Matteuksen 24
1 Ja Jesus meni ulos ja läksi pois templistä, ja hänen opetuslapsensa tulivat osoittamaan hänelle templin rakennuksia.
Jesuh tah bawkim lamloh khoe uh tih Cet. Te vaengah bawkim kah hlinsainah te tueng ham a hnukbang rhoek loh a paan uh.
2 Niin sanoi Jesus heille: ettekö te kaikkia näitä näe? Totisesti sanon minä teille: ei pidä tässä jätettämän kiveä kiven päälle, joka ei maahan jaoteta.
Tedae amih te a doo tih, “Boeih na hmuh uh moenih a he? Nangmih taengah rhep kan thui, phil ham pawt koi lungto sokah lungto pataeng hmaai loeng loeng mahpawh he,” a ti nah.
3 Mutta kuin hän istui Öljymäellä, menivät opetuslapset hänen tykönsä erinänsä ja sanoivat: sano meille: koska tämä tapahtuu, ja mikä sinun tulemises ja maailman lopun merkki ollee? (aiōn g165)
Olives tlang ah Jesuh amah bueng a ngol vaengah hnukbang rhoek loh a paan uh tih, “Na lonah neh kumhal kah a bawtnah miknoek tah metlam lae? He rhoek he me vaengah lae a om eh? Kaimih taengah thui lah?” a ti na uh. (aiōn g165)
4 Ja Jesus vastasi ja sanoi heille: katsokaat, ettei kenkään teitä viettele.
Jesuh loh amih te a doo tih, “Khat khat loh nangmih te n'rhaithi pawt ham dawn uh.
5 Sillä monta tulevat minun nimeeni, sanoen: minä olen Kristus! ja viettelevät monta.
Kai ming neh muep ha pawk uh ni. 'Kai tah Khrih ni,’ a ti uh vetih muep a rhaithi uh ni.
6 Niin te saatte kuulla sotia ja sanomia sodista. Katsokaat, ettette peljästy; sillä kaikki nämät pitää tapahtuman, mutta ei vielä ole loppu.
Tedae caem neh caem kah puenpa na yaak uh tom coeng. Na hmuh uh vaengah let uh boeh. Te khaw a om ham a kuek ngawn dae a bawtnah tah om hlan.
7 Sillä kansan pitää kansaa vastaan nouseman ja valtakunnan valtakuntaa vastaan, ja tulee ruttotauti ja nälkä ja maanjäristys moneen paikkaan.
Namtom loh namtom, ram loh ram a tlai thil ni. Te phoeiah khokha om vetih hmuen tom ah lingluei hinghuen ni.
8 Mutta kaikki nämät ovat murhetten alku.
Tedae he rhoek boeih he bungtloh a tongnah ni.
9 Silloin he ylönantavat teitä vaivaan ja tappavat teidät, ja te tulette vihattavaksi kaikilta pakanoilta minun nimeni tähden.
Te phoeiah nangmih te phacipphabaem dongah m'voeih uh vetih nangmih te n'ngawn uh ni. Kai ming kongah namtom boeih kah a hmuhuet la na om uh ni.
10 Ja silloin monta pahenevat, ja keskenänsä pettävät toinen toisensa, ja vihaavat toinen toistansa keskenänsä.
Te vaengah a cungkuem te a khah uh vetih pakhat te a voeih uh phoeiah pakhat te a thiinah uh ni.
11 Ja monta väärää prophetaa nousevat ja viettelevät monta.
Te phoeiah laithae tonghma muep thoo vetih hlang muep a rhaithi uh ni.
12 Ja että vääryys saa vallan, niin rakkaus monessa kylmenee.
Olaeknah te ping vetih lungnah te muep daeh ni.
13 Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se tulee autuaaksi.
Tedae a bawt duela aka ueh te tah daem ni.
14 Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, kaikille pakanoille todistukseksi; ja silloin tulee loppu.
Te phoeiah ram kah olthangthen he namtom boeih taengah laipai la om sak ham lunglai pum boeih ah a hoe ni. Te daengah ni a bawtnah te ha pawk pueng eh.
15 Kuin te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta sanottu on Daniel prophetan kautta, seisovan pyhässä siassa; (joka tämän lukee, hän ymmärtäköön!)
Te dongah tonghma Daniel loh hmuen cim ah pai tih mitmoengnah neh tueilaehnah a thui te na hmuh uh, aka tae loh yakming saeh.
16 Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille.
Te vaengah Judah kah rhoek loh tlang la rhaelrham uh saeh.
17 Ja joka katon päällä on, älköön astuko alas ottamaan jotakin huoneestansa.
Imphu sokah loh a im kah te puen hamla suntla boel saeh.
18 Ja joka pellolla on, älköön palatko vaatteitansa ottamaan.
Lohma kah loh a himbai khuen ham a hnukla bal boel saeh.
19 Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä!
Tedae te khohnin ah bungvawn neh cacun la aka om rhoek tah lungma.
20 Mutta rukoilkaat, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sabbatina;
Tedae Nangmih kah rhaelrhamnah tah sikca neh Sabbath ah a om pawt ham thangthui uh.
21 Sillä silloin pitää suuren vaivan oleman, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta niin tähän asti, ei myös tule.
Te vaengah phacipphabaem muep om ni. Te bang te Diklai tongcuek lamkah loh tahae duela om noek pawt tih ka om bal eh a ti tlaih voel moenih.
22 Ja ellei ne päivät olisi lyhennetyt, niin ei yksikään liha tulisi autuaaksi; mutta valittuin tähden pitää ne päivät lyhennettämän.
Te khohnin te boem pawt koinih pumsa boeih tah daem mai mahpawh. Tedae a coelh rhoek ham te khohnin a boem pah ni.
23 Silloin jos joku teille sanois: katso, tässä on Kristus taikka siellä! älkäät uskoko.
Te vaengah pakhat loh nangmih taengah, 'Hela khrih he, kela ke,’ a ti atah tangnah boeh.
24 Sillä väärät Kristukset ja väärät prophetat nousevat, ja tekevät suuria ihmeitä ja merkkejä: niin että myös, jos taitais tapahtua, valitutkin eksytettäisiin.
Laithae khrih neh laithae tonghma rhoek tah thoo uh ni. Coengthai koinih a coelh rhoek pataeng rhaithi ham miknoek a len neh khobae rhambae te a khueh uh ni.
25 Katso, minä olen teille sen ennen sanonut.
Nangmih taengah kan thui coeng he ne.
26 Jos he siis teille sanovat: katso, hän on korvessa! niin älkäät menkö ulos; katso, hän on kammiossa! älkäät uskoko.
Te dongah nangmih te, 'Khosoek ah om ke,’ a ti uh atah cet uh boeh. 'Imkhui ah la ke,’ a ti uh akhaw tangnah uh boeh.
27 Sillä niinkuin pitkäisen tuli leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on myös Ihmisen Pojan tulemus.
Khophaa loh khothoeng lamkah cet tih khotlak due a phaa bangla hlang capa kah a lonah khaw om van ni.
28 Sillä kussa raato on, siihen kotkat kokoontuvat.
Rhok loh a om nah te langta loh hnap a boo ni.
29 Mutta kohta sen ajan vaivan jälkeen aurinko pimenee, ja kuu ei anna valoansa, ja tähden putoavat taivaasta, ja taivaan voimat pitää liikutettaman.
Tekah phacipphabaem khohnin phoeiah khomik loh tlek hmuep vetih hla loh a aa pae mahpawh. Aisi tah vaan lamkah loh cuhu vetih vaan kah thaomnah loh hinghoek uh ni.
30 Ja silloin näkyy Ihmisen Pojan merkki taivaassa, ja silloin kaikki sukukunnat maassa parkuvat ja saavat nähdä Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvissä suurella voimalla ja kunnialla.
Te vaengah Hlang Capa kah miknoek tah vaan ah tueng ni. Diklai koca boeih loh a rhaengae uh vetih, hlang capa loh vaan kah khomai dongah thaomnah, a len la thangpomnah neh ha pawk te a hmuh uh ni.
31 Ja hän lähettää enkelinsä suurella basunan äänellä, ja he kokoovat hänen valittunsa neljästä tuulesta, yhdestä taivasten äärestä niin toiseen.
Amah kah puencawn rhoek te olueng ol aka cai neh a tueih vetih a coelh hlang rhoek te dilaikil pali lamkah, vaan ak a soi lamloh a soi duela tingtun uh ni.
32 Mutta oppikaat fikunapuusta vertaus: kuin sen oksa on tuores ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte suven läsnä olevan:
Thaibu lamkah nuettahnah te ming uh. A hlaeng loh suepluep la om tih a hnah a boe vaengah khohal tom coeng tila na ming uh.
33 Niin myös te, kuin te näette nämät kaikki, tietäkäät, että se on läsnä, oven edessä.
Nangmih khaw he rhoek he boeih na hmuh uh vaengah tah thohka ah ha pawk tom coeng tila ming uh.
34 Totisesti sanon minä teille: ei suinkaan tämän sukukunnan pidä hukkuman ennen kuin kaikki nämät tapahtuvat.
Nangmih taengah rhep kan thui, he rhoek boeih loh a thoeng hlan atah he cadil he khum loeng loeng mahpawh.
35 Taivas ja maa pitää hukkuman, mutta minun sanani ei pidä suinkaan hukkaantuman.
Vaan neh diklai tah khumpael ni tedae ka ol he ta khumpael rhoerhoe mahpawh.
36 Vaan siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kenkään, ei taivaan enkelitkään, vaan minun Isäni yksinänsä.
Tekah a tue neh khohnin te a Pa bueng pawt atah Capa long khaw, vaan kah puencawn rhoek long khaw ming pawh.
37 Mutta niinkuin Noan ajat olivat, niin pitää myös Ihmisen Pojan tulemus oleman.
Noah tue kah bangla Hlang Capa kah ha lonah khaw om tangloeng van ni.
38 Sillä niinkuin he niinä päivinä vedenpaisumisen edellä olivat, söivät ja joivat, naivat ja huolivat, hamaan siihen päivään asti, jona Noa arkkiin sisälle meni,
Tevaeng tue kah rhoek tah tuilii hlan lamkah loh Noah lawng khuila a kun khohnin duela a caak uh, a ok uh, yuuloh vasak, rhaihlan neh om uh.
39 Ja ei tietäneet ennen kuin vedenpaisumus tuli, ja otti pois kaikki: niin pitää myös Ihmisen Pojan tulemus oleman.
Tuilii lo tih boeih a khuen duela ming uh pawh. Hlang Capa kah a lonah khaw om van tangloeng ni.
40 Silloin on kaksi kedolla: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
Te vaengah lohma ah hlang panit om ni. Pakhat te a khuen vetih pakhat a hlah ni.
41 Kaksi jauhavat myllyssä: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
Phaklung neh aka kuelh rhoi te pakhat a khuen vetih pakhat a paih ni.
42 Valvokaat siis; sillä ette tiedä, millä hetkellä teidän Herranne on tuleva.
Te dongah hak uh laeh, na Boeipa ha pawk tue te na ming uh moenih.
43 Mutta se tietäkäät: jos perheenisäntä tietäis, millä hetkellä varas on tuleva, kaiketi hän valvois, eikä sallisi kaivaa huonettansa.
Imkung loh hlanghuen ha pawk tue te ming koinih hak vetih a im te muk sak mahpawh tite na ming uh.
44 Sentähden olkaat te myös valmiit; sillä millä hetkellä ette luulekaan, tulee Ihmisen Poika.
Te dongah nangmih khaw sikim la om uh. Hlang capa tah na poek uh pawt tue vaengah ha pawk ni.
45 Kuka siis on uskollinen ja toimellinen palvelia, jonka Herra pani perheensä päälle, antamaan heille ruokaa ajallansa?
Te koinih uepom neh sal cueih la unim aka om? Anih te boeipa loh a imkhuikho ah a tuetang vaengah amih ham buh aka poep la a khueh.
46 Autuas on se palvelia, jonka Herra löytää niin tehneeksi, kuin hän tulee.
A boei loh ha pawk vaengah a saii te a hmuh tangloeng atah sal te khaw a yoethen.
47 Totisesti sanon minä teille: hän panee hänen kaiken hyvyytensä päälle.
Nangmih taengah rhep ka thui, amah kah khuehtawn boeih soah anih te a om sak ni.
48 Mutta jos paha palvelia sanoo sydämessänsä: minun Herrani viipyy tulemasta;
Tedae sal thae long tah a thinko khuiah, 'Ka boeipa tah di coeng,’ a ti.
49 Ja rupee pieksämään leipäveljiänsä, niin myös syömään ja juomaan juomarien kanssa:
Te dongah a sal puei rhoek te koe a boh. Aka rhui rhoek taengah a caak tih a ok van.
50 Niin sen palvelian Herra tulee sinä päivänä, jona ei hän luulekaan, ja sillä hetkellä, jolla ei hän tiedä.
A lamso pawh khohnin neh a ming pawt tue vaengah ni boeipa loh sal te a paan eh.
51 Ja hän eroittaa hänen, ja antaa hänelle osan ulkokullattuin kanssa: siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.
Te vaengah anih te a tloek vetih a paihmuen te hlangthai palat rhoek taengla a khueh pah ni. Te rhoek ah rhah neh no rhuengnah ni a om eh.
