Matteuksen 19
1 Ja tapahtui, kuin Jesus oli lopettanut nämät puheet, läksi hän Galileasta ja tuli Juudean maan rajoille, sille puolelle Jordania.
KI Jesus annists'isk epo'awsĭsts otaiksiu'attosĕsts Galilee itsĭstŭpa'atomaie. Ki Judæa istssoots'ists, Jordan mĭs'taputsim, itoto':
2 Ja paljo kansaa seurasi häntä, ja hän paransi heitä siellä.
Ki akai'tappix ipokiuo'iauaie; ki annim' ikut'totoyiuax.
3 Ja Pharisealaiset tulivat hänen tykönsä, kiusasivat häntä, ja sanoivat hänelle: saako mies eritä vaimostaan kaikkinaisen syyn tähden?
Pharisees itoto'iauaie, ki as'saksksĭnnuyiauaie ki an'ĭstsiauaie, ŏkhsiu'ats nĭn'au kŏnai' nŭkŭnĭstapĭsts mŏk'anĭstŭpskoŏsaie otokem'an?
4 Niin hän vastasi ja sanoi heille: ettekö te ole lukeneet: joka alusta ihmisen teki, mieheksi ja vaimoksi hän heidät teki?
Ki nokŭt'anĭstsiuax kikŭtanĭstop'ats sinak'sĭn, annŏk istsitsap'ĭstutuyiuŏkax ap'ĭstutuyiuax nĭn'au ki ake'u.
5 Ja sanoi: sentähden pitää ihmisen luopuman isästänsä ja äidistänsä, ja vaimoonsa sidottu oleman, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi:
Ŭn'nikaie nĭn'au itai'akskitsiu ax un'ni ki oksĭs'tsi, ki ai'akŭkomĭmmiu otokem'an: ki akitum'anĭstoksisakumiau.
6 Niin ei he ole enään kaksi, mutta yksi liha. Jonka siis Jumala yhteen sovitti, ei pidä ihmisen sitä eroittaman.
Ŭn'nikaie matsĭstokŭm'axau, itse'tumanĭstoksisakumiau. Ap'ĭstotokiua otsipo'totopĭsts, pinits'tsĭs matap'pi mŏkai'aketotosĕsts.
7 He sanoivat hänelle: miksi Moses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänen?
An'ĭstsiauaie, niauk'anii Moses ŏk'okotŏsi sinak'sin, ki ŏk'ŭnĭstŭpskoawsi?
8 Sanoi hän heille: teidän sydämenne kovuuden tähden salli Moses teidän eritä vaimoistanne; vaan ei alusta niin ollut.
An'ĭstsiuax Moses, kumut'sipotomokoau kitse'usskĕttsipŏppisuai, kŏkotŭnĭstŭp'skoŏssuai kotokem'anoauax; ki istsitsi'i matŭtŭnĭstsiu'ats.
9 Mutta minä sanon teille: kuka ikänä hylkää vaimonsa muutoin kuin huoruuden tähden, ja nai toisen, hän tekee huorin; ja joka hyljätyn ottaa, hän tekee huorin.
Ki kitanĭstopuau annŏk' akŭnĭstŭp'skuyiuŏk otokem'an, sauau'ŏkotasaie, ki otai'kaokemaitaii stsĭk'i itau'ŏkotau: ki annŏk' ikem'attauŏk itŭp'skoauŏk, itau'ŏkotau.
10 Hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: jos miehen asia niin on vaimon kanssa, ei sitte ole hyvä naida.
Otŭs ksĭnimatsax anĭstsiauaie Ŭnnianĭsts'ĭssau nin'au ki otokem'an, matŏkhsiu'ats mŏk'okemsi.
11 Niin hän sanoi heille: ei tätä sanaa kaikki käsitä, vaan ne, joille se annettu on.
Ki an'ĭstsiuax kŏnai'tappix matokot'otsimaxaie annik' epo'awsĭnik, anniks'isk iko'taxk nittsĭmiauaie.
12 Sillä muutamat ovat kuohitut, jotka äitinsä kohdusta niin syntyneet ovat: ja ovat kuohitut, jotka ihmisiltä kuohitut ovat: ja ovat kuohitut, jotka taivaan valtakunnan tähden itse kuohinneet ovat. Joka sen taitaa käsittää, se käsittäkään.
Itstsi'i iuai'itax itsipo'kaiiau; ki stsĭk'ix matappix iuai'itsiauax, ki stsĭk'ix iuai'itastotosiau, Spots' im istsĭnnaisĭnni umut'uaiĭtastotospiau. Annŏk' ikot'totsĭmŏk ŭnnianĭstots'ĭsaie.
13 Silloin vietiin hänen tykönsä lapsia, että hän laskis kätensä heidän päällensä ja rukoilis; mutta opetuslapset nuhtelivat heitä.
Inŭk'sipokax itotsipotoaii mŏkĭttokhitsikĭns'tsaksax, ki mŏkitatsĭmoiikasi: ki ŭsksĭnĭmats'ax an'ĭstsiauax unnai'e.
14 Mutta Jesus sanoi: sallikaat lasten olla, ja älkäät kieltäkö heitä tulemasta minun tyköni: sillä senkaltaisten on taivaan valtakunta.
Ki Jesus an'iu, Pokĭtsĭm'mokau inŭk'sipokax ki pinanĭs'tokau nŏkstai'puksipaaiĭsau. Ŭn'nianĭstaps'iau spots' im istsĭn'naiisĭnni.
15 Ja kuin hän oli pannut kätensä heidän päällensä, meni hän sieltä pois.
Ki itokhitsikĭns'tsakiuax, ki itsĭs'tŭpaatomaie.
16 Ja katso, yksi tuli ja sanoi hänelle: hyvä Mestari! mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin ijankaikkisen elämän? (aiōnios g166)
Ki, sŭppĭt, tuks'kŭmi itsitotoiĭnaie ki an'iu, Ŏkhsĭn'ai, tsanĭstap'iua nŏk'ŏkhsĭstutsipi, nŏkkuinan'si ŭsk'sipaitappiisĭnni? (aiōnios g166)
17 Niin hän sanoi hänelle: miksi sinä kutsut minun hyväksi? Ei ole kenkään hyvä, vaan yksi, Jumala. Mutta jos sinä tahdot elämään sisälle tulla, niin pidä käskyt.
Ki an'ĭstsiuaie, Kumauk'ainikŭk'iks ŏkh'si? Matŭtsitstsipa ŏkhsi, nitŭks'kŭm, Ap'ĭstotokiuă, itŏkh'siu: makitsipim'eniki opai'tappiisĭnni, sat'sitĕsts okŏk'itsĭmanĭsts.
18 Hän sanoi hänelle: kutka? Jesus sanoi: ei sinun pidä tappaman: ei sinun pidä huorin tekemän: ei sinun pidä varastaman: ei sinun pidä väärin todistaman:
An'ĭstsiuaie Tsĭstsĭmă? Jesus an'iu, kimataksenik'ipa, kimatakau'ŏkotapa, kimataksikŏmos'pa, kimatakitŭp'saiepitspa.
19 Kunnioita isääs ja äitiäs: ja sinun pitää rakastaman lähimmäistäs niinkuin itse sinuas.
Ŭkomĭm'mĭsau kĭn'a ki kiksĭs'ta; ki, kitak'anĭstŭkomĭmmau kitopokau'pimau kanĭstŭk'omĭmmospi.
20 Sanoi nuorukainen hänelle: kaikki nämät olen minä pitänyt nuoruudestani; mitä vielä minulta puuttuu?
Man'ikŏppi an'ĭstsiuaie. Nĭtokŏnŭs' satsipiau am'ostsk nitsŏk'umapiisi. Tsanĭstap'iua nikŭt'tomŭssatsipi?
21 Sanoi Jesus hänelle: jos sinä tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy mitä sinulla on, ja anna vaivaisille: ja sinun pitää saaman tavaran taivaassa; ja tule ja seuraa minua.
Jesus an'istsiuaie maksŭpanĭs'tsĭminiki matap'ikŏttoat kitsinan'ipi ki ko'tsĭsau kĭm'atapsix, ki kitak'okuinani treasure spots'im: ki puk'siput, pokiuot' nĕsto'a.
22 Mutta kuin nuorukainen kuuli sen puheen, meni hän pois murheissansa; sillä hänellä oli paljo tavaraa.
Ki man'ikŏppi otokh'tsĭm'si annik' epo'awsĭnik, itsĭkikĭn'iĭstapu: tŭk'ka ek'akauoi otsinan'ists.
23 Mutta Jesus sanoi opetuslapsillensa: totisesti sanon minä teille: rikas tulee työläästi taivaan valtakuntaan.
Jesus itŭm'anĭstsiuax otŭsksĭnĭmats'ax, kitau'mŭnĭstopuau, ako'tsapsiuă ak'skotoitsipim spots'im ĭstsĭn'naiisĭnni.
24 Ja taas sanon minä teille: huokiampi on kamelin käydä neulan silmän lävitse, kuin rikkaan tulla Jumalan valtakuntaan.
Ki kimat'anĭstopuau aks'ĭstŭpiksĭstspapiu'camel mŏkotsisŭppoksŭx atŭnau'ksis ĭstakŭn'ikai, ki mataksiksĭstspapĭu'ats ako'tsapsiuă mŏk'itsipĭssi spots'im istsĭn'naiisĭnni.
25 Mutta koska hänen opetuslapsensa sen kuulivat, peljästyivät he sangen kovin, sanoen: kuka siis taitaa autuaaksi tulla?
Otŭsksĭnĭmatsax otokh'tsĭmsax ek'skaietŭkkiau, ki an'iau, Tŭkka' akokotsikŏmotse'piau?
26 Niin Jesus katsahti heidän päällensä ja sanoi heille: ihmisten tykönä on se mahdotoin, mutta Jumalan tykönä ovat kaikki mahdolliset.
Ki Jesus ŭs'sŭmmiuax, ki an'ĭstsiuax matap'pix matokotsĭstutsĭm'axau; Ap'istotokiuă ikotokŏn'apĭstutsimĕsts.
27 Silloin vastasi Pietari ja sanoi hänelle: katso, me luovuimme kaikista ja seuraamme sinua: mitä siis meidän siitä on?
Peter itŭm'anĭstsiuaie, sat' sit, nitokŏnŭsskipĭnan ki nitopokiuo'pĭnan ksĕstu'a. Tsa nitakanĭstokuinan'ipĭnan?
28 Niin sanoi Jesus heille: totisesti sanon minä teille, te, jotka minua olette seuranneet, uudessa syntymisessä, kuin Ihmisen Poika istuu kunniansa istuimella, pitää myös teidän istuman kahdellatoistakymmenellä istuimella, tuomiten kahtatoistakymmentä Israelin sukukuntaa.
Ki Jesus an'ĭstsiuax, kitau'mŭnĭstopuau, ksĕsto'au kitopokiuo'puau nesto'a, Nĭn'au okkui otak'ittokhittaupĭssi ots'tsapĭnaiso'pŏtsĭs, ksĕsto'au kitak'ittokh ittau pipuau na'tsikoputtuyists asso'pŏtsĭsts kŏkitokŏk'itsĭmattosau Israel ĭstsĭstsikoputsix matap'pix.
29 Ja jokainen, joka luopui huoneista, taikka veljistä, taikka sisarista, taikka isästä, taikka äidistä, taikka emännästä, taikka lapsista, taikka pellosta, minun nimeni tähden, hänen pitää satakertaisesti saaman, ja ijankaikkisen elämän perimän. (aiōnios g166)
Ki anniks'isk skĭm'ixk oko'auĕsts, ki anniks'isk skĭts' ixk umu'pappiipuauax ki ot'akemoauax ki un'oauax, ki oksist'oauax ki otkem'anoauax ki o'kosoauax, kiotsĭn'sĭmmanoauax, nĕsto'i itskĭm' iauĕsts, kepĭp'pi ak'okuyiau, ki akokuinan'attomiau ŭsk'sipaitappiisĭnni. (aiōnios g166)
30 Mutta monta ensimäistä tulee viimeiseksi ja viimeistä ensimäiseksi.
Ki akai'tappix matom'six ak'sakoĭssiau, ki sako'ĭssix ak'otomsiau.
