Markuksen 9
1 Ja hän sanoi heille: totisesti sanon minä teille: muutamat näistä, jotka tässä seisovat, ei pidä kuolemaa maistavan siihen asti kuin he näkevät Jumalan valtakunnan voimalla tulevan.
And he said to them: Verily I say to you, There are some of these standing here who shall not taste of death, till they see the kingdom of God come in power.
2 Ja kuuden päivän perästä, otti Jesus tykönsä Pietarin ja Jakobin ja Johanneksen, ja vei heidät erinänsä korkialle vuorelle yksinänsä: ja hän kirkastettiin heidän edessänsä,
And after six days, Jesus took with him Peter and James and John, and led them up alone into a high mountain apart; and he was transfigured before them;
3 Ja hänen vaatteensa tulivat kiiltäväksi ja sangen valkiaksi niinkuin lumi, ettei yksikään vaatteen painaja taida niin valkiaksi painaa maan päällä.
and his raiment became shining, exceeding white like snow, as no fuller on earth could whiten them.
4 Ja heille ilmestyi Elias Moseksen kanssa, jotka puhuivat Jesuksen kanssa.
And there appeared to them Elijah, with Moses; and they were talking with Jesus.
5 Ja Pietari vastaten sanoi Jesukselle: Rabbi, hyvä on meidän tässä olla: tehkäämme siis tähän kolme majaa, sinulle yhden, Mosekselle yhden ja Eliaalle yhden.
And Peter answering, said to Jesus: Rabbi, it is good for us to be here; and let us make three tents, one for thee, and one for Moses, and one for Elijah.
6 Vaan ei hän tietänyt, mitä hän puhui; sillä he olivat hämmästyneet.
For he knew not what to say, for they were greatly afraid.
7 Ja pilvi tuli, joka ympäri varjosi heidät, ja ääni tuli pilvestä, sanoen: tämä on minun rakas Poikani, kuulkaat häntä.
And there was a cloud that overshadowed them; and a voice came from the cloud, This is my beloved Son; hear him.
8 Ja kohta kuin he ympäri katsahtivat, ei he enään ketään nähneet, vaan Jesuksen yksin heidän kanssansa.
And suddenly looking around, they no longer saw any one but Jesus only with themselves.
9 Mutta kuin he menivät alas vuorelta, kielsi hän heidät kellenkään niitä sanomasta, mitä he näkivät, vaan sitte kuin Ihmisen Poika on kuolleista noussut.
And as they were coming down from the mountain, he charged them to tell no one what they had seen, till the Son of man should rise from the dead.
10 Ja he pitivät sanan mielessänsä, ja tutkivat keskenänsä, mitä se olis, nousta ylös kuolleista.
And they kept the matter to themselves, inquiring of one another what the rising from the dead could mean.
11 Ja he kysyivät häneltä sanoen: mitä kirjanoppineet sanovat, että Eliaan pitää ensin tuleman?
And they asked him, saying: Why do the scribes say that Elijah must come first?
12 Mutta hän vastaten sanoi heille: Elias tosin tulee ensin ja ojentaa kaikki: ja niinkuin on Ihmisen Pojasta kirjoitettu, että hänen pitää paljon kärsimän ja katsottaman ylön.
And he answered and said to them: Elijah comes first, and restores all things, and, as it is written of the Son of man, that he must suffer many things, and be despised, so Elijah is to suffer.
13 Mutta minä sanon teille, että Elias on myös tullut, ja he tekivät hänelle, mitä he tahtoivat, niinkuin hänestä kirjoitettu oli.
But I say to you, that Elijah has already come, and they have clone to him what they wished: [as it is written of him.]
14 Ja kuin hän tuli opetuslasten tykö, näki hän paljon kansaa heidän ympärillänsä, ja kirjanoppineet kamppailevan heidän kanssansa.
And when he came to his disciples, he saw a great multitude about them, and scribes disputing with them.
15 Ja kohta kuin kaikki kansa näki hänen, hämmästyivät he ja juosten tykö tervehtivät häntä.
And at once, all the multitude, on seeing him, were struck with awe, and ran to him and saluted him.
16 Ja hän kysyi kirjanoppineilta: mitä te kamppailette keskenänne?
And he asked the scribes: Why are you disputing with, them?
17 Niin yksi kansan seasta vastasi ja sanoi: Mestari, minä toin sinun tykös poikani, jolla on mykkä henki.
And one of the multitude answered and said: Teacher, I brought to you my son, who has a dumb spirit.
18 Ja kuin hän rupee hänen kimppuunsa, niin hän repelee häntä, ja hän vaahtuu, ja kiristelee hampaitansa, ja kuivettuu. Ja minä sanoin sinun opetuslapsilles, että he ajaisivat hänen ulos, ja ei he voineet.
And wherever it seizes him, it throws him into convulsions; and he foams, and gnashes with his teeth, and pines away: and I spoke to your disciples to cast him out, and they were not able.
19 Niin hän vastasi ja sanoi: oi sinä uskotoin sukukunta! kuinka kauvan minun pitää oleman teidän kanssanne? kuinka kauvan minä teitä kärsin? Tuokaat häntä minun tyköni.
And he answered them, and said: O faithless generation! how long shall I be with you? how long shall I bear with you? Bring him to me.
20 Ja he toivat sen hänen tykönsä. Ja kuin hän näki hänen, repäisi kohta henki häntä, ja hän lankesi maahan, ja kieritteli itsiänsä ja vaahtui.
And they brought him to him. And when he saw him, the spirit immediately threw him into convulsions; and he fell on the ground, and rolled himself, foaming.
21 Ja hän kysyi hänen isältänsä: kuinka paljon aikaa sitte on kuin tämä on hänelle tullut? Hän sanoi: lapsuudesta;
And he asked his father: How long is it since this came upon him? He replied: From childhood.
22 Ja hän heitti hänen usein tuleen ja vesiin, että hän hukuttais hänen. Mutta jos sinä jotakin voit, niin auta meitä ja armahda meidän päällemme.
And often it throws him into the fire, and into the water, to destroy him. But if you are able to do any thing, have compassion on us, and help us.
23 Niin sanoi Jesus hänelle: jos sinä sen voit uskoa, kaikki ovat uskovaiselle mahdolliset.
Jesus said to him: If you are able to believe, all things are possible to him that believes.
24 Ja kohta pojan isä huusi itkien ja sanoi: Herra, minä uskon, auta minun epäuskoani.
And immediately the father of the child cried out, and with tears said: Lord, I believe; help my unbelief.
25 Mutta kuin Jesus sen näki, että kansa ynnä juoksi tykö, nuhteli hän sitä saastaista henkeä, sanoen hänelle: sinä mykkä ja kuuro henki! minä käsken sinua, mene ulos hänestä, ja älä tästedes hänen sisällensä mene.
When Jesus saw that a multitude came running together, he rebuked the unclean spirit, and said to it: Dumb and deaf spirit, I command you, come out of him, and enter into him no more.
26 Niin se huusi ja repeli kovin häntä, ja läksi ulos. Ja se tuli niinkuin kuollut, niin että moni sanoi: hän on kuollut.
And the spirit cried out, and threw him into strong convulsions, and came out of him; and he was like one dead, so that many said: He is dead.
27 Mutta Jesus tarttui hänen käteensä ja nosti hänen, ja hän nousi.
But Jesus took him by the hand, and lifted him up, and he arose.
28 Ja kuin hän oli huoneeseen mennyt sisälle, kysyivät hänen opetuslapsensa häneltä erinänsä: miksi emme voineet häntä ajaa ulos?
And when he had come into the house, his disciples asked him privately: Why were we not able to cast it out?
29 Ja hän sanoi heille: tämä suku ei taida millään muulla kuin rukouksella ja paastolla mennä ulos.
And he said to them: This kind can go out by nothing, but by prayer and fasting.
30 Ja he läksivät ulos sieltä ja vaelsivat Galilean lävitse, ja ei hän tahtonut sitä kenenkään tietää.
And they departed thence, and passed through Galilee; and he wished no one to know it.
31 Sillä hän opetti opetuslapsiansa ja sanoi heille: Ihmisen Poika annetaan ylön ihmisten käsiin, ja he tappavat hänen; ja kuin hän on tapettu, niin hän kolmantena päivänä nousee ylös.
For he taught his disciples, and said to them: The Son of man is to be delivered into the hands of men, and they will put him to death; and after he is put to death, he will rise on the third day.
32 Mutta ei he ymmärtäneet sitä mitä hän sanoi, ja pelkäsivät häneltä kysyä.
But they did not understand this saying, and they were afraid to question him.
33 Ja hän tuli Kapernaumiin, ja kotona ollessa kysyi hän heiltä: mitä te tiellä keskenänne kamppailitte?
And he came into Capernaum; and when he was in the house, he asked them: What were you disputing about among yourselves along the road?
34 Mutta he vaikenivat; sillä he olivat kamppailleet tiellä keskenänsä, kuka heistä suurin olis.
But they were silent. For they had been disputing with one another along the road which was greatest.
35 Ja kuin hän istui, kutsui hän ne kaksitoistakymmentä ja sanoi heille: jos joku tahtoo ensimmäinen olla, sen pitää oleman kaikkein viimeinen ja kaikkein palvelian.
And he sat down and called the twelve, and said to them: If any one desires to be first, he shall be last of all, and servant of all.
36 Ja hän otti lapsen ja asetti sen heidän keskellensä. Ja kuin hän otti sen syliinsä, sanoi hän heille:
And he took a little child, and placed it in the midst of them; and when he had taken it in his arms, he said to them:
37 Kuka ikänä yhden tainkaltaisen lapsen korjaa minun nimeeni, se korjaa minun: ja joka minun korjaa, ei hän minua korjaa, vaan sen, joka minun lähetti.
Whoever will receive one of such children on my account, receives me; and whoever will receive me, receives not me, but him that sent me.
38 Mutta Johannes vastasi häntä sanoen: Mestari, me näimme yhden sinun nimelläs perkeleitä ajavan ulos, joka ei seuraa meitä, ja me kielsimme häntä, ettei hän seuraa meitä.
And John answered him and said: Teacher, we saw one casting out demons in thy name, and he does not follow us: and we forbade him, because he does not follow us.
39 Niin Jesus sanoi: älkäät häntä kieltäkö; sillä ei ole ketään, joka tekee voimallisen työn minun nimeni kautta, ja taitaa kohta pahasti puhua minusta.
But Jesus said: Forbid him not; for there is no one that will do a mighty deed in my name, and be able readily to speak evil of me.
40 Sillä joka ei ole meitä vastaan, se on meidän edestämme.
For he that is not against us, is for us.
41 Sillä kuka ikänä juottaa teitä vesipikarilla minun nimeeni, että te olette Kristuksen, totisesti sanon minä teille: ei hän suinkaan kadota palkkaansa.
For whoever will give you a cup of water to drink on this account, because you are Christ’s, verily I say to you, he shall not lose his reward.
42 Ja kuka ikänä pahentaa yhden vähimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi olis hänelle, jos myllyn kivi pantaisiin hänen kaulaansa ja heitettäisiin mereen.
And whoever will ensnare one of these little ones that believe on me, it would be better for him if a millstone were hung about his neck, and he were thrown into the sea.
43 Jos kätes on sinulle pahennukseksi, niin hakkaa se pois: parempi on sinun käsipuolena elämään mennä, kuin jos sinulla olis kaksi kättä ja menisit helvettiin, sammumattomaan tuleen, (Geenna g1067)
And if your hand ensnare you, cut it off: it is better for you to enter maimed into life, than having two hands to go away into hell, into the fire that is not quenched, (Geenna g1067)
44 Kussa ei heidän matonsa kuole, eikä tuli sammuteta.
where their worm dies not, and the fire is not quenched.
45 Ja jos jalkas on sinulle pahennukseksi, hakkaa se pois: parempi on sinulle, että ontuvana elämään menet, kuin jos sinulla olis kaksi jalkaa ja heitettäisiin helvettiin, sammumattomaan tuleen, (Geenna g1067)
And if your foot ensnare you, cut it off: it is better for you to enter into life lame, than having two feet to Be thrown into hell, into the fire that is not quenched, (Geenna g1067)
46 Kussa ei heidän matonsa kuole, eikä tuli sammuteta.
where their worm dies not, and the fire is not quenched.
47 Ja jos silmäs on sinulle pahennukseksi, niin heitä se pois: parempi on sinun silmäpuolena Jumalan valtakuntaan sisälle mennä, kuin jos sinulla olis kaksi silmää ja heitettäisiin helvetin tuleen, (Geenna g1067)
And if your eye ensnare you, pull it out: it is better for you to enter into the kingdom of God with one eye, than having two eyes to be thrown into hell-fire, (Geenna g1067)
48 Kussa ei heidän matonsa kuole, eikä tuli sammuteta.
where their worm dies not, and the fire is not quenched.
49 Sillä kaikki pitää tulella suolattaman, ja jokainen uhri pitää suolalla suolattaman.
For every one shall be salted with fire, and every sacrifice shall be seasoned with salt.
50 Suola on hyvä; mutta jos suola tulee mauttomaksi, millä te sen höystätte? Pitäkäät itse teissänne suola, ja rauha teidän keskenänne.
Salt is good; but if the salt shall have become saltless, by what means will you season it? Have salt in yourselves, and be at peace with one another.
