< Matteuksen 21 >

1 Ja kuin he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betphageen öljymäen tykö, lähetti Jesus kaksi opetuslasta,
Jisua le a ruoisingei Jerusalem an hongtung rangtôn Olive Muola Bethphage khuo an hongtunga. Mahan Jisua'n a ruoisingei lâia mi inik a tîr ngeia,
2 Sanoen heille: menkäät kylään, joka on edessänne, ja te löydätte kohta aasintamman sidottuna, ja varsan hänen kanssansa: päästäkäät ne ja tuokaat minulle.
an kôm, “Nin motona khuo son se ungla, sakuording, akôla ate leh ânthung mu kelen nin tih. Sût ungla, ko kôm hong kai roi.
3 Ja jos joku teille jotakin sanoo, niin sanokaat: Herra niitä tarvitsee, ja kohta hän laskee heidät.
Tukhomin nin kôm imini an ti khomin, ‘Pumapa'n amin nâng kêng,’ tiin ril ngei roi; hanchu nangni hong min chôi kelen a tih,” a tipe ngeia.
4 Mutta tämä kaikki tapahtui, että täytettäisiin, mikä sanottu oli prophetan kautta, joka sanoo:
Dêipu'n a lei ti sai ahongtung dik theina ranga mahah ahong om ani:
5 Sanokaat Zionin tyttärelle: katso, sinun Kuninkaas tulee sinulle siviä, istuen aasintamman päällä ja ikeen alaisen aasin varsan päällä.
“Zion khopuilien hah ril roh, En ta, ne rêng hah no kôm a hong zoi ani! Ama hah rangâiinchîn takin sakuording chunga chuongin, male sakuording ate innoi chunga chuongin,” ti hih.
6 Niin opetuslapset menivät ja tekivät niinkuin Jesus heille käskenyt oli,
Masikin ruoisingei hah an va sea, Jisua'n tho ranga a tipe ngei ang han an va thoa:
7 Ja taluttivat aasintamman ja varsan, ja panivat niiden päälle vaatteensa, ja istuttivat hänen niiden päälle.
Sakuording leh ate hah an hong kaia, an chunga han an puonngei an dâpa, male Jisua a chuonga.
8 Niin enin osa kansasta hajoitti vaatteensa tielle, ja muut karsivat oksia puista ja hajoittivat tielle.
Mipui tamtakin lampuia an puonngei an dâpa; adangngeiin thingbuo an tuka, lampuia an dâpa.
9 Mutta kansa, joka edellä kävi, ja jotka seurasivat, huusivat, sanoen: hosianna Davidin Pojalle! kiitetty olkoon se, joka tulee Herran nimeen! hosianna korkeudessa!
Mipui Jisua moton tienga lônngei le a nûk tienga jûingei han, “David Nâipasal minpâkin om rese! Pumapa riminga juongpu chu Pathien'n satvur rese! Pathien minpâkin om rese!” tiin an in-ieka.
10 Ja kuin hän tuli Jerusalemiin, nousi koko kaupunki, sanoen: kuka on tämä?
Jisua hah Jerusalem a lûtin chu, khopuilien pumpui anrêngin anin tirnata, “Hi mi hih tu mini?” tiin mipui ngeiin an rekela.
11 Niin kansa sanoi: tämä on Jesus, propheta Galilean Natsaretista.
Lokongei han, “Hi mi hih Dêipu Jisua, Galilee ram Nazareth renga ani,” tiin an thuona.
12 Ja Jesus meni sisälle Jumalan templiin, ja ajoi ulos kaikki, jotka myivät ja ostivat templissä, ja vaihettajain pöydät ja kyyhkyisten kaupitsiain istuimet hän kukisti,
Jisua hah Biekina a lûta, Biekin sûnga neinun juorngei le rochôkngei murdi a rujûlpai ngeia. Sumthûlngei dosângngei le pharvali juorngei sukmunngei khom a nammelet pe ngeia,
13 Ja sanoi heille: kirjoitettu on: minun huoneeni pitää rukoushuoneeksi kutsuttaman; mutta te olette sen tehneet ryöväritten luolaksi.
male an kôm, “Pathien lekhabua Pathien'n, ‘Ki in chu chubaithona in tîng an tih,’ tiin ânziek ani. Hannirese nangnin chu inru ngei inthupna khûrin kêng nin sin hi!” a tipe ngeia.
14 Ja hänen tykönsä tulivat sokiat ja ontuvat templissä, ja hän paransi heidät.
Biekina han mitcho ngei le kholrangei a kôm an honga, a lei mindam ngeia.
15 Mutta kuin pappein päämiehet ja kirjanoppineet näkivät ne ihmeet, jotka hän teki, ja lapset templissä huutavan ja sanovan: hosianna Davidin Pojalle! närkästyivät he,
Ochaisingei le Balam minchupungeiin sinkamâmruoi a sinngei le nâipangngei Biekina, “David Nâipasal kôm Hosanna, Minpâkin om rese!” tia an in-iek hah an mûn chu an ningathik zoia.
16 Ja sanoivat hänelle: kuuletkos, mitä nämät sanovat? Niin Jesus sanoi heille: kuulen kyllä. Ettekö te koskaan ole lukeneet: lasten ja imeväisten suusta olet sinä kiitoksen valmistanut?
Masikin Jisua kôm, “Hi mingei an ti hih ni riet mo?” tiin an rekela. Jisua'n, “Adiktakin ki riet, Minpâkna akipphar pêk rangin nâipangngei le nâitesenngei nin minchu zoi, ti hih nin la pore tet ngâiloi mini?” tiin a thuona.
17 Ja hän luopui heistä, ja meni ulos kaupungista Betaniaan, ja oli siellä yötä.
Hanchu Jisua'n anni ngei hah a mâka, khopuilien renga Bethany'a a sea, mahan jân a riek zoi.
18 Mutta huomeneltain kaupunkiin palatessansa isosi hän.
Anangtûk jînga chu khopuilien tieng a kîr nôkin Jisua a vonchâm zoia.
19 Ja kuin hän näki fikunapuun tien ohessa, meni hän sen tykö, ja ei löytänyt siinä mitään muuta kuin lehdet ainoastaan; ja hän sanoi sille: älköön ikänä tästäkään edes sinusta hedelmää kasvako. Ja fikunapuu kohta kuivettui. (aiōn g165)
Lampui kôla theichang kung ava mua, male ava pana, hannirese abuongei tiloiin chu ite man mâka. Masikin theichang kung kôm han, “Inra nôk tet khâi no roh!” a tipea. Voikhat rengin theichang kung hah ahong thêm zoi. (aiōn g165)
20 Ja kuin opetuslapset sen näkivät, ihmettelivät he, sanoen: kuinka fikunapuu niin kohta kuivettui?
Ruoisingeiin maha an mua, an kamâmzala, “Kho angin mo theichang kung hih athêmpiel kelen hi?” tiin an rekela.
21 Jesus vastaten sanoi heille: totisesti sanon minä teille: jos teillä olis usko, ja ette epäilisi, niin ette ainoastaan tätä tekisi, mikä fikunapuulle tapahtui, vaan myös jos te sanoisitte tälle vuorelle: siirry ja kukistu mereen, niin se tapahtuis.
Jisua'n an kôm, “Adiktakin nangni ki ril, iemna nin dôna mulungokchâna nin dôn tet nônchu hi theichang kung chunga ko tho ang hin tho thei nin tih. Mahi vai niloiin hi muol kôm khom hin, ‘Inthon inla, tuikhangliena juon pai roh,’ ti ungla juon pai atih.
22 Ja kaikki, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, sen te saatte.
Nin iemin chu, chubaithoa nin ngên murdi chu man nin tih,” tiin a thuona.
23 Ja kuin hän meni templiin, tulivat hänen opettaissansa hänen tykönsä pappein päämiehet ja kansan vanhimmat, sanoen: millä voimalla sinä näitä teet? taikka kuka sinulle antoi sen voiman?
Jisua hah Biekina a hong nôka, a minchu lâitakin, Ochaisingei le upangei an honga a kôm, “Tu rachamin mo hi neinunngei hih ni sin? Tumo hi racham nang pêk?” an tia.
24 Niin Jesus vastaten sanoi heille: minä tahdon myös teiltä kysyä yhden sanan: jos te sen minulle sanotte, niin minä myös teille sanon, millä voimalla minä näitä teen:
Jisua'n an kôm, “Chongrekel inkhat kei khomin nangni lei rekel rong, ni nin thuon theiin chu, tu rachamin mo hi neinunngei hih ki sin nangni ril ki tih.
25 Kusta Johanneksen kaste oli, taivaastako taikka ihmisistä? Niin he ajattelivat isellensä, sanoen: jos me sanomme: taivaasta, niin hän sanoo meille: miksi ette siis häntä uskoneet?
John Baptisma hah kho renga rachamneina mo: Pathien renga mo, miriem renga mo?” a tia. Anni le anni an inkhal zoia, “Imo ei ti rang hi? ‘Pathien renga tiin ei thuon lakin,’ ama'n ei kôm, ‘Ithomo John hah nin iem loi?’ mi tîng a ta.
26 Mutta jos me sanomme: se oli ihmisistä, niin me pelkäämme kansaa; sillä kaikki pitivät Johanneksen prophetana.
‘Miriem renga ei ti lakin,’ mipui ngeiin imo minlo rang ei chi, mipui ngeiin John hah Dêipua an be sikin,” an tia.
27 Ja he vastaten sanoivat Jesukselle: emme tiedä. Sanoi hän heille: en minä myös sano teille, millä voimalla minä näitä teen.
Masikin Jisua kôm, “Riet mak me.” tiin an thuona. Jisua'n an kôm, “Kei khomin tu rachama mo hi neinunngei hih ki sin, nangni ril uol noning,” a tipe ngeia.
28 Mutta kuinka te luulette? Yhdellä miehellä oli kaksi poikaa, ja hän meni ensimmäisen tykö, ja sanoi: poikani, mene tänäpänä tekemään työtä minun viinamäkeeni.
“Atûn, Imo nin mindon? Tienlâia han mi inkhatin nâipasal inik a dôna. A nâi ulienpu kôm ava sea, a kôm, ‘Ka Nâipasal, avien chu grapebila senla, sin va tho roh,’ a tia.
29 Niin hän vastaten sanoi: en tahdo. Mutta sitte katui hän, ja meni.
‘Ama han nuom mu-ung,’ tiin a thuona, aninâka chomolte suole chu a mindon a thûla male a se zoia.
30 Niin hän meni toisen tykö, ja sanoi myös niin. Mutta hän vastaten sanoi: kyllä minä menen, herra, ja ei mennytkään.
Male inkhat kôm han khom a sea, ma angdênin ava ti nôka. Ama han, ‘O, Pa,’ sêng ki tih, tiin a thuona. Hannirese se maka.
31 Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon? He sanoivat hänelle: ensimäinen. Sanoi Jesus heille: totisesti sanon minä teille: Publikanit ja portot käyvät teidän edellänne Jumalan valtakuntaan.
Ha mi inik ngei han tu ha mo an pa nuomlam a sin uol?” a tia. “Ulienpu han,” tiin an thuona. Masikin Jisua'n an kôm, “Nangni ki ril: sum rusuongpungei le notizuorngei hin Pathien Rêngrama lût nangni an khêl rang ani hi.
32 Sillä Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tiessä, ja ette häntä uskoneet: mutta Publikanit ja portot uskoivat hänen. Mutta te, jotka sen näitte, ette sittenkään parannusta tehneet, että te häntä olisitte uskoneet.
Baptispu John'n lampui dik nin jûi rang nangni a juong min mua, ama lei iem mak cheia; sum rusuongpungei le notizuorngeiin chu an lei iem ani. Nangni chu nin mu suonûk khomin nin mulungbôkngei thûlin ama iem mak chei.”
33 Kuulkaat toinen vertaus: oli perheenisäntä, joka istutti viinamäen, ja pani aidan sen ympärille, ja kaivoi siihen viinakuurnan, ja rakensi tornin, ja pani sen vuorolle peltomiehille, ja vaelsi muille maille.
Jisua'n an kôm nanâk, chongmintêk dang rangâi nôk roi a tia. “Voikhat chu tu mini ram pumapa a oma, hah mi han grapebil a thoa, bêr a minkula, grape epna rang khur a choia, a ngâkna rang in insâng a sina. Hanchu grapebil hah inlo mingei ngâk rang ngei kuta bângin, ram danga khuolchai a se zoia.
34 Mutta kuin hedelmäin aika lähestyi, lähetti hän palveliansa peltomiesten tykö, ottamaan sen hedelmiä.
Grape mara pot zora ahong tungin chu, ânlo mingei kôm han a chang rangtum va lâk rangin a suokngei a tîra.
35 Ja peltomiehet ottivat kiinni hänen palveliansa, ja yhden he pieksivät, toisen he tappoivat, kolmannen he kivittivät.
Ânlo mingei han a suokngei hah an lei sûra, inkhat an jêma, inkhat an thata, inkhat lung leh an dênga.
36 Taas hän lähetti toiset palveliat, usiammat kuin ensimäiset, ja he tekivät heille myös niin.
Atharin suok dangngei motona nêka tam uolin a tîr nôka, motona ngei angdênin an lei tho nôk rêka.
37 Mutta viimein lähetti hän heidän tykönsä poikansa, sanoen: he karttavat poikaani.
Anûktaka chu, ‘Ka nâipasal hi chu lei jâ ngêt an tih,’ tiin a nâipasal hah an kôm a tîra.
38 Mutta kuin peltomiehet näkivät pojan, sanoivat he keskenänsä: tämä on perillinen; tulkaat, tappakaamme häntä, ja niin me saamme hänen perintönsä.
Hannirese, ânlo mingei han a nâipasal hah an lei mûn chu, ‘Hi mi hih a pumapa nâipasal ani. Hong roi lei that rei u, male a rochon ei man rang ani!’ an tia.
39 Ja he ottivat hänen kiinni, sysäsivät ulos viinamäestä ja tappoivat.
Masikin an sûra, grapebil pêntieng an vôrpaia, ama hah an that zoi.”
40 Kun siis viinamäen isäntä tulee, mitä hän niiden peltomiesten tekee?
“Atûn, grapebil pumapa a hong tikin, ha ânlo mingei hah imo hong lo ta nih?” tiin Jisua'n a rekela.
41 He sanoivat hänelle: ne pahat hän pahasti hukuttaa, ja antaa viinamäkensä toisille viinamäen miehille, jotka hänelle antavat hedelmät ajallansa.
Anni han a kôm, “Ha mi saloi ngei hah that ngei ngêt a ta, grapebil hah ânlo mingei adang, amara pot zora diktaka changrangtum a pêk ngâi rangpu kôm pêng a tih,” tiin an thuona.
42 Sanoi Jesus heille: ettekö te ikänä Raamatuissa ole lukeneet: jonka kiven rakentajat hylkäsivät, se on tullut kulmakiveksi. Herralta on se tapahtunut, ja on ihmeellinen meidän silmäimme edessä.
Jisua'n an kôm, Pathien Lekhabu'n, “In sinpu ngeiin lung mangmunboi anga an hengpai hah, akila lung kâmomtak achang zoi. Ma hah Pumapa tho ania; ei mitmua hin kamâmom ani! a ti hih nin pore ngâiloi mo?” a tipe ngeia.
43 Sentähden sanon minä teille: Jumalan valtakunta pitää teiltä otettaman pois ja annettaman pakanoille, jotka sen hedelmän tekevät.
Jisua'n a bôksa nôka, “Masikin nangni ki ril, Pathien Rêngram hih nin kôm renga lâkpai nîng ata, amara musuo rang mingei kôm pêk nîng atih.
44 Ja joka lankee tähän kiveen, hän runnellaan. Mutta jonka päälle hän lankee, sen hän murentaa.
Tutu hi lung chunga ânpal chu ahârhârin om an ta, hi lungin adel vâng chu innôichit an tih,” a tia.
45 Ja kuin pappein päämiehet ja Pharisealaiset kuulivat hänen vertauksensa, ymmärsivät he, että hän heistä sanoi.
Ochaisingei le Phariseengeiin Jisua chongmintêk misîr hah an rietin chu, an chungroi a misîr ani ti an riet zoia.
46 Ja kuin he pyysivät häntä ottaa kiinni, pelkäsivät he kansaa, sillä he pitivät hänen prophetana.
Masikin ama sûr rang an pût zoi. Aniatachu anni ngei han mipui ngei an chia, mipui ngeiin Jisua hah dêipu'n an be sikin.

< Matteuksen 21 >