä Pyhällä Hengellä ja tulella.
Ko e moʻoni ʻoku ou papitaiso ʻakimoutolu ʻaki ʻae vai ki he fakatomala: ka ko ia ʻoku muimui ʻiate au ʻoku lahi ia ʻiate au, ʻoku ʻikai taau mo au ke u toʻo hono topuvaʻe: pea ʻe papitaiso ʻe ia ʻakimoutolu ʻaki ʻae Laumālie Māʻoniʻoni mo e afi.
12 Jonka viskin on hänen kädessänsä, ja hän perkaa riihensä ja kokoo nisunsa aittaansa, mutta ruumenet polttaa hän sammumattomalla tulella.
ʻOku ʻi hono nima ʻa hono ī, pea te ne fakamaʻa ʻaupito hono hahaʻanga, ʻo tānaki ʻa hono uite ki he feleoko; ka ʻe tutu ʻe ia ʻae kafukafu ʻaki ʻae afi taʻemate.”
13 Silloin tuli Jesus Galileasta Jordaniin Johanneksen tykö, kastettaa häneltä;
Pea toki haʻu ʻa Sisu mei Kaleli ki Sioatani kia Sione, ke papitaiso ʻiate ia.
14 Mutta Johannes kielsi häneltä, sanoen: minä tarvitsen sinulta kastettaa, ja sinä tulet minun tyköni?
Ka naʻe taʻofi ia ʻe Sione, ʻo pehē, “ʻOku ngali mo au ke u papitaiso ʻiate koe, pea ʻoku ke haʻu kiate au?”
15 Niin vastasi Jesus ja sanoi hänelle: salli nyt; sillä näin meidän sopii kaikkea vanhurskautta täyttää. Ja hän salli hänen.
Pea lea ʻa Sisu kiate ia, ʻo pehēange, “Tuku ke fai eni: he ʻoku taau mo kitautolu ke fai ki he māʻoniʻoni kotoa pē.” Pea ne toki tuku ke fai ia.
16 Kuin Jesus kastettu oli, astui hän kohta ylös vedestä: ja katso, taivaat aukenivat hänelle, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas, niinkuin kyyhkyisen, ja tulevan hänen päällensä,
Pea kuo papitaiso ʻa Sisu, naʻe ʻalu hake leva ia mei he vai; pea vakai, kuo mavaeua ʻae langi kiate ia, pea mamata ia ki he Laumālie ʻoe ʻOtua ʻoku maliu hifo ʻo hangē ko e lupe, ʻo tuʻu mai kiate ia:
17 Ja katso, ääni taivaasta sanoi: tämä on se minun rakas Poikani, johonka minä mielistyin.
Pea ʻiloange, ko e leʻo mei he langi, naʻe pehē, “Ko hoku ʻAlo ʻofaʻanga eni, ʻaia ʻoku ou fiemālie lahi ai.”
