Markuksen 5
1 Ja he tulivat ylitse meren Gadaralaisten maakuntaan.
Then they came to the country of the Gadarenes, on the opposite side of the sea;
2 Ja kuin hän läksi haahdesta, kohtasi häntä kohta haudoista ihminen, jossa oli saastainen henki.
and he had no sooner stepped out of the boat, than a man out of the tombs came to meet him, a man with an unclean spirit,
3 Jolla oli maja haudoissa, ja ei voinut kenkään häntä kahleilla sitoa;
who lived among the tombs.
4 Sillä hän oli usein jalkapuissa ja kahleissa sidottuna, ja hän oli särkenyt kahleet ja jalkapuut rikkonut, ja ei kenkään voinut häntä asettaa.
Not even with a chain could any man bind him, for he had been bound with fetters and chains again and again, and had snapped the chains, and broken the fetters; and there was no one strong enough to master him.
5 Ja hän oli aina yötä ja päivää vuorissa ja haudoissa, ja parkui, ja hosui itsiänsä kivillä.
And always, night and day, he remained among the tombs and in the mountains, shrieking and gashing himself with stones.
6 Mutta kuin hän näki taampana Jesuksen, juoksi hän ja lankesi maahan hänen eteensä,
As he caught sight of Jesus from afar, he ran and knelt before him,
7 Ja huutain suurella äänellä sanoi: mitä minun on sinun kanssas, Jesus, korkeimman Jumalan Poika? Minä vannotan sinua Jumalan kautta, ettet minua vaivaisi.
and with a shriek he cried out in a loud voice. "Jesus, son of God most high, what business have you with me? I adjure you by God, torment me not!"
8 (Sillä hän sanoi hänelle: lähde ulos saastainen henki ihmisestä.)
For Jesus was saying, "Foul spirit, come out of the man."
9 Ja hän kysyi häneltä: mikä nimes on? Ja hän vastasi, sanoen: legio on minun nimeni; sillä meitä on monta.
He continued asking him, "What is your mane?" "Legion is my name, for we are many."
10 Ja hän rukoili häntä suuresti, ettei hän lähettäisi heitä ulos siitä maakunnasta.
Over and over he continued to beg Jesus not to send them away out of the country.
11 Niin oli siinä vuorten tykönä suuri sikalauma laitumella.
Now there was on the hillside a great drove of swine feeding.
12 Ja kaikki ne perkeleet rukoilivat häntä, sanoen: laske meitä sikoihin, että me heihin menisimme sisälle.
So the spirits begged him, saying, "Send us into the swine, that we may enter into them."
13 Ja Jesus salli kohta heidän. Ja saastaiset henget läksivät ulos ja menivät sikain sisälle. Ja lauma syöksi itsensä kohdastansa mereen (mutta heitä oli lähes kaksituhatta), ja he upposivat mereen.
And he gave them leave. And out came the foul spirits and entered the swine; and the drove rushed down from the steep into the sea, in number about two thousand, and were choked in the sea.
14 Mutta sikain kaitsiat pakenivat ja saattivat sanoman kaupunkiin ja kyliin. Ja he menivät ulos katsomaan, mikä se oli joka tapahtui,
On this the swineherds ran away and spread the news in town and country. So the people went to see what had happened.
15 Ja tulivat Jesuksen tykö ja näkivät sen, joka perkeleeltä riivattu oli, istuvan ja vaatetettuna ja toimellisena, jossa legio oli ollut; ja he pelkäsivät,
When they got to Jesus they found the demoniac sitting there clothed and in his right mind - the man who had had the "Legion" - and they were awestruck.
16 Ja ne, jotka sen nähneet olivat, juttelivat heille, kuinka perkeleeltä riivatulle tapahtunut oli, ja sioista.
And those who had been eye-witnesses told them what had happened to the demoniac and to the swine.
17 Ja he rupesivat häntä rukoilemaan menemään pois heidän maaltansa.
Then they began to beg Jesus to depart from their district.
18 Ja kuin hän astui haahteen, niin se, joka perkeleeltä riivattu oli, rukoili, että hän sais hänen kanssansa olla.
As he was getting into the boat the man who had been demon-possessed kept begging to go with him; but he said,
19 Mutta ei Jesus häntä sallinut, vaan sanoi hänelle: mene kotias omaistes tykö, ja ilmoita heille, kuinka suuret työt Herra on sinulle tehnyt, ja on sinua armahtanut.
"Go home to your own people, and tell them what great things God has done for you, and has had mercy upon you."
20 Ja hän meni ja rupesi saarnaamaan niissä kymmenessä kaupungissa, kuinka suuret työt Jesus oli hänelle tehnyt; ja he kaikki ihmettelivät.
So he went and began to publish abroad in the District of the Ten Towns all that Jesus had done for him; and every one was astonished and all men marveled.
21 Ja kuin Jesus taas meni haahdella ylitse, kokoontui paljo kansaa hänen tykönsä, ja hän oli läsnä merta.
Then after Jesus had recrossed in a boat to the other side, a vast multitude came crowding around him; so he stayed on the seashore.
22 Ja katso, synagogan päämies, Jairus nimeltä, tuli, ja kuin hän näki hänen, lankesi hän hänen jalkainsa tykö,
Then one of the wardens of the synagogue, named Jairus, came up, and as soon as he saw Jesus, fell at his feet, with many entreaties,
23 Ja rukoili häntä suuresti, sanoen: minun vähä tyttäreni on viimeisillänsä; tule ja pane kätes hänen päällensä, että hän paranis ja eläis.
"My little daughter," he said, "is dying. I beseech you, come and lay your hands on her, that she may recover and live."
24 Niin hän meni hänen kanssansa; ja paljo kansaa seurasi häntä, ja ahdistivat häntä.
So he went with him, and a great crowd followed him and thronged about him.
25 Ja vaimo, joka oli sairastanut punaista tautia kaksitoistakymmentä ajastaikaa,
Now there was a woman who had had a hemorrhage for twelve years,
26 Ja oli paljon kärsinyt monelta parantajalta, ja oli kuluttanut kaiken hyvyytensä, eikä mitään apua tuntenut, vaan tullut paljon pahemmaksi;
and had suffered many things of many physicians, and had spent all that she had, but was no better; on the contrary, rather grew worse.
27 Kuin hän kuuli Jesuksesta, tuli hän kansan seassa takaa ja rupesi hänen vaatteisiinsa;
She had heard about Jesus, so she came in the crowd behind and touched his cloak.
28 Sillä hän sanoi: jos minä ainoasti saan ruveta hänen vaatteisiinsa, niin minä paranen.
"If I can touch even his clothes," she kept saying to herself, "I shall get well."
29 Ja hänen verilähteensä kohta kuivettui, ja hän tunsi ruumiissansa, että hän oli vitsauksestansa parantunut.
At once the fountain of her blood was dried up, and she felt in her body that she was cured of her complaint.
30 Ja Jesus tunsi kohta itsessänsä voiman, joka hänestä lähtenyt oli, ja käänsi itsensä kansan seassa ja sanoi: kuka rupesi minun vaatteisiini?
Jesus, instantly conscious that the power within him had gone forth, turned about in the crowd, and said, "Who touched my clothes?"
31 Ja hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: sinä näet, että kansa sinua ahdistaa ympäri, ja sinä sanoit: kuka minuun rupesi?
"You see the crowd thronging about you," said his disciples, "and yet you say, ‘Who touched me?’"
32 Ja hän katsoi ympärinsä, että hän sen näkis, joka sen teki.
But he kept looking about to see who had done it,
33 Mutta vaimo pelkäsi ja vapisi, että hän tiesi, mitä hänen kohtaansa tapahtunut oli, tuli ja lankesi hänen eteensä, ja sanoi hänelle kaiken totuuden.
and the woman knowing what had happened to her, came in fear and trembling, and fell down before him, and told him all the truth.
34 Mutta hän sanoi hänelle: tyttäreni, sinun uskosi paransi sinun; mene rauhaan ja ole terve vitsauksestas.
"Daughter," he said, "your faith has saved you. Go in peace, and be cured of your complaint."
35 Kuin hän vielä puhui, tulivat muutamat synagogan päämieheltä, jotka sanoivat: sinun tyttäres on kuollut: mitäs silleen Mestaria vaivaat?
While he was still speaking men came from the house of the warden of the synagogue to tell him, "Your daughter is dead, why trouble the Teacher any further?"
36 Mutta Jesus kohta kuultuansa sen sanan sanottavan, sanoi synagogan päämiehelle: älä pelkää, ainoastaan usko.
But Jesus, paying no attention to the remark, said to the warden of the synagogue, "Have no fear, only believe."
37 Ja ei hän sallinut kenenkään itsiänsä seurata, vaan Pietarin ja Jakobin ja Johanneksen, Jakobin veljen.
He would not permit any one to go with him, except Peter and Jamesand John, the brother of James.
38 Ja hän tuli synagogan päämiehen huoneeseen, ja näki pauhinan ja ne, jotka itkivät ja porasivat paljon.
As they came to the house of the warden of the synagogue, he gazed upon a tumult, many weeping and wailing shrilly.
39 Ja hän meni sisälle, ja sanoi heille: mitä te pauhaatte ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan makaa.
"Why all this tumult and loud weeping?" he asked.
40 Ja he nauroivat häntä. Mutta kuin hän oli kaikki ajanut ulos, otti hän lapsen isän ja äidin kanssansa ja ne, jotka hänen kanssansa olivat, ja meni sisälle, kussa lapsi makasi,
"The child is not dead, but asleep." And they began to laugh him to scorn. Then he put them all outside, took the father and mother of the child and those he brought with him, and entered the room where the child was lying.
41 Ja tarttui lapsen käteen ja sanoi hänelle: talita kumi, se on sanottu: piikainen, (sinulle minä sanon), nouse ylös.
Then he took the child’s hand and said to her, "Talitha, cumi," that is to say, "Little girl, I am speaking to you; arise!"
42 Ja kohta piika nousi ja kävi; sillä hän oli kahdentoistakymmenen ajastaikainen. Ja he hämmästyivät suurella hämmästyksellä.
And instantly the little girl stood up, and began to walk, for she was twelve years old, They were at once beside themselves with utter amazement.
43 Ja hän haasti heitä kovin, ettei kenkään sitä saisi tietää, ja hän käski antaa hänelle syötävää.
He, however, repeatedly cautioned them not to let any one know about it, and directed them to give her something to eat.
