Matteuksen 24
1 Ja Jesus meni ulos ja läksi pois templistä, ja hänen opetuslapsensa tulivat osoittamaan hänelle templin rakennuksia.
Aa ie nienga i Anjomban’ Añaharey t’i Iesoà, naho nañavelo mb’eo, le niharivoa’ o mpiama’eo hampisamba’ iareo aze o traño añ’anjomban’ Añahareo.
2 Niin sanoi Jesus heille: ettekö te kaikkia näitä näe? Totisesti sanon minä teille: ei pidä tässä jätettämän kiveä kiven päälle, joka ei maahan jaoteta.
Hoe re: Hene isa’ areo o ey hoek’eio! Eka! to t’itaroñako te fonga harotsake vaho tsy hadoñe eo ty vato raike mitongoa ami’ty raike.
3 Mutta kuin hän istui Öljymäellä, menivät opetuslapset hänen tykönsä erinänsä ja sanoivat: sano meille: koska tämä tapahtuu, ja mikä sinun tulemises ja maailman lopun merkki ollee? (aiōn g165)
Ie niambesatse ambohi’ Oliva am-pitalakesañe i Anjomban’ Añaharey, le natola’ i Petera, i Jaona naho i Andrea, nañontane aze ty hoe: Mbia te ho tondroke irezay? naho inoñe ty ho vilo’ te hifetsake i he’e tsaraeñey, he mbia ty hamotora’e naho mbia ty figadoña’ ty tane toiy vaho i fitotsaha’oy? (aiōn g165)
4 Ja Jesus vastasi ja sanoi heille: katsokaat, ettei kenkään teitä viettele.
Natoi’ Iesoà ty hoe: Mitaòa tsy hampandifihe’ ondaty.
5 Sillä monta tulevat minun nimeeni, sanoen: minä olen Kristus! ja viettelevät monta.
Amy te maro ty ho pok’eo ami’ty añarako hanao ty hoe: Izaho i Norizañey, hampandrifitse ty maro.
6 Niin te saatte kuulla sotia ja sanomia sodista. Katsokaat, ettette peljästy; sillä kaikki nämät pitää tapahtuman, mutta ei vielä ole loppu.
Ry koahe, Naho mahajanjiñ’ aly naho firimboñam-balobohòke, le mitaoa tsy ho dereñe, amy te tsy mahay tsy ho tondroke, fe mboe tsy ie i figadoñañey.
7 Sillä kansan pitää kansaa vastaan nouseman ja valtakunnan valtakuntaa vastaan, ja tulee ruttotauti ja nälkä ja maanjäristys moneen paikkaan.
Hitroatse hiatreatre ty fifeheañe ty fifeheañe, naho ty fifelehañe ty fifelehañe, naho ho eo ty fivalitaboahañe jabajaba, naho san-kasalikoañe hampioje, vaho fanginiginihan-tane an-koe.
8 Mutta kaikki nämät ovat murhetten alku.
Fifotoram-pitsongoan’ ampela irezay.
9 Silloin he ylönantavat teitä vaivaan ja tappavat teidät, ja te tulette vihattavaksi kaikilta pakanoilta minun nimeni tähden.
Ie ho tantalieñe mb’an-tsamporeraheñe naho havetreke, hinjè’ ze kila fifeheañe ty ami’ty añarako.
10 Ja silloin monta pahenevat, ja keskenänsä pettävät toinen toisensa, ja vihaavat toinen toistansa keskenänsä.
Ho embetse ty maro, hifampikinia vaho hifampiloroloro.
11 Ja monta väärää prophetaa nousevat ja viettelevät monta.
Hitroatse ty mpitoki-vìlañe, hampandifike ty maro,
12 Ja että vääryys saa vallan, niin rakkaus monessa kylmenee.
ie mitombo ty haloloañe le hangodafotse ty fikokoa’ i màroy.
13 Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se tulee autuaaksi.
Ho rombaheñe ze mahafifeake pak’am-para’e.
14 Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, kaikille pakanoille todistukseksi; ja silloin tulee loppu.
Hanitsike ty tane toy ty fitaroñañe ty Talili-soa toy, ho fitaliliañe ahy amo kila fifeheañeo, izay vaho ho tondroke i figadoñañey.
15 Kuin te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta sanottu on Daniel prophetan kautta, seisovan pyhässä siassa; (joka tämän lukee, hän ymmärtäköön!)
Zao i Norizam-Bilañey, ie i Hativàñe Mandrotsake nampisaontsieñe i Daniele, mijagarodoñe amy tsy mete ijohañañey. Mandrendreha ry mpamaky;
16 Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille.
Ie amy zay, ry e Iehodào, miherereaha mb’am-bohitse añe.
17 Ja joka katon päällä on, älköön astuko alas ottamaan jotakin huoneestansa.
Asoao tsy hizotso handrambe raha an-traño’e ao ty an-tafo traño ey.
18 Ja joka pellolla on, älköön palatko vaatteitansa ottamaan.
Asoao tsy hibalike hipay ty saro’e ty an-teteke añe.
19 Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä!
Feh’ ohatse amo mivesatseo naho amo mampinonoo amy andro rezay.
20 Mutta rukoilkaat, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sabbatina;
Mihalalia aman’Añahare te tsy ho ami’ty andro Sabata ty filaisa’ areo,
21 Sillä silloin pitää suuren vaivan oleman, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta niin tähän asti, ei myös tule.
amy te ho lako fisotriañe henane zay, ze mbe tsy nitendreke boak’ am-pifotora’ ty tane toy pake henanekeo, Aiy! le tsy hahereñe ka.
22 Ja ellei ne päivät olisi lyhennetyt, niin ei yksikään liha tulisi autuaaksi; mutta valittuin tähden pitää ne päivät lyhennettämän.
Aa naho tsy nitomòreñe i andro rezay, le tsy ho nanjo nofotse ho rombaheñe, fe ty amo jinoboñeo le tsy ampeampe i andro rezay.
23 Silloin jos joku teille sanois: katso, tässä on Kristus taikka siellä! älkäät uskoko.
Ie henane zay, naho eo ty hanao ty hoe ama’ areo: Hehe intoy i Norizañey, ndra Indroa; ko miantoke.
24 Sillä väärät Kristukset ja väärät prophetat nousevat, ja tekevät suuria ihmeitä ja merkkejä: niin että myös, jos taitais tapahtua, valitutkin eksytettäisiin.
Amy te hiongake o mpisare norizañeo naho o mpisare mpitokio, hanolo-tsahàtse naho hadabàñe jabajaba t’ie, naho nimete, ho nampanjike o jinoboñeo.
25 Katso, minä olen teille sen ennen sanonut.
Aa naho talilie’ iereo te, Inai-ie an-jerezere tane añe. Ko miakatse mb’eo; ndra, Inay, an-traño bangiñe ao; ko miantoke.
26 Jos he siis teille sanovat: katso, hän on korvessa! niin älkäät menkö ulos; katso, hän on kammiossa! älkäät uskoko.
Inao, fa nitaroñako aolo ty hifetsaha’e.
27 Sillä niinkuin pitkäisen tuli leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on myös Ihmisen Pojan tulemus.
Le hoe t’i Iesoà amo mpiama’eo: Manàhake ty fihirifa’ ty helatse atiñanañe añe vaho isake ahandrefañe eñe, ty hitotsaha’ i Ana’ ondatiy.
28 Sillä kussa raato on, siihen kotkat kokoontuvat.
Fa amy ze idoña’ ty lolo ty itontona’ o koàkeo.
29 Mutta kohta sen ajan vaivan jälkeen aurinko pimenee, ja kuu ei anna valoansa, ja tähden putoavat taivaasta, ja taivaan voimat pitää liikutettaman.
Ie henane zay, naho tampetse ty hasilofeñe amy andro rey, le haieñe i àndroy, naho tsy homei’ i volañey ty hazavà’e; hihintsañe hirik’ andindìñe eñe o vasiañeo vaho hiezeñezeñe ty valobohò’ i likerañeio;
30 Ja silloin näkyy Ihmisen Pojan merkki taivaassa, ja silloin kaikki sukukunnat maassa parkuvat ja saavat nähdä Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvissä suurella voimalla ja kunnialla.
Le hisodehañe andindìñe ey ty vilo’ i Ana’ ondatiy, naho hene hirovetse ze foko’ i taney, vaho ho isa’ iereo ty fitotsaha’ i Ana’ ondatiy amo rahon-dikerañeo mindre ami’ty valobohoke ra’elahy naho am-bintañe maharevendreveñe.
31 Ja hän lähettää enkelinsä suurella basunan äänellä, ja he kokoovat hänen valittunsa neljästä tuulesta, yhdestä taivasten äärestä niin toiseen.
Hampihitrife’e ami’ty antsiva ra’elahy naho am-pazake abo o anjeli’eo, hanontoñe o jinoboñeo hirike amo tiok-efa’ i likerañey, boak’ añolon-dindiñe eñe pak’añ’ila’e ka.
32 Mutta oppikaat fikunapuusta vertaus: kuin sen oksa on tuores ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte suven läsnä olevan:
Rendreho ty fandrazaña’ i sakoañey; ie isa’areo o singa’eo naho o rave’e mibotibotio, le fohi’ areo t’ie mitotoke
33 Niin myös te, kuin te näette nämät kaikki, tietäkäät, että se on läsnä, oven edessä.
o lalam-beio.
34 Totisesti sanon minä teille: ei suinkaan tämän sukukunnan pidä hukkuman ennen kuin kaikki nämät tapahtuvat.
Eka! to t’itaroñako te tsy ho modo ty sa toy, ampara’ t’ie heneke iaby.
35 Taivas ja maa pitää hukkuman, mutta minun sanani ei pidä suinkaan hukkaantuman.
Hihelañe añe i likerañey naho ty tane toy.
36 Vaan siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kenkään, ei taivaan enkelitkään, vaan minun Isäni yksinänsä.
Mboe tsy eo ty mahaisake i àndroy ndra i oray; tsy o anjelin-dikerañeo, fa t’i Rae avao.
37 Mutta niinkuin Noan ajat olivat, niin pitää myös Ihmisen Pojan tulemus oleman.
Hoe ty tinovo’ Iesoà amo mpiama’eo: Hambañe amy faha’ i Noey, o andro’ i Ana’ ondatiio.
38 Sillä niinkuin he niinä päivinä vedenpaisumisen edellä olivat, söivät ja joivat, naivat ja huolivat, hamaan siihen päivään asti, jona Noa arkkiin sisälle meni,
Manahake te tañ’ andro taolo’ i fiepoepoan-dranoy, nikama naho ninoñe iereo, namokatse naho nanaranake ampara’ i andro niziliha’ i Noe amy lakam-poloaiiy ao,
39 Ja ei tietäneet ennen kuin vedenpaisumus tuli, ja otti pois kaikki: niin pitää myös Ihmisen Pojan tulemus oleman.
le tsy napota’ iereo naho tsy nisorotombahe’ i fiepoepoañey ze namongotse iareo; hoe zay ty hitotsaha’ i Ana’ ondatiy.
40 Silloin on kaksi kedolla: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
Ie amy zay, roe lahy ty hiava an-tetek’ ey, ho rambeseñe ty raike, hapoke ty raike.
41 Kaksi jauhavat myllyssä: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
Ampela roe ty handisañe am-pandisanañe eo, ho rambeseñe ty raike, hadoñe ty raike.
42 Valvokaat siis; sillä ette tiedä, millä hetkellä teidän Herranne on tuleva.
Le hoe t’i Iesoà amo mpiama’eo: Aa le mijilova: amy te mbe tsy nioni’ areo ty ora hihavia’ i Talè’ areoy.
43 Mutta se tietäkäät: jos perheenisäntä tietäis, millä hetkellä varas on tuleva, kaiketi hän valvois, eikä sallisi kaivaa huonettansa.
Rendreho zao t’ie nahaoniñe ty ora ho nipoteaha’ ty malaso, le ho nijilo; le tsy ho nenga’e poñafeñe i anjomba’ey.
44 Sentähden olkaat te myös valmiit; sillä millä hetkellä ette luulekaan, tulee Ihmisen Poika.
Aa le mihentseña amy te tsy fohi’ areo ty ora hitotsaha’ i Ana’ ondatiy.
45 Kuka siis on uskollinen ja toimellinen palvelia, jonka Herra pani perheensä päälle, antamaan heille ruokaa ajallansa?
Akore ty heve’areo ty amy mpitoroñe migahiñe naho mahihitse, ie nampifehe’ ty talè’e o keleia’eo, hamahana’e mahakama ami’ty fotoa’e?
46 Autuas on se palvelia, jonka Herra löytää niin tehneeksi, kuin hän tulee.
Haha ty mpitoroñe zoe’ i talè’ey manao izay ami’ty fiavi’e.
47 Totisesti sanon minä teille: hän panee hänen kaiken hyvyytensä päälle.
Eka! to t’itaroñako, te hampifehe’e aze o keleia’eo.
48 Mutta jos paha palvelia sanoo sydämessänsä: minun Herrani viipyy tulemasta;
Fa naho tsivokatse i mpitoroñey, ie mitsakore an-tro’e ao ty hoe, Miesoñe ty fiavi’ i talèkoy;
49 Ja rupee pieksämään leipäveljiänsä, niin myös syömään ja juomaan juomarien kanssa:
naho mamototse mandafa o mpitoro’ i talè’eo, vaho mitrao-pigenoke naho finoñe amo màhakeo,
50 Niin sen palvelian Herra tulee sinä päivänä, jona ei hän luulekaan, ja sillä hetkellä, jolla ei hän tiedä.
le hipoteake ami’ty andro tsy itamà’e aze naho ami’ty ora mahatakèke aze i talè’ey,
51 Ja hän eroittaa hänen, ja antaa hänelle osan ulkokullattuin kanssa: siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.
le haitoa’e naho hapo’e an-toe’ o mpamañahio ty anjara’e; fangololoihañe naho fikodrìta-nife ty ho ao.
