Markuksen 7
1 Ja hänen tykönsä kokoontuivat Pharisealaiset ja muutamat kirjanoppineista, jotka Jerusalemista tulleet olivat.
And the Pharisees and certain of the Scribes who have come from Jerusalem gather themselves together unto him;
2 Ja kuin he näkivät muutamat hänen opetuslapsistansa yhteisillä (se on: pesemättömillä) käsillä syövän leipää, laittivat he sitä.
and, observing certain of his disciples, that, with defiled hands, that is unwashed, they are eating bread, ——
3 Sillä pharisealaiset ja kaikki Juudalaiset ei syö, ellei he usein pese käsiänsä, pitäin vanhimpain säätyä.
For, the Pharisees, and all the Jews, unless with care they wash their hands, eat not, holding fast the tradition of the elders;
4 Ja kuin he turulta tulevat, ei he syö pesemättä. Ja monta muuta on, jotka he ovat ottaneet pitääksensä, jota on: juoma-astiain, kivi-astiain, ja vaski-astiain ja pöytäin pesemiset.
and coming from market, unless they sprinkle themselves, they eat not, —and, many other things, there are, which they have accepted to hold fast—immersions of cups and measures and copper vessels——
5 Sitte kysyivät Pharisealaiset ja kirjanoppineet häneltä: miksi ei sinun opetuslapses vaella vanhinpain säädyn jälkeen, vaan syövät pesemättömillä käsillä leipää?
and so the Pharisees and the Scribes, question, him—For what cause do thy disciples not walk according to the tradition of the elders, but, with defiled hands, eat bread?
6 Mutta hän vastaten sanoi heille: Jesaias on hyvästi teistä ulkokullaisista ennustanut, niinkuin kirjoitettu on: tämä kansa kunnioittaa minua huulilla, vaan heidän sydämensä on kaukana minusta.
But, he, said unto them—Well, prophesied Isaiah concerning you, ye hypocrites, as it is written—This people, with the lips do honour me, while, their heart, far off, holdeth from me, —
7 Mutta turhaan he minua palvelevat, opettain sitä oppia, joka on ihmisten käskyjä.
But, in vain, do they pay devotions unto me, teaching for teachings, the commandments of men;
8 Sillä te hylkäätte Jumalan käskyn, ja pidätte ihmisten säädyn, kivi-astiain ja juoma-astiain pesemiset, ja muita senkaltaisia te paljon teette.
Having, dismissed, the commandment, of God, ye, hold fast, the tradition, of men.
9 Ja hän sanoi heille: hyvin te hylkäätte Jumalan käskyn, että te teidän säätynne pitäisitte.
And he was saying to them—Well, do ye set aside the commandment of God, that, your own tradition, ye may observe;
10 Sillä Moses sanoi: kunnioita isääs ja äitiäs! ja joka kiroilee isää eli äitiä, hänen pitää kuolemalla kuoleman.
For, Moses, said—Honour thy father and thy mother, and—He that revileth father or mother, let him, surely die, —
11 Mutta te sanotte: jos ihminen sanoo isälle taikka äidille: korban, (se on uhrattu) jolla sinua piti minulta autettaman.
But, ye, say—If a man shall say to his father or his mother, Korban! that is, A gift, whatsoever, out of me, thou mightest be profited,
12 Ja ette salli hänen mitään tehdä isällensä taikka äidillensä.
no longer, do ye suffer him to do, aught, for his father or his mother, —
13 Ja hylkäätte Jumalan sanan teidän säädyllänne, jonka te säätäneet olette, ja senkaltaisia paljon te teette.
cancelling the word of God by your tradition which ye have delivered. And, many such similar things, are ye doing!
14 Ja hän kutsui tykönsä kaiken kansan ja sanoi heille: kuulkaat kaikki minua, ja ymmärtäkäät.
And, again calling near the multitude, he was saying unto them—Hearken to me, all! and understand:
15 Ei ole ulkona ihmisestä mitään, joka häneen menee sisälle, ja taitaa hänen saastuttaa; mutta ne, mitkä hänestä tulevat ulos, ne ovat ne, jotka saastuttavat ihmisen.
Nothing, is there, from without the man, entering into him, which can defile him; but, the things which, out of the man, come forth, are the things that defile the man.
16 Jos jollakin on korvat kuulla, se kuulkaan.
17 Ja kuin hän kansan tyköä meni huoneeseen, kysyivät hänen opetuslapsensa häneltä tästä vertauksesta.
And, when he entered into a house from the multitudes, his disciples began to question him as to the parable;
18 Ja hän sanoi heille: oletteko tekin niin ymmärtämättömät? ettekö ymmärrä, että kaikki mikä ulkoa menee ihmiseen, ei se häntä taida saastuttaa?
And he saith unto them—Thus, are, ye also, without discernment? Perceive ye not that, nothing, from without, entering into the man, can defile him;
19 Sillä ei se mene hänen sydämeensä, vaan vatsaan, ja menee luonnollisesti ulos, kaikki ruat puhdistain.
because it entereth not into his heart, but into his stomach, and, into the draught, is passed—purifying all foods?
20 Ja hän sanoi: mitä ihmisestä tulee ulos, se saastuttaa ihmisen.
And he was saying—That which, out of the man, cometh forth, that, defileth the man;
21 Sillä sisältä ihmisten sydämestä tulevat ulos pahat ajatukset, huoruudet, salavuoteudet, miestapot,
For, from within, out of the heart of men, the base designs, come forth, —fornications, thefts,
22 Varkaudet, ahneudet, pahat juonet, petos, irstaisuus, pahansuomuus, Jumalan pilkka, ylpeys, hulluus.
murders, adulteries, covetousnesses, knaveries, deceit, wantonness, an evil eye, profane speaking, foolishness, —
23 Kaikki nämät pahuudet sisältä tulevat ulos ja saastuttavat ihmisen.
all these wicked things, from within, come forth, and defile, the man.
24 Niin hän nousi ja meni sieltä Tyron ja Sidonin maan ääriin, ja meni sisälle huoneeseen, eikä tahtonut sitä kenellekään antaa tietää: ja ei hän taitanut salaa olla.
And, from thence arising, he departed into the bounds of Tyre [and Zidon]. And, entering into a house, he was wishing, no one, to know it, and yet could not escape notice, —
25 Sillä kuin yksi vaimo kuuli hänestä, jonka vähällä tyttärellä oli saastainen henki, niin se tuli ja lankesi hänen jalkainsa juureen,
but, straightway, a woman hearing about him, whose daughter had an impure spirit, she came and fell down at his feet.
26 (Mutta vaimo oli Gregiläinen, Syrophenisiassa syntynyt) ja hän rukoili häntä ajamaan pois perkelettä hänen tyttärestänsä.
Now, the woman, was a Grecian, a Syrophoenician by race, —and she was requesting him that, the demon, he would cast forth out of her daughter.
27 Niin Jesus sanoi hänelle: salli ensin lapset ravittaa; sillä ei se ole kohtuullinen, ottaa lasten leipää ja heittää penikoille.
And he was saying to her—Suffer, the children, first, to be fed; for it is not seemly to take the bread of the children, and, unto the little dogs, to cast it;
28 Mutta hän vastasi ja sanoi hänelle: tosin Herra: syövät penikatkin pöydän alla lasten muruista.
but she answered and saith to him—Yea, Lord! and yet, the little dogs under the table, do eat of the crumbs of the children;
29 Ja hän sanoi hänelle: tämän puheen tähden mene: perkele läksi ulos sinun tyttärestäs.
and he said to her—Because of this word, go thy way, the demon hath gone forth out of thy daughter;
30 Ja kuin hän meni kotiansa, löysi hän perkeleen lähteneeksi ulos ja tyttärensä makaavan vuoteessa.
and, departing unto her house, she found the child laid prostrate on the couch, and the demon gone forth.
31 Ja taas kuin hän läksi Tyron ja Sidonin maan ääristä, tuli hän Galilean meren tykö, kymmenen kaupungin maan äärten keskitse.
And, again coming forth out of the bounds of Tyre, he came unto the sea of Galilee, through the midst of the bounds of Decapolis.
32 Ja he toivat hänen tykönsä kuuron, joka myös mykkä oli, ja he rukoilivat häntä panemaan kätensä hänen päällensä,
And they bring to him one deaf and stammering, and beseech him that he would lay upon him his hand.
33 Ja hän otti hänen erinänsä kansasta ja pisti sormensa hänen korviinsa, sylki ja rupesi hänen kieleensä,
And, taking him away from the multitude apart, he thrust his fingers into his ears, and, spitting, touched his tongue;
34 Ja katsahtain taivaaseen huokasi, ja sanoi hänelle; ephphata, se on: aukene.
and, looking up into the heaven, sighed deeply, and saith unto him—Ephphatha! that is, Be opened!
35 Ja kohta aukenivat hänen korvansa, ja hänen kielensä side pääsi vallallensa ja puhui selkiästi.
and his ears opened, and the string of his tongue was loosed, —and he was speaking correctly.
36 Ja hän haasti heidät kellenkään sanomasta. Mutta jota enemmän hän haasti, sitä enemmin he ilmoittivat.
And he charged them that they should be telling, no one, —but, as much as to them he gave charge, they, exceeding more abundantly, were making proclamation.
37 Ja he suuresti hämmästyivät, sanoen: hyvästi hän kaikki teki: kuurot hän tekee kuulemaan ja mykät puhumaan.
And, superabundantly, were they being struck with astonishment, saying—Well, hath he, all things, done, —both, the deaf, he causeth to hear, and, the dumb, to speak.
