Matteuksen 15
1 Silloin tulivat Jesuksen tykö kirjanoppineet ja Pharisealaiset Jerusalemista, ja sanoivat:
അപരം യിരൂശാലമ്നഗരീയാഃ കതിപയാ അധ്യാപകാഃ ഫിരൂശിനശ്ച യീശോഃ സമീപമാഗത്യ കഥയാമാസുഃ,
2 Miksi sinun opetuslapses rikkovat vanhinten säädyn? sillä ei he pese käsiänsä leipää syödessänsä.
തവ ശിഷ്യാഃ കിമർഥമ് അപ്രക്ഷാലിതകരൈ ർഭക്ഷിത്വാ പരമ്പരാഗതം പ്രാചീനാനാം വ്യവഹാരം ലങ്വന്തേ?
3 Niin hän vastaten sanoi heille: miksi tekin rikotte Jumalan käskyn, teidän säätynne tähden?
തതോ യീശുഃ പ്രത്യുവാച, യൂയം പരമ്പരാഗതാചാരേണ കുത ഈശ്വരാജ്ഞാം ലങ്വധ്വേ|
4 Sillä Jumala käski, sanoen: kunnioita isääs ja äitiäs: ja joka kiroilee isää eli äitiä, hänen pitää kuolemalla kuoleman.
ഈശ്വര ഇത്യാജ്ഞാപയത്, ത്വം നിജപിതരൗ സംമന്യേഥാഃ, യേന ച നിജപിതരൗ നിന്ദ്യേതേ, സ നിശ്ചിതം മ്രിയേത;
5 Mutta te sanotte: jokainen sanokaan isälle taikka äidille: se on uhrattu, jolla sinua piti minulta autettaman: ja ei ensinkään kunnoittaisi isäänsä eikä äitiänsä.
കിന്തു യൂയം വദഥ, യഃ സ്വജനകം സ്വജനനീം വാ വാക്യമിദം വദതി, യുവാം മത്തോ യല്ലഭേഥേ, തത് ന്യവിദ്യത,
6 Ja te olette rikkoneet Jumalan käskyn teidän säätynne tähden.
സ നിജപിതരൗ പുന ർന സംമംസ്യതേ| ഇത്ഥം യൂയം പരമ്പരാഗതേന സ്വേഷാമാചാരേണേശ്വരീയാജ്ഞാം ലുമ്പഥ|
7 Te ulkokullatut! Jesaias ennusti teistä oikein, sanoen:
രേ കപടിനഃ സർവ്വേ യിശയിയോ യുഷ്മാനധി ഭവിഷ്യദ്വചനാന്യേതാനി സമ്യഗ് ഉക്തവാൻ|
8 Tämä kansa lähestyy minua suullansa, ja kunnioittaa minua huulillansa; mutta heidän sydämensä on kaukana minusta.
വദനൈ ർമനുജാ ഏതേ സമായാന്തി മദന്തികം| തഥാധരൈ ർമദീയഞ്ച മാനം കുർവ്വന്തി തേ നരാഃ|
9 Vaan turhaan he minua palvelevat, opettain niitä opetuksia, jotka ovat ihmisten käskyt.
കിന്തു തേഷാം മനോ മത്തോ വിദൂരഏവ തിഷ്ഠതി| ശിക്ഷയന്തോ വിധീൻ ന്രാജ്ഞാ ഭജന്തേ മാം മുധൈവ തേ|
10 Ja hän kutsui kansan tykönsä, ja sanoi heille: kuulkaat ja ymmärtäkäät!
തതോ യീശു ർലോകാൻ ആഹൂയ പ്രോക്തവാൻ, യൂയം ശ്രുത്വാ ബുധ്യധ്ബം|
11 Ei se ihmistä saastuta, mikä suusta menee sisälle, mutta se, mikä suusta tulee ulos, saastuttaa ihmisen.
യന്മുഖം പ്രവിശതി, തത് മനുജമ് അമേധ്യം ന കരോതി, കിന്തു യദാസ്യാത് നിർഗച്ഛതി, തദേവ മാനുഷമമേധ്യീ കരോതീ|
12 Niin tulivat hänen opetuslapsensa, ja sanoivat hänelle: tiesitkös, että Pharisealaiset pahenivat, kuin he tämän puheen kuulivat?
തദാനീം ശിഷ്യാ ആഗത്യ തസ്മൈ കഥയാഞ്ചക്രുഃ, ഏതാം കഥാം ശ്രുത്വാ ഫിരൂശിനോ വ്യരജ്യന്ത, തത് കിം ഭവതാ ജ്ഞായതേ?
13 Mutta hän vastasi ja sanoi: jokainen istutus, jota ei minun taivaallinen Isäni ole istuttanut, pitää juurinensa revittämän ylös.
സ പ്രത്യവദത്, മമ സ്വർഗസ്ഥഃ പിതാ യം കഞ്ചിദങ്കുരം നാരോപയത്, സ ഉത്പാവ്ദ്യതേ|
14 Antakaat heidän olla: he ovat sokiat sokiain taluttajat; jos sokia sokiaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeevat.
തേ തിഷ്ഠന്തു, തേ അന്ധമനുജാനാമ് അന്ധമാർഗദർശകാ ഏവ; യദ്യന്ധോഽന്ധം പന്ഥാനം ദർശയതി, തർഹ്യുഭൗ ഗർത്തേ പതതഃ|
15 Niin vastasi Pietari ja sanoi hänelle: selitä meille tämä vertaus.
തദാ പിതരസ്തം പ്രത്യവദത്, ദൃഷ്ടാന്തമിമമസ്മാൻ ബോധയതു|
16 Niin Jesus sanoi: vieläkö tekin olette ymmärtämättömät?
യീശുനാ പ്രോക്തം, യൂയമദ്യ യാവത് കിമബോധാഃ സ്ഥ?
17 Ettekö te vielä ymmärrä, että kaikki, mitä suuhun sisälle menee, se menee vatsaan, ja sillä on luonnollinen uloskäyminen.
കഥാമിമാം കിം ന ബുധ്യധ്ബേ? യദാസ്യം പ്രേവിശതി, തദ് ഉദരേ പതൻ ബഹിർനിര്യാതി,
18 Mutta jotka suusta tulevat ulos, ne lähtevät sydämestä ulos, ja saastuttavat ihmisen.
കിന്ത്വാസ്യാദ് യന്നിര്യാതി, തദ് അന്തഃകരണാത് നിര്യാതത്വാത് മനുജമമേധ്യം കരോതി|
19 Sillä sydämestä tulevat ulos pahat ajatukset, murhat, salavuoteudet, huoruudet, varkaudet, väärät todistukset, pilkat:
യതോഽന്തഃകരണാത് കുചിന്താ ബധഃ പാരദാരികതാ വേശ്യാഗമനം ചൈര്യ്യം മിഥ്യാസാക്ഷ്യമ് ഈശ്വരനിന്ദാ ചൈതാനി സർവ്വാണി നിര്യ്യാന്തി|
20 Nämät ovat ne, jotka saastuttavat ihmisen; mutta pesemättömillä käsillä syödä, ei saastuta ihmistä.
ഏതാനി മനുഷ്യമപവിത്രീ കുർവ്വന്തി കിന്ത്വപ്രക്ഷാലിതകരേണ ഭോജനം മനുജമമേധ്യം ന കരോതി|
21 Ja Jesus läksi sieltä ja poikkesi Tyron ja Sidonin maan ääriin.
അനന്തരം യീശുസ്തസ്മാത് സ്ഥാനാത് പ്രസ്ഥായ സോരസീദോന്നഗരയോഃ സീമാമുപതസ്യൗ|
22 Ja katso, Kanaanean vaimo, joka niistä maan ääristä oli tullut, huusi häntä, sanoen: Herra, Davidin poika, armahda minua: minun tyttäreni vaivataan hirmuisesti perkeleeltä.
തദാ തത്സീമാതഃ കാചിത് കിനാനീയാ യോഷിദ് ആഗത്യ തമുച്ചൈരുവാച, ഹേ പ്രഭോ ദായൂദഃ സന്താന, മമൈകാ ദുഹിതാസ്തേ സാ ഭൂതഗ്രസ്താ സതീ മഹാക്ലേശം പ്രാപ്നോതി മമ ദയസ്വ|
23 Mutta ei hän sanaakaan häntä vastannut. Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat häntä, sanoen: eroita häntä sinustas; sillä hän huutaa meidän jälkeemme.
കിന്തു യീശുസ്താം കിമപി നോക്തവാൻ, തതഃ ശിഷ്യാ ആഗത്യ തം നിവേദയാമാസുഃ, ഏഷാ യോഷിദ് അസ്മാകം പശ്ചാദ് ഉച്ചൈരാഹൂയാഗച്ഛതി, ഏനാം വിസൃജതു|
24 Niin hän vastaten sanoi: en ole minä lähetetty, vaan kadotettuin lammasten tykö Israelin huoneesta.
തദാ സ പ്രത്യവദത്, ഇസ്രായേൽഗോത്രസ്യ ഹാരിതമേഷാൻ വിനാ കസ്യാപ്യന്യസ്യ സമീപം നാഹം പ്രേഷിതോസ്മി|
25 Mutta se tuli ja kumarsi häntä, sanoen: Herra, auta minua.
തതഃ സാ നാരീസമാഗത്യ തം പ്രണമ്യ ജഗാദ, ഹേ പ്രഭോ മാമുപകുരു|
26 Niin hän vastaten sanoi: ei ole sovelias ottaa lasten leipää ja heittää penikoille.
സ ഉക്തവാൻ, ബാലകാനാം ഭക്ഷ്യമാദായ സാരമേയേഭ്യോ ദാനം നോചിതം|
27 Niin se vastasi: totta Herra, syövät kuitenkin penikatkin niistä muruista, jotka heidän herrainsa pöydältä putoovat.
തദാ സാ ബഭാഷേ, ഹേ പ്രഭോ, തത് സത്യം, തഥാപി പ്രഭോ ർഭഞ്ചാദ് യദുച്ഛിഷ്ടം പതതി, തത് സാരമേയാഃ ഖാദന്തി|
28 Silloin Jesus vastaten sanoi hänelle: oi vaimo, suuri on sinun uskos, tapahtukoon sinulle niinkuin sinä tahdot. Ja hänen tyttärensä tuli sillä hetkellä terveeksi.
തതോ യീശുഃ പ്രത്യവദത്, ഹേ യോഷിത്, തവ വിശ്വാസോ മഹാൻ തസ്മാത് തവ മനോഭിലഷിതം സിദ്യ്യതു, തേന തസ്യാഃ കന്യാ തസ്മിന്നേവ ദണ്ഡേ നിരാമയാഭവത്|
29 Ja Jesus läksi sieltä ja tuli Galilean meren tykö, ja astui vuorelle, ja istui siihen.
അനന്തരം യീശസ്തസ്മാത് സ്ഥാനാത് പ്രസ്ഥായ ഗാലീൽസാഗരസ്യ സന്നിധിമാഗത്യ ധരാധരമാരുഹ്യ തത്രോപവിവേശ|
30 Ja paljo kansaa tuli hänen tykönsä, ja toivat kanssansa ontuvia, sokeita, mykkiä, raajarikkoja ja paljon muita, ja laskivat Jesuksen jalkain eteen; ja hän paransi heidät.
പശ്ചാത് ജനനിവഹോ ബഹൂൻ ഖഞ്ചാന്ധമൂകശുഷ്കകരമാനുഷാൻ ആദായ യീശോഃ സമീപമാഗത്യ തച്ചരണാന്തികേ സ്ഥാപയാമാസുഃ, തതഃ സാ താൻ നിരാമയാൻ അകരോത്|
31 Niin että kansa ihmetteli, kuin he näkivät mykät puhuvan, raajarikot terveinä, ontuvat käyvän ja sokiat näkevän, ja kunnioittivat Israelin Jumalaa.
ഇത്ഥം മൂകാ വാക്യം വദന്തി, ശുഷ്കകരാഃ സ്വാസ്ഥ്യമായാന്തി, പങ്ഗവോ ഗച്ഛന്തി, അന്ധാ വീക്ഷന്തേ, ഇതി വിലോക്യ ലോകാ വിസ്മയം മന്യമാനാ ഇസ്രായേല ഈശ്വരം ധന്യം ബഭാഷിരേ|
32 Ja Jesus kutsui opetuslapsensa tykönsä, ja sanoi: minä armahdan kansaa, että he ovat jo kolme päivää minun tykönäni viipyneet, ja ei ole heillä mitään syötävää: ja en minä tahdo heitä tyköäni syömättä laskea pois, ettei he tiellä vaipuisi.
തദാനീം യീശുഃ സ്വശിഷ്യാൻ ആഹൂയ ഗദിതവാൻ, ഏതജ്ജനനിവഹേഷു മമ ദയാ ജായതേ, ഏതേ ദിനത്രയം മയാ സാകം സന്തി, ഏഷാം ഭക്ഷ്യവസ്തു ച കഞ്ചിദപി നാസ്തി, തസ്മാദഹമേതാനകൃതാഹാരാൻ ന വിസ്രക്ഷ്യാമി, തഥാത്വേ വർത്മമധ്യേ ക്ലാമ്യേഷുഃ|
33 Niin sanoivat hänen opetuslapsensa hänelle: kusta me saamme tässä erämaassa niin monta leipää, että me ravitsemme niin paljon kansaa?
തദാ ശിഷ്യാ ഊചുഃ, ഏതസ്മിൻ പ്രാന്തരമധ്യ ഏതാവതോ മർത്യാൻ തർപയിതും വയം കുത്ര പൂപാൻ പ്രാപ്സ്യാമഃ?
34 Ja Jesus sanoi heille: kuinka monta leipää teillä on? He sanoivat: seitsemän, ja vähä kalasia.
യീശുരപൃച്ഛത്, യുഷ്മാകം നികടേ കതി പൂപാ ആസതേ? ത ഊചുഃ, സപ്തപൂപാ അൽപാഃ ക്ഷുദ്രമീനാശ്ച സന്തി|
35 Niin hän käski kansan istua maan päälle atrioitsemaan.
തദാനീം സ ലോകനിവഹം ഭൂമാവുപവേഷ്ടുമ് ആദിശ്യ
36 Ja hän otti ne seitsemän leipää ja kalat, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsillensa, ja opetuslapset antoivat kansalle.
താൻ സപ്തപൂപാൻ മീനാംശ്ച ഗൃഹ്ലൻ ഈശ്വരീയഗുണാൻ അനൂദ്യ ഭംക്ത്വാ ശിഷ്യേഭ്യോ ദദൗ, ശിഷ്യാ ലോകേഭ്യോ ദദുഃ|
37 Ja he söivät kaikki ja ravittiin, ja ottivat ylös mitä liiaksi jäi, seitsemän täysinäistä koria muruja.
തതഃ സർവ്വേ ഭുക്ത്വാ തൃപ്തവന്തഃ; തദവശിഷ്ടഭക്ഷ്യേണ സപ്തഡലകാൻ പരിപൂര്യ്യ സംജഗൃഹുഃ|
38 Mutta niitä jotka söivät, oli neljätuhatta miestä, ilman vaimoja ja lapsia.
തേ ഭോക്താരോ യോഷിതോ ബാലകാംശ്ച വിഹായ പ്രായേണ ചതുഃസഹസ്രാണി പുരുഷാ ആസൻ|
39 Ja kuin hän oli kansan tyköänsä laskenut, astui hän haahteen, ja tuli Magdalan rajoille.
തതഃ പരം സ ജനനിവഹം വിസൃജ്യ തരിമാരുഹ്യ മഗ്ദലാപ്രദേശം ഗതവാൻ|
