Matteuksen 21
1 Ja kuin he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betphageen öljymäen tykö, lähetti Jesus kaksi opetuslasta,
When they had almost reached Jerusalem, having come as far as Bethphage, on the Mount of Olives, Jesus sent on two disciples.
2 Sanoen heille: menkäät kylään, joka on edessänne, ja te löydätte kohta aasintamman sidottuna, ja varsan hänen kanssansa: päästäkäät ne ja tuokaat minulle.
“Go to the village facing you,” he said, “and you will immediately find an ass tethered, with a foal by her side; untie her, and lead her here for me.
3 Ja jos joku teille jotakin sanoo, niin sanokaat: Herra niitä tarvitsee, ja kohta hän laskee heidät.
And, if any one says anything to you, you are to say this — ‘The Master wants them’; and he will send them at once.”
4 Mutta tämä kaikki tapahtui, että täytettäisiin, mikä sanottu oli prophetan kautta, joka sanoo:
This happened in fulfilment of these words in the Prophet —
5 Sanokaat Zionin tyttärelle: katso, sinun Kuninkaas tulee sinulle siviä, istuen aasintamman päällä ja ikeen alaisen aasin varsan päällä.
‘Say to the daughter of Zion — “Behold, thy King is coming to thee, Gentle, and riding on an ass, and on the foal of a beast of burden.”’
6 Niin opetuslapset menivät ja tekivät niinkuin Jesus heille käskenyt oli,
So the disciples went and did as Jesus had directed them.
7 Ja taluttivat aasintamman ja varsan, ja panivat niiden päälle vaatteensa, ja istuttivat hänen niiden päälle.
They led the ass and the foal back, and, when they had put their cloaks on them, he seated himself upon them.
8 Niin enin osa kansasta hajoitti vaatteensa tielle, ja muut karsivat oksia puista ja hajoittivat tielle.
The immense crowd of people spread their cloaks in the road, while some cut branches off the trees, and spread them on the road.
9 Mutta kansa, joka edellä kävi, ja jotka seurasivat, huusivat, sanoen: hosianna Davidin Pojalle! kiitetty olkoon se, joka tulee Herran nimeen! hosianna korkeudessa!
The crowds that led the way, as well as those that followed behind, kept shouting: “God save the Son of David! Blessed is he who comes in the name of the Lord! God save him from on high!”
10 Ja kuin hän tuli Jerusalemiin, nousi koko kaupunki, sanoen: kuka on tämä?
When he had entered Jerusalem, the whole city was stirred, and asked —
11 Niin kansa sanoi: tämä on Jesus, propheta Galilean Natsaretista.
“Who is this?”, to which the crowd replied — “This is the Prophet Jesus from Nazareth in Galilee.”
12 Ja Jesus meni sisälle Jumalan templiin, ja ajoi ulos kaikki, jotka myivät ja ostivat templissä, ja vaihettajain pöydät ja kyyhkyisten kaupitsiain istuimet hän kukisti,
Jesus went into the Temple Courts, and drove out all those who were buying and selling there. He overturned the tables of the money-changers, and the seats of the pigeon-dealers,
13 Ja sanoi heille: kirjoitettu on: minun huoneeni pitää rukoushuoneeksi kutsuttaman; mutta te olette sen tehneet ryöväritten luolaksi.
and said to them: “Scripture says ‘My House shall be called a house of prayer’; but you are making it ‘a den of robbers.’”
14 Ja hänen tykönsä tulivat sokiat ja ontuvat templissä, ja hän paransi heidät.
While he was still in the Temple Courts, some blind and some lame people came up to him, and he cured them.
15 Mutta kuin pappein päämiehet ja kirjanoppineet näkivät ne ihmeet, jotka hän teki, ja lapset templissä huutavan ja sanovan: hosianna Davidin Pojalle! närkästyivät he,
But, when the Chief Priests and the Teachers of the Law saw the wonderful things that Jesus did, and the boys who were calling out in the Temple Courts “God save the Son of David!”, they were indignant,
16 Ja sanoivat hänelle: kuuletkos, mitä nämät sanovat? Niin Jesus sanoi heille: kuulen kyllä. Ettekö te koskaan ole lukeneet: lasten ja imeväisten suusta olet sinä kiitoksen valmistanut?
and said to him: “Do you hear what these boys are saying?” “Yes,” answered Jesus; “but did you never read the words — ‘Out of the mouths of babes and sucklings thou hast called forth perfect praise’?”
17 Ja hän luopui heistä, ja meni ulos kaupungista Betaniaan, ja oli siellä yötä.
Then he left them, and went out of the city to Bethany, and spent the night there.
18 Mutta huomeneltain kaupunkiin palatessansa isosi hän.
The next morning, in returning to the city, Jesus became hungry;
19 Ja kuin hän näki fikunapuun tien ohessa, meni hän sen tykö, ja ei löytänyt siinä mitään muuta kuin lehdet ainoastaan; ja hän sanoi sille: älköön ikänä tästäkään edes sinusta hedelmää kasvako. Ja fikunapuu kohta kuivettui. (aiōn g165)
and, noticing a solitary fig tree by the road-side, he went up to it, but found nothing on it but leaves. So he said to it: “Never again shall fruit be gathered off you.” And suddenly the fruit tree withered up. (aiōn g165)
20 Ja kuin opetuslapset sen näkivät, ihmettelivät he, sanoen: kuinka fikunapuu niin kohta kuivettui?
When the disciples saw this, they exclaimed in astonishment: “How suddenly the fig tree withered up!”
21 Jesus vastaten sanoi heille: totisesti sanon minä teille: jos teillä olis usko, ja ette epäilisi, niin ette ainoastaan tätä tekisi, mikä fikunapuulle tapahtui, vaan myös jos te sanoisitte tälle vuorelle: siirry ja kukistu mereen, niin se tapahtuis.
“I tell you,” replied Jesus, “if you have faith, without ever a doubt, you will do what not only what has been done to the fig tree, but, even if you should say to this hill ‘Be lifted up and hurled into the sea!’ it would be done.
22 Ja kaikki, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, sen te saatte.
And whatever you ask for in your prayers will, if you have faith, be granted you.”
23 Ja kuin hän meni templiin, tulivat hänen opettaissansa hänen tykönsä pappein päämiehet ja kansan vanhimmat, sanoen: millä voimalla sinä näitä teet? taikka kuka sinulle antoi sen voiman?
After Jesus had come into the Temple Courts, the Chief Priests and the Councillors of the Nation came up to him as he was teaching, and said: “What authority have you to do these things? Who gave you this authority?”
24 Niin Jesus vastaten sanoi heille: minä tahdon myös teiltä kysyä yhden sanan: jos te sen minulle sanotte, niin minä myös teille sanon, millä voimalla minä näitä teen:
“I, too,” said Jesus in reply, “will ask you one question; if you will give me an answer to it, then I, also, will tell you what authority I have to act as I do.
25 Kusta Johanneksen kaste oli, taivaastako taikka ihmisistä? Niin he ajattelivat isellensä, sanoen: jos me sanomme: taivaasta, niin hän sanoo meille: miksi ette siis häntä uskoneet?
It is about John’s baptism. What was its origin? divine or human?” But they began arguing among themselves: “If we say ‘divine,’ he will say to us ‘Why then did not you believe him?’
26 Mutta jos me sanomme: se oli ihmisistä, niin me pelkäämme kansaa; sillä kaikki pitivät Johanneksen prophetana.
But if we say ‘human,’ we are afraid of the people, for every one regards John as a Prophet.”
27 Ja he vastaten sanoivat Jesukselle: emme tiedä. Sanoi hän heille: en minä myös sano teille, millä voimalla minä näitä teen.
So the answer they gave Jesus was — “We do not know.” “Then I,” he said, “refuse to tell you what authority I have to do these things.
28 Mutta kuinka te luulette? Yhdellä miehellä oli kaksi poikaa, ja hän meni ensimmäisen tykö, ja sanoi: poikani, mene tänäpänä tekemään työtä minun viinamäkeeni.
What do you think of this? There was a man who had two sons. He went to the elder and said ‘Go and work in the vineyard to-day my son.’
29 Niin hän vastaten sanoi: en tahdo. Mutta sitte katui hän, ja meni.
‘Yes, sir,’ he answered; but he did not go.
30 Niin hän meni toisen tykö, ja sanoi myös niin. Mutta hän vastaten sanoi: kyllä minä menen, herra, ja ei mennytkään.
Then the father went to the second son, and said the same. ‘I will not,’ he answered; but afterwards he was sorry and went.
31 Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon? He sanoivat hänelle: ensimäinen. Sanoi Jesus heille: totisesti sanon minä teille: Publikanit ja portot käyvät teidän edellänne Jumalan valtakuntaan.
Which of the two sons did as his father wished?” “The second,” they said. “I tell you,” added Jesus, “that tax-gatherers and prostitutes are going into the Kingdom of God before you.
32 Sillä Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tiessä, ja ette häntä uskoneet: mutta Publikanit ja portot uskoivat hänen. Mutta te, jotka sen näitte, ette sittenkään parannusta tehneet, että te häntä olisitte uskoneet.
For when John came to you, walking in the path of righteousness, you did not believe him, but tax-gatherers and prostitutes did; and yet you, though you saw this, even then were not sorry, nor did you believe him.
33 Kuulkaat toinen vertaus: oli perheenisäntä, joka istutti viinamäen, ja pani aidan sen ympärille, ja kaivoi siihen viinakuurnan, ja rakensi tornin, ja pani sen vuorolle peltomiehille, ja vaelsi muille maille.
Listen to another parable. A man, who was an employer, once planted a vineyard, put a fence round it, dug a winepress in it, built a tower, and then let it out to tenants and went abroad.
34 Mutta kuin hedelmäin aika lähestyi, lähetti hän palveliansa peltomiesten tykö, ottamaan sen hedelmiä.
When the time for the vintage drew near, he sent his servants to the tenants, to receive his share of the produce.
35 Ja peltomiehet ottivat kiinni hänen palveliansa, ja yhden he pieksivät, toisen he tappoivat, kolmannen he kivittivät.
But the tenants seized his servants, beat one, killed another, and stoned a third.
36 Taas hän lähetti toiset palveliat, usiammat kuin ensimäiset, ja he tekivät heille myös niin.
A second time the owner sent some servants, a larger number than before, and the tenants treated them in the same way.
37 Mutta viimein lähetti hän heidän tykönsä poikansa, sanoen: he karttavat poikaani.
As a last resource he sent his son to them. ‘They will respect my son,’ he said.
38 Mutta kuin peltomiehet näkivät pojan, sanoivat he keskenänsä: tämä on perillinen; tulkaat, tappakaamme häntä, ja niin me saamme hänen perintönsä.
But the tenants, on seeing his son, said to each other ‘Here is the heir! Come, let us kill him, and get his inheritance.’
39 Ja he ottivat hänen kiinni, sysäsivät ulos viinamäestä ja tappoivat.
So they seized him, and threw him outside the vineyard, and killed him.
40 Kun siis viinamäen isäntä tulee, mitä hän niiden peltomiesten tekee?
Now, when the owner of the vineyard comes, what will he do to those tenants?”
41 He sanoivat hänelle: ne pahat hän pahasti hukuttaa, ja antaa viinamäkensä toisille viinamäen miehille, jotka hänelle antavat hedelmät ajallansa.
“Miserable wretches!” they exclaimed, “he will put them to a miserable death, and he will let out the vineyard to other tenants, who will pay him his share of the produce at the proper times.”
42 Sanoi Jesus heille: ettekö te ikänä Raamatuissa ole lukeneet: jonka kiven rakentajat hylkäsivät, se on tullut kulmakiveksi. Herralta on se tapahtunut, ja on ihmeellinen meidän silmäimme edessä.
Then Jesus added: “Have you never read in the Scriptures? — ‘The very stone which the builders despised — Has now itself become the corner-stone; This corner-stone has come from the Lord, and is marvellous in our eyes.’
43 Sentähden sanon minä teille: Jumalan valtakunta pitää teiltä otettaman pois ja annettaman pakanoille, jotka sen hedelmän tekevät.
And that, I tell you, is why the Kingdom of God will be taken from you, and given to a nation that does produce the fruit of the Kingdom.
44 Ja joka lankee tähän kiveen, hän runnellaan. Mutta jonka päälle hän lankee, sen hän murentaa.
Yes, and he who falls on this stone will be dashed to pieces, while any one on whom it falls — it will scatter him as dust.”
45 Ja kuin pappein päämiehet ja Pharisealaiset kuulivat hänen vertauksensa, ymmärsivät he, että hän heistä sanoi.
After listening to these parables, the Chief Priests and the Pharisees saw that it was about them that he was speaking;
46 Ja kuin he pyysivät häntä ottaa kiinni, pelkäsivät he kansaa, sillä he pitivät hänen prophetana.
yet, although eager to arrest him, they were afraid of the crowds, who regarded him as a Prophet.
