Markuksen 5
1 Ja he tulivat ylitse meren Gadaralaisten maakuntaan.
And they came to the other side of the sea, to the region of the Gadarenes,
2 Ja kuin hän läksi haahdesta, kohtasi häntä kohta haudoista ihminen, jossa oli saastainen henki.
and he having come forth out of the boat, immediately there met him out of the tombs a man with an unclean spirit,
3 Jolla oli maja haudoissa, ja ei voinut kenkään häntä kahleilla sitoa;
who had his dwelling in the tombs, and not even with chains was any one able to bind him,
4 Sillä hän oli usein jalkapuissa ja kahleissa sidottuna, ja hän oli särkenyt kahleet ja jalkapuut rikkonut, ja ei kenkään voinut häntä asettaa.
because that he many times with fetters and chains had been bound, and pulled in pieces by him had been the chains, and the fetters broken in pieces, and none was able to tame him,
5 Ja hän oli aina yötä ja päivää vuorissa ja haudoissa, ja parkui, ja hosui itsiänsä kivillä.
and always, night and day, in the mountains, and in the tombs he was, crying and cutting himself with stones.
6 Mutta kuin hän näki taampana Jesuksen, juoksi hän ja lankesi maahan hänen eteensä,
And, having seen Jesus from afar, he ran and bowed before him,
7 Ja huutain suurella äänellä sanoi: mitä minun on sinun kanssas, Jesus, korkeimman Jumalan Poika? Minä vannotan sinua Jumalan kautta, ettet minua vaivaisi.
and having called with a loud voice, he said, 'What — to me and to thee, Jesus, Son of God the Most High? I adjure thee by God, mayest thou not afflict me!'
8 (Sillä hän sanoi hänelle: lähde ulos saastainen henki ihmisestä.)
(for he said to him, 'Come forth, spirit unclean, out of the man,')
9 Ja hän kysyi häneltä: mikä nimes on? Ja hän vastasi, sanoen: legio on minun nimeni; sillä meitä on monta.
and he was questioning him, 'What [is] thy name?' and he answered, saying, 'Legion [is] my name, because we are many;'
10 Ja hän rukoili häntä suuresti, ettei hän lähettäisi heitä ulos siitä maakunnasta.
and he was calling on him much, that he may not send them out of the region.
11 Niin oli siinä vuorten tykönä suuri sikalauma laitumella.
And there was there, near the mountains, a great herd of swine feeding,
12 Ja kaikki ne perkeleet rukoilivat häntä, sanoen: laske meitä sikoihin, että me heihin menisimme sisälle.
and all the demons did call upon him, saying, 'Send us to the swine, that into them we may enter;'
13 Ja Jesus salli kohta heidän. Ja saastaiset henget läksivät ulos ja menivät sikain sisälle. Ja lauma syöksi itsensä kohdastansa mereen (mutta heitä oli lähes kaksituhatta), ja he upposivat mereen.
and immediately Jesus gave them leave, and having come forth, the unclean spirits did enter into the swine, and the herd did rush down the steep place to the sea — and they were about two thousand — and they were choked in the sea.
14 Mutta sikain kaitsiat pakenivat ja saattivat sanoman kaupunkiin ja kyliin. Ja he menivät ulos katsomaan, mikä se oli joka tapahtui,
And those feeding the swine did flee, and told in the city, and in the fields, and they came forth to see what it is that hath been done;
15 Ja tulivat Jesuksen tykö ja näkivät sen, joka perkeleeltä riivattu oli, istuvan ja vaatetettuna ja toimellisena, jossa legio oli ollut; ja he pelkäsivät,
and they come unto Jesus, and see the demoniac, sitting, and clothed, and right-minded — him having had the legion — and they were afraid;
16 Ja ne, jotka sen nähneet olivat, juttelivat heille, kuinka perkeleeltä riivatulle tapahtunut oli, ja sioista.
and those having seen [it], declared to them how it had come to pass to the demoniac, and about the swine;
17 Ja he rupesivat häntä rukoilemaan menemään pois heidän maaltansa.
and they began to call upon him to go away from their borders.
18 Ja kuin hän astui haahteen, niin se, joka perkeleeltä riivattu oli, rukoili, että hän sais hänen kanssansa olla.
And he having gone into the boat, the demoniac was calling on him that he may be with him,
19 Mutta ei Jesus häntä sallinut, vaan sanoi hänelle: mene kotias omaistes tykö, ja ilmoita heille, kuinka suuret työt Herra on sinulle tehnyt, ja on sinua armahtanut.
and Jesus did not suffer him, but saith to him, 'Go away to thy house, unto thine own [friends], and tell them how great things the Lord did to thee, and dealt kindly with thee;
20 Ja hän meni ja rupesi saarnaamaan niissä kymmenessä kaupungissa, kuinka suuret työt Jesus oli hänelle tehnyt; ja he kaikki ihmettelivät.
and he went away, and began to proclaim in the Decapolis how great things Jesus did to him, and all were wondering.
21 Ja kuin Jesus taas meni haahdella ylitse, kokoontui paljo kansaa hänen tykönsä, ja hän oli läsnä merta.
And Jesus having passed over in the boat again to the other side, there was gathered a great multitude to him, and he was near the sea,
22 Ja katso, synagogan päämies, Jairus nimeltä, tuli, ja kuin hän näki hänen, lankesi hän hänen jalkainsa tykö,
and lo, there doth come one of the chiefs of the synagogue, by name Jairus, and having seen him, he doth fall at his feet,
23 Ja rukoili häntä suuresti, sanoen: minun vähä tyttäreni on viimeisillänsä; tule ja pane kätes hänen päällensä, että hän paranis ja eläis.
and he was calling upon him much, saying — 'My little daughter is at the last extremity — that having come, thou mayest lay on her [thy] hands, so that she may be saved, and she shall live;'
24 Niin hän meni hänen kanssansa; ja paljo kansaa seurasi häntä, ja ahdistivat häntä.
and he went away with him. And there was following him a great multitude, and they were thronging him,
25 Ja vaimo, joka oli sairastanut punaista tautia kaksitoistakymmentä ajastaikaa,
and a certain woman, having an issue of blood twelve years,
26 Ja oli paljon kärsinyt monelta parantajalta, ja oli kuluttanut kaiken hyvyytensä, eikä mitään apua tuntenut, vaan tullut paljon pahemmaksi;
and many things having suffered under many physicians, and having spent all that she had, and having profited nothing, but rather having come to the worse,
27 Kuin hän kuuli Jesuksesta, tuli hän kansan seassa takaa ja rupesi hänen vaatteisiinsa;
having heard about Jesus, having come in the multitude behind, she touched his garment,
28 Sillä hän sanoi: jos minä ainoasti saan ruveta hänen vaatteisiinsa, niin minä paranen.
for she said — 'If even his garments I may touch, I shall be saved;'
29 Ja hänen verilähteensä kohta kuivettui, ja hän tunsi ruumiissansa, että hän oli vitsauksestansa parantunut.
and immediately was the fountain of her blood dried up, and she knew in the body that she hath been healed of the plague.
30 Ja Jesus tunsi kohta itsessänsä voiman, joka hänestä lähtenyt oli, ja käänsi itsensä kansan seassa ja sanoi: kuka rupesi minun vaatteisiini?
And immediately Jesus having known in himself that out of him power had gone forth, having turned about in the multitude, said, 'Who did touch my garments?'
31 Ja hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: sinä näet, että kansa sinua ahdistaa ympäri, ja sinä sanoit: kuka minuun rupesi?
and his disciples said to him, 'Thou seest the multitude thronging thee, and thou sayest, 'Who did touch me!'
32 Ja hän katsoi ympärinsä, että hän sen näkis, joka sen teki.
And he was looking round to see her who did this,
33 Mutta vaimo pelkäsi ja vapisi, että hän tiesi, mitä hänen kohtaansa tapahtunut oli, tuli ja lankesi hänen eteensä, ja sanoi hänelle kaiken totuuden.
and the woman, having been afraid, and trembling, knowing what was done on her, came, and fell down before him, and told him all the truth,
34 Mutta hän sanoi hänelle: tyttäreni, sinun uskosi paransi sinun; mene rauhaan ja ole terve vitsauksestas.
and he said to her, 'Daughter, thy faith hath saved thee; go away in peace, and be whole from thy plague.'
35 Kuin hän vielä puhui, tulivat muutamat synagogan päämieheltä, jotka sanoivat: sinun tyttäres on kuollut: mitäs silleen Mestaria vaivaat?
As he is yet speaking, there come from the chief of the synagogue's [house, certain], saying — 'Thy daughter did die, why still dost thou harass the Teacher?'
36 Mutta Jesus kohta kuultuansa sen sanan sanottavan, sanoi synagogan päämiehelle: älä pelkää, ainoastaan usko.
And Jesus immediately, having heard the word that is spoken, saith to the chief of the synagogue, 'Be not afraid, only believe.'
37 Ja ei hän sallinut kenenkään itsiänsä seurata, vaan Pietarin ja Jakobin ja Johanneksen, Jakobin veljen.
And he did not suffer any one to follow with him, except Peter, and James, and John the brother of James;
38 Ja hän tuli synagogan päämiehen huoneeseen, ja näki pauhinan ja ne, jotka itkivät ja porasivat paljon.
and he cometh to the house of the chief of the synagogue, and seeth a tumult, much weeping and wailing;
39 Ja hän meni sisälle, ja sanoi heille: mitä te pauhaatte ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan makaa.
and having gone in he saith to them, 'Why do ye make a tumult, and weep? the child did not die, but doth sleep;
40 Ja he nauroivat häntä. Mutta kuin hän oli kaikki ajanut ulos, otti hän lapsen isän ja äidin kanssansa ja ne, jotka hänen kanssansa olivat, ja meni sisälle, kussa lapsi makasi,
and they were laughing at him. And he, having put all forth, doth take the father of the child, and the mother, and those with him, and goeth in where the child is lying,
41 Ja tarttui lapsen käteen ja sanoi hänelle: talita kumi, se on sanottu: piikainen, (sinulle minä sanon), nouse ylös.
and, having taken the hand of the child, he saith to her, 'Talitha cumi;' which is, being interpreted, 'Damsel (I say to thee), arise.'
42 Ja kohta piika nousi ja kävi; sillä hän oli kahdentoistakymmenen ajastaikainen. Ja he hämmästyivät suurella hämmästyksellä.
And immediately the damsel arose, and was walking, for she was twelve years [old]; and they were amazed with a great amazement,
43 Ja hän haasti heitä kovin, ettei kenkään sitä saisi tietää, ja hän käski antaa hänelle syötävää.
and he charged them much, that no one may know this thing, and he said that there be given to her to eat.
