Matteuksen 20
1 Sillä taivaan valtakunta on perheenisännän vertainen, joka varhain huomeneltain läksi ulos palkkaamaan työväkeä viinamäkeensä.
“Nyidomooku Karv ngv svbv ridunv. Kvvlo nyi ako ninyigv anggor rongo nga ridubv vla rwklap lapnv nyi makarla arukamchi bv vnglinto.
2 Ja kuin hän oli sopinut työmiesten kanssa päiväpenningistä, lähetti hän heidät viinamäkeensä.
Nw bunua alu nyilap bv joobwngnam, raaji lokdwng chargo jidubv tolwk gvrila bunua rongolo vngmu toku.
3 Ja hän meni ulos liki kolmannella hetkellä, ja näki muita seisovan turulla joutilaina,
Nw lvkodv aru gv kia baji lo vngkur toku piokpamdorpam kolo, ho nw nyi mego ogurimabv doonv vkv kaapa toku,
4 Ja sanoi heille: menkäät tekin viinamäkeen, ja mitä kohtuullinen on, minä annan teille. Niin he menivät.
vkvlvgabv nw bunua mintoku, ‘Nonu ka anggor rongo vlo vngla riteka, okv ngo nonua alu rwklap lapjoa jire.’
5 Taas hän meni ulos liki kuudennella ja yhdeksännellä hetkellä, ja teki myös niin.
Vkvlvgabv bunu vngtoku. Vbvrikunamv nw alu gv gunta vring gola anyi lola okv arium gv gunta aom lola vbvdvdvbv minla nyi vdwa vngmuto.
6 Mutta yhdellätoistakymmenennellä hetkellä läksi hän ulos, ja löysi muita joutilaina seisomasta, ja sanoi heille: miksi te tässä kaiken päivän joutilaina seisotte?
Arium gv gunta angu baji tvvtoku vdwlo nw piokpam dorpamlo vngla kvvbi nyi vkv vjaklodvbv hoka dakbwng nvgo kaapa toku. Nw bunua tvvkato, ‘Nonuno ogubv alu longa soka ogu rimabv anyubv doomin dunv?’
7 He sanoivat hänelle: sillä ei ole kenkään meitä palkannut. Hän sanoi heille: menkäät tekin minun viinamäkeeni, ja mitä kohtuus on, pitää teidän saaman.
Bunu mirwksito, ‘Ngonua yvvka minnv kaama,’ Vbvrikunamv, alvpv, nonuka anggor rongo vlo vngla riteka,’ vla nw bunua mintoku.
8 Mutta kuin ehtoo tuli, sanoi viinamäen isäntä perheensä haltialle: kutsu työväki, ja maksa heidän palkkansa, ruveten viimeisistä ensimäisiin asti.
“Vdwlo arium tokudw, rongo atuv rongo rigv nvnga mintoku, ‘Rwklap lapnv vdwa goklwkla bunugv alu nyilap lapjo nga jooto kuka, goknyung yanam lokv jirap laila gokcho yanam lobv jila jime tokuka.’
9 Ja kuin ne tulivat, jotka liki yhdellätoistakymmenennellä hetkellä tulleet olivat, saivat he kukin penninkinsä.
Gunta angu baji lo aalwk mwngla rinv vdwa raaji lokdwng charsak go jitoku.
10 Mutta kuin ensimäiset tulivat, luulivat he enemmän saavansa; ja he myös saivat kukin penninkinsä.
Vkvlvgabv gokcho yachoknam nyi vdwa aamu gvrila jootv tvri ho, bunu mvngtoku bunu kaiyago paari nvpv vla; vbvritola bunuaka raaji lokdwng charkin sakgo jimwng toku.
11 Ja kuin he saivat, napisivat he perheenisäntää vastaan,
Bunu bunugv morko nga naatokula rongo atua bvdur-bvdurbv japria nyatoku.
12 Sanoen: nämät viimeiset ovat yhden hetken työtä tehneet, ja sinä teit heidät meidän verraksemme, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen.
‘So nyi vdw si goknyung yanammv gunta akin gomwng rongo rinam v,’ vla bunu minto, ‘ngonu doonyi v hila madubv rila rekwng gvvre—vbvritola no bunua ngonua jinam apiabv jigvre!’
13 Niin hän vastasi ja sanoi yhdelle heistä: ystäväni, en tee minä sinulle vääryyttä; etkös sopinut minun kanssani määrätystä penningistä?
‘Tvvriato, ajin,’ rongo atuv mirwksito, bunugv lokv akonyi, ‘Ngo nonua rikup mapvnv. Minjvjvbolo, nonu alu nyilap a raaji lokdwng chargobv tolwk minsupvnv.
14 Ota se, mikä sinun tulee, ja mene matkaas; mutta minä tahdon tälle viimeiselle antaa niinkuin sinullekin.
Nonu vjak nonugv alu nyilap a naalaikula naambv vngnyikuka. Ngo koching yachokbv ngoogv goklwk kunam nyi so, nonua jinam apiabv jirung tvdunv.
15 Vai enkö minä saa tehdä minun kalustani mitä minä tahdon? taikka katsotkos sentähden karsaasti, että minä hyvä olen?
Ngo atubogv morko nga mvnggwngbv mvnyu madu nvlare? Vmalo ngo jipu nvgobv rinam lvgabv nonuno tanyum gvvria doi?’”
16 Niin viimeiset tulevat ensimäisiksi ja ensimäiset viimeisiksi. Sillä monta ovat kutsutut, mutta harvat valitut.
Okv Jisu minyabv mintoku, “Vkvlvgabv yvvdw atokchochuk yabv ridunv hv koching yabv rireku, okv yvvdw koching yabv ridunv, hv atokchochuk yabv rireku.”
17 Ja Jesus meni ylös Jerusalemiin, ja otti kaksitoistakymmentä opetuslastansa erinänsä tiellä tykönsä, ja sanoi heille:
Vbv Jisu Jerusalem bv chaadungla charilo, nw lvbwlaksu vring gola anyia akusubv naarwsito okv bunu lamtvlo vngdung dula nw bunua minsila minto.
18 Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika ylönannetaan pappein päämiehille ja kirjanoppineille; ja he tuomitsevat hänen kuolemaan,
“Tvvriato,” vla nw bunua minto, “Ngonu Jerusalem bv chaadungdo hoka Nyia Kuunyilo nga Nyibu butvnv vdwgv okv Pvbv tamsarnv vdwgv laak lo ninyia laklwk riku. Bunu ninyia miyakaayala mvkidubv minreku.
19 Ja antavat ylön hänen pakanoille pilkattaa, ja ruoskittaa, ja ristiinnaulittaa: ja kolmantena päivänä on hän nouseva ylös.
Okv vbvrikunamv ninyia Jentail vdwgvlo laklwk reku, bunu ninyia nyarjikau riku, svnyak pareku, okv daapo lo ninyia takki reku; vbvritola alu loom kochinglo nw turkur reku.”
20 Silloin tuli hänen tykönsä Zebedeuksen poikain äiti poikinensa, kumarsi ja anoi jotakin häneltä.
Vbvrikunamv Jibedi gv nywng ngv kuunyilo anyia aagvla Jisu gvlo aato, ninyigv kaagialo gubwngla ninyia akusubv mvngkiamnam go kooto.
21 Vaan hän sanoi hänelle: mitäs tahdot? Sanoi hän hänelle: sano, että nämät kaksi minun poikaani istuisivat, yksi sinun oikialla kädelläs ja toinen vasemmallas, sinun valtakunnassas.
Jisu ninyia tvvkato, “No ogugo mvngpvla?” Nw mirwkto, “No vdwlo Dvbv bv riku bolo ngoogv kuunyilo anyi sum noogv lakbik tangvlo akonyi okv lakchi tangvlo akonyi doomure vla, no ngam milv jilabvka.”
22 Niin Jesus vastaten sanoi: ette tiedä, mitä te anotte. Voitteko juoda sen kalkin, jonka minun pitää juoman, ja kastettaa sillä kasteella, jolla minä kastetaan? He sanoivat hänelle: me voimme.
Jisu kuunyilo anyia mirwkto, “Nonu ogugonyi koodunvbvre ho lvga nga nonu chima.” “Nonuno ngoogv hinching koobu tvngji nama, tvngla redw?” Bunu mirwkto, “Um, ngonu tvnglare.”
23 Ja hän sanoi heille: minun kalkkini tosin te juotte ja sillä kasteella, jolla minä kastetaan, te kastetaan; mutta istua minun oikialla kädelläni, taikka vasemmalla, ei ole minun antamisellani, vaan joille se on valmistettu minun Isältäni.
Jisu bunua mintoku, “Nonuno tvngnam gvbv ngoogv koobu lokv tvnglare, vbvritola ngoogv lakbik okv lakchilo dooji nvnga dardubv ngoogvlo kaama. So dooku vdwsi ngo Abu gv mvpvripv jikunam bunu vdw gvngv.”
24 Ja kuin ne kymmenen sen kuulivat, närkästyivät he niistä kahdesta veljeksestä.
Vdwlo kvvbi lvbwlaksu vdwv hum tvvpa pvkudw bunu achiboru anyia haachi nyatoku.
25 Mutta Jesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi: te tiedätte, että kansain päämiehet vallitsevat heitä, ja ylimmäisillä on valta heidän ylitsensä.
Vkvlvgabv Jisu bunu mvnwngnga goklwk toku okv mintoku, “Nonu chindu Jentail vdwa rigvdogvnv vdwv bunua rigvdogvnv lanv jwkrw doodunv, okv rigvdogvnv vdwv tujupkunam gubv rinya dukunv.
26 Vaan ei niin pidä oleman teidän keskenänne; mutta joka tahtoo teidän seassanne suurin olla, se olkoon teidän palvelianne;
Svbvrinam aingbv nonu gvlo doorung moyoka. Nonu gvlokv akonv kainvgobv riso mvngbolo, hv mvnwng gv pakbu bv rirunglaka;
27 Ja joka tahtoo teidän seassanne ensimäinen olla, se olkoon teidän palvelianne.
okv nonu gvlokv akonv atokcho yaso mvngbolo, hv kvvbi vdwgv nyirabv rirunglaka—
28 Niinkuin ei Ihmisen Poika tullut, että häntä piti palveltaman, mutta että hän palvelis, ja antais henkensä lunastukseksi monen edestä.
Nyia Kuunyilogv jvbv, nw rijikodubv aama vbvritola nw riji yagv rila okv nyi achialvgo ringlin kunam lvgabv nw atubogv gv svngtung nga mvngnga siyadunv.”
29 Ja heidän lähteissänsä Jerikosta, seurasi häntä paljo kansaa.
Jisu la ninyigv lvbwlaksu vdwv Jeriko nga vngyu rikulo nyitwng go bunua vngming gvto.
30 Ja katso, kaksi sokiaa istuivat tien ohessa. Kuin he kuulivat, että Jesus kävi ohitse, huusivat he, sanoen: Herra, Davidin Poika, armahda meitä!
Nyikchingnv nyi anyigo lamtv hoka doonv Jisu vngpit rikv vla tvvpato, vkvlvgabv bunu gokrap toku, “Dabid gv Kuunyilo nga! Tamsarnv, ngonua aya mvngpa labvka!”
31 Niin kansa torui heitä vaikenemaan. Mutta he huusivat enemmin, sanoen: Herra, Davidin Poika, armahda meitä!
Nyitwng ngv bunua choibvkv vla mintoku. Vbvritola bunu kaiyayabv gokto, “Dabid gv Kuunyilo nga! Tamsarnv, ngonua aya mvngpa labv!”
32 Ja Jesus seisahti, ja kutsui heidät tykönsä, ja sanoi: mitä te tahdotte, että minun pitää teille tekemän?
Jisu daktung toku okv bunua goklwk toku. Nw bunua tvkatoku “Nonu nga nonugv lvgabv ogugo rijilabv vla mvngpv?”
33 Sanoivat he hänelle: Herra, että meidän silmämme aukenisivat.
Bunu mirwksutoku, “Tamsarnv, Ngonu nam ngonugv kaapa nvnv nvnga jilabvkv vla mvngdunv!”
34 Niin Jesus armahti heitä ja tarttui heidän silmiinsä, ja he saivat kohta näkönsä ja seurasivat häntä.
Jisu bunua aya mvngpa toku okv bunugv nyik a mvsit jitoku; Vjakgobv bunugv nyikkv kaapa nyutoku, okv bunu ninyia vngming gvtoku.
