Markuksen 9
1 Ja hän sanoi heille: totisesti sanon minä teille: muutamat näistä, jotka tässä seisovat, ei pidä kuolemaa maistavan siihen asti kuin he näkevät Jumalan valtakunnan voimalla tulevan.
Il leur disait aussi: En vérité, je vous le déclare, quelques-uns de ceux qui sont ici présents ne mourront pas, avant d'avoir vu le règne de Dieu venir avec puissance.
2 Ja kuuden päivän perästä, otti Jesus tykönsä Pietarin ja Jakobin ja Johanneksen, ja vei heidät erinänsä korkialle vuorelle yksinänsä: ja hän kirkastettiin heidän edessänsä,
Six jours après, Jésus prit avec lui Pierre, Jacques et Jean; il les mena seuls à l'écart sur une haute montagne; et il fut transfiguré en leur présence.
3 Ja hänen vaatteensa tulivat kiiltäväksi ja sangen valkiaksi niinkuin lumi, ettei yksikään vaatteen painaja taida niin valkiaksi painaa maan päällä.
Ses vêtements devinrent resplendissants et d'une blancheur si éblouissante, qu'il n'y a pas de foulon sur la terre qui puisse blanchir ainsi.
4 Ja heille ilmestyi Elias Moseksen kanssa, jotka puhuivat Jesuksen kanssa.
Moïse et Élie leur apparurent, et ils s'entretenaient avec Jésus.
5 Ja Pietari vastaten sanoi Jesukselle: Rabbi, hyvä on meidän tässä olla: tehkäämme siis tähän kolme majaa, sinulle yhden, Mosekselle yhden ja Eliaalle yhden.
Alors Pierre, prenant la parole, dit à Jésus: Maître, il est bon pour nous d'être ici; dressons-y trois tentes, une pour toi, une pour Moïse, et une pour Élie.
6 Vaan ei hän tietänyt, mitä hän puhui; sillä he olivat hämmästyneet.
En effet, il ne savait pas ce qu'il disait, parce qu'ils étaient effrayés.
7 Ja pilvi tuli, joka ympäri varjosi heidät, ja ääni tuli pilvestä, sanoen: tämä on minun rakas Poikani, kuulkaat häntä.
Puis il vint une nuée qui les couvrit; et on entendit une voix, sortant de la nuée, qui disait: Celui-ci est mon Fils bien-aimé, écoutez-le!
8 Ja kohta kuin he ympäri katsahtivat, ei he enään ketään nähneet, vaan Jesuksen yksin heidän kanssansa.
Soudain, les disciples ayant regardé autour d'eux, ne virent plus personne que Jésus, qui était seul avec eux.
9 Mutta kuin he menivät alas vuorelta, kielsi hän heidät kellenkään niitä sanomasta, mitä he näkivät, vaan sitte kuin Ihmisen Poika on kuolleista noussut.
Comme ils descendaient de la montagne, Jésus leur défendit de dire à personne ce qu'ils avaient vu, jusqu'à ce que le Fils de l'homme fût ressuscité des morts.
10 Ja he pitivät sanan mielessänsä, ja tutkivat keskenänsä, mitä se olis, nousta ylös kuolleista.
Ils retinrent donc cette parole en eux-mêmes, se demandant ce que c'était que ressusciter des morts.
11 Ja he kysyivät häneltä sanoen: mitä kirjanoppineet sanovat, että Eliaan pitää ensin tuleman?
Et ils l'interrogèrent, en disant: Pourquoi les scribes disent-ils qu'il faut qu'Élie vienne premièrement?
12 Mutta hän vastaten sanoi heille: Elias tosin tulee ensin ja ojentaa kaikki: ja niinkuin on Ihmisen Pojasta kirjoitettu, että hänen pitää paljon kärsimän ja katsottaman ylön.
Il leur répondit: Il est vrai qu'Élie devait venir premièrement et rétablir toutes choses. Comment donc est-il écrit au sujet du Fils de l'homme qu'il doit souffrir beaucoup et être méprisé?
13 Mutta minä sanon teille, että Elias on myös tullut, ja he tekivät hänelle, mitä he tahtoivat, niinkuin hänestä kirjoitettu oli.
Or, je vous le déclare, Élie est déjà venu, et ils lui ont fait tout ce qu'ils ont voulu, suivant ce qui est écrit à son sujet.
14 Ja kuin hän tuli opetuslasten tykö, näki hän paljon kansaa heidän ympärillänsä, ja kirjanoppineet kamppailevan heidän kanssansa.
Étant venus vers les autres disciples, ils virent une très grande foule autour d'eux, et des scribes qui discutaient avec eux.
15 Ja kohta kuin kaikki kansa näki hänen, hämmästyivät he ja juosten tykö tervehtivät häntä.
Dès que toute cette foule vit Jésus, elle fut saisie d'étonnement, et tous, étant accourus, le saluaient.
16 Ja hän kysyi kirjanoppineilta: mitä te kamppailette keskenänne?
Alors il leur demanda: Sur quoi discutiez-vous avec eux?
17 Niin yksi kansan seasta vastasi ja sanoi: Mestari, minä toin sinun tykös poikani, jolla on mykkä henki.
Un homme de la foule répondit: Maître, je t'ai amené mon fils; il est possédé d'un esprit muet,
18 Ja kuin hän rupee hänen kimppuunsa, niin hän repelee häntä, ja hän vaahtuu, ja kiristelee hampaitansa, ja kuivettuu. Ja minä sanoin sinun opetuslapsilles, että he ajaisivat hänen ulos, ja ei he voineet.
qui l'agite par des convulsions partout où il le saisit; il écume, grince des dents et devient tout raide. J'ai prié tes disciples de chasser cet esprit, mais ils n'ont pas pu le faire.
19 Niin hän vastasi ja sanoi: oi sinä uskotoin sukukunta! kuinka kauvan minun pitää oleman teidän kanssanne? kuinka kauvan minä teitä kärsin? Tuokaat häntä minun tyköni.
Alors Jésus leur répondit: race incrédule, jusques à quand serai-je avec vous? Jusques à quand vous supporterai-je? Amenez-le-moi!
20 Ja he toivat sen hänen tykönsä. Ja kuin hän näki hänen, repäisi kohta henki häntä, ja hän lankesi maahan, ja kieritteli itsiänsä ja vaahtui.
Et ils le lui amenèrent. Dès que l'enfant vit Jésus, l'esprit l'agita avec violence; il tomba par terre, et il se roulait en écumant.
21 Ja hän kysyi hänen isältänsä: kuinka paljon aikaa sitte on kuin tämä on hänelle tullut? Hän sanoi: lapsuudesta;
Jésus demanda au père: Combien y a-t-il de temps que cela lui arrive? Le père dit: Depuis son enfance.
22 Ja hän heitti hänen usein tuleen ja vesiin, että hän hukuttais hänen. Mutta jos sinä jotakin voit, niin auta meitä ja armahda meidän päällemme.
L'esprit l'a souvent jeté dans le feu et dans l'eau, pour le faire périr; mais si tu y peux quelque chose, aide-nous et aie compassion de nous!
23 Niin sanoi Jesus hänelle: jos sinä sen voit uskoa, kaikki ovat uskovaiselle mahdolliset.
Jésus lui répondit: Si tu peux? — me dis-tu. Toutes choses sont possibles pour celui qui croit.
24 Ja kohta pojan isä huusi itkien ja sanoi: Herra, minä uskon, auta minun epäuskoani.
Aussitôt le père de l'enfant s'écria: Je crois! Aide-moi dans mon incrédulité!
25 Mutta kuin Jesus sen näki, että kansa ynnä juoksi tykö, nuhteli hän sitä saastaista henkeä, sanoen hänelle: sinä mykkä ja kuuro henki! minä käsken sinua, mene ulos hänestä, ja älä tästedes hänen sisällensä mene.
Quand Jésus vit que le peuple accourait en foule, il reprit sévèrement l'esprit impur et lui dit: Esprit muet et sourd, je te le commande, sors de cet enfant et n'y rentre plus.
26 Niin se huusi ja repeli kovin häntä, ja läksi ulos. Ja se tuli niinkuin kuollut, niin että moni sanoi: hän on kuollut.
Alors l'esprit sortit, en jetant un grand cri et en l'agitant avec violence; et l'enfant devint comme mort, de sorte que plusieurs disaient: Il est mort!
27 Mutta Jesus tarttui hänen käteensä ja nosti hänen, ja hän nousi.
Mais Jésus, l'ayant pris par la main, le releva; et l'enfant se tint debout.
28 Ja kuin hän oli huoneeseen mennyt sisälle, kysyivät hänen opetuslapsensa häneltä erinänsä: miksi emme voineet häntä ajaa ulos?
Lorsque Jésus fut entré dans une maison, ses disciples lui demandèrent en particulier: Pourquoi n'avons-nous pas pu chasser ce démon?
29 Ja hän sanoi heille: tämä suku ei taida millään muulla kuin rukouksella ja paastolla mennä ulos.
Il leur répondit: Rien, si ce n'est la prière, ne peut faire sortir cette espèce de démons.
30 Ja he läksivät ulos sieltä ja vaelsivat Galilean lävitse, ja ei hän tahtonut sitä kenenkään tietää.
Étant partis de là, ils traversèrent la Galilée; et Jésus ne voulait pas que personne le sût.
31 Sillä hän opetti opetuslapsiansa ja sanoi heille: Ihmisen Poika annetaan ylön ihmisten käsiin, ja he tappavat hänen; ja kuin hän on tapettu, niin hän kolmantena päivänä nousee ylös.
En effet, il instruisait ses disciples, et il leur disait: Le Fils de l'homme va être livré entre les mains des hommes, et ils le feront mourir; et trois jours après avoir été mis à mort, il ressuscitera.
32 Mutta ei he ymmärtäneet sitä mitä hän sanoi, ja pelkäsivät häneltä kysyä.
Mais eux ne comprenaient point cette parole, et ils craignaient de l'interroger.
33 Ja hän tuli Kapernaumiin, ja kotona ollessa kysyi hän heiltä: mitä te tiellä keskenänne kamppailitte?
Ils vinrent à Capernaüm; et quand ils furent dans la maison, Jésus leur demanda: De quoi parliez-vous en chemin?
34 Mutta he vaikenivat; sillä he olivat kamppailleet tiellä keskenänsä, kuka heistä suurin olis.
Mais ils gardaient le silence; car ils avaient discuté en chemin pour savoir qui d'entre eux était le plus grand.
35 Ja kuin hän istui, kutsui hän ne kaksitoistakymmentä ja sanoi heille: jos joku tahtoo ensimmäinen olla, sen pitää oleman kaikkein viimeinen ja kaikkein palvelian.
S'étant alors assis, il appela les Douze et leur dit: Si quelqu'un veut être le premier, qu'il soit le dernier de tous et le serviteur de tous.
36 Ja hän otti lapsen ja asetti sen heidän keskellensä. Ja kuin hän otti sen syliinsä, sanoi hän heille:
Puis il prit un petit enfant et le mit au milieu d'eux; et, le tenant entre ses bras, il leur dit:
37 Kuka ikänä yhden tainkaltaisen lapsen korjaa minun nimeeni, se korjaa minun: ja joka minun korjaa, ei hän minua korjaa, vaan sen, joka minun lähetti.
Celui qui reçoit un de ces petits enfants en mon nom, me reçoit; et celui qui me reçoit, ce n'est pas moi qu'il reçoit, mais Celui qui m'a envoyé.
38 Mutta Johannes vastasi häntä sanoen: Mestari, me näimme yhden sinun nimelläs perkeleitä ajavan ulos, joka ei seuraa meitä, ja me kielsimme häntä, ettei hän seuraa meitä.
Jean lui dit: Maître, nous avons vu quelqu'un qui chassait les démons en ton nom, et nous l'en avons empêché, parce qu'il ne nous suit pas.
39 Niin Jesus sanoi: älkäät häntä kieltäkö; sillä ei ole ketään, joka tekee voimallisen työn minun nimeni kautta, ja taitaa kohta pahasti puhua minusta.
Jésus répondit: Ne l'en empêchez point; car il n'y a personne qui, faisant un miracle en mon nom, puisse en même temps parler mal de moi.
40 Sillä joka ei ole meitä vastaan, se on meidän edestämme.
Celui qui n'est pas contre nous est pour nous.
41 Sillä kuka ikänä juottaa teitä vesipikarilla minun nimeeni, että te olette Kristuksen, totisesti sanon minä teille: ei hän suinkaan kadota palkkaansa.
Et celui qui vous donnera un verre d'eau en mon nom, parce que vous appartenez à Christ, — en vérité, je vous le déclare, il ne perdra pas sa récompense.
42 Ja kuka ikänä pahentaa yhden vähimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi olis hänelle, jos myllyn kivi pantaisiin hänen kaulaansa ja heitettäisiin mereen.
Mais si quelqu'un fait tomber dans le péché l'un de ces petits qui croient, mieux vaudrait pour lui qu'on lui mit au cou une grosse meule de moulin, et qu'on le jetât dans la mer!
43 Jos kätes on sinulle pahennukseksi, niin hakkaa se pois: parempi on sinun käsipuolena elämään mennä, kuin jos sinulla olis kaksi kättä ja menisit helvettiin, sammumattomaan tuleen, (Geenna g1067)
Si ta main te fait tomber dans le péché, coupe-la; il vaut mieux pour toi que tu entres manchot dans la vie, que d'avoir tes deux mains et d'aller dans la géhenne, dans le feu qui ne s'éteint point, (Geenna g1067)
44 Kussa ei heidän matonsa kuole, eikä tuli sammuteta.
[là où leur ver ne meurt point, et où le feu ne s'éteint point.]
45 Ja jos jalkas on sinulle pahennukseksi, hakkaa se pois: parempi on sinulle, että ontuvana elämään menet, kuin jos sinulla olis kaksi jalkaa ja heitettäisiin helvettiin, sammumattomaan tuleen, (Geenna g1067)
Et si ton pied te fait tomber dans le péché, coupe-le; il vaut mieux pour toi que tu entres boiteux dans la vie, que d'avoir tes deux pieds et d'être jeté dans la géhenne, (Geenna g1067)
46 Kussa ei heidän matonsa kuole, eikä tuli sammuteta.
[là où leur ver ne meurt point, et où le feu ne s'éteint point.]
47 Ja jos silmäs on sinulle pahennukseksi, niin heitä se pois: parempi on sinun silmäpuolena Jumalan valtakuntaan sisälle mennä, kuin jos sinulla olis kaksi silmää ja heitettäisiin helvetin tuleen, (Geenna g1067)
Et si ton oeil te fait tomber dans le péché, arrache-le! Il vaut mieux pour toi que tu entres dans le royaume de Dieu, n'ayant qu'un oeil, que d'avoir deux yeux et d'être jeté dans la géhenne, (Geenna g1067)
48 Kussa ei heidän matonsa kuole, eikä tuli sammuteta.
«là où leur ver ne meurt point, et où le feu ne s'éteint point.»
49 Sillä kaikki pitää tulella suolattaman, ja jokainen uhri pitää suolalla suolattaman.
Car chacun sera salé de feu.
50 Suola on hyvä; mutta jos suola tulee mauttomaksi, millä te sen höystätte? Pitäkäät itse teissänne suola, ja rauha teidän keskenänne.
C'est une bonne chose que le sel; mais si le sel perd sa saveur, avec quoi la lui rendrez-vous? Ayez du sel en vous-mêmes, et vivez en paix entre vous.
