Markuksen 4
1 Ja hän rupesi taas opettamaan meren tykönä, ja paljo kansaa kokoontui hänen tykönsä, niin että hänen piti astuman haahteen ja istuman merellä, ja kaikki kansa oli maalla meren tykönä.
ਅਨਨ੍ਤਰੰ ਸ ਸਮੁਦ੍ਰਤਟੇ ਪੁਨਰੁਪਦੇਸ਼਼੍ਟੁੰ ਪ੍ਰਾਰੇਭੇ, ਤਤਸ੍ਤਤ੍ਰ ਬਹੁਜਨਾਨਾਂ ਸਮਾਗਮਾਤ੍ ਸ ਸਾਗਰੋਪਰਿ ਨੌਕਾਮਾਰੁਹ੍ਯ ਸਮੁਪਵਿਸ਼਼੍ਟਃ; ਸਰ੍ੱਵੇ ਲੋਕਾਃ ਸਮੁਦ੍ਰਕੂਲੇ ਤਸ੍ਥੁਃ|
2 Ja hän opetti heitä paljon vertauksilla, ja sanoi opettaissansa:
ਤਦਾ ਸ ਦ੍ਰੁʼਸ਼਼੍ਟਾਨ੍ਤਕਥਾਭਿ ਰ੍ਬਹੂਪਦਿਸ਼਼੍ਟਵਾਨ੍ ਉਪਦਿਸ਼ੰਸ਼੍ਚ ਕਥਿਤਵਾਨ੍,
3 Kuulkaat: katso, kylväjä meni ulos kylvämään.
ਅਵਧਾਨੰ ਕੁਰੁਤ, ਏਕੋ ਬੀਜਵਪ੍ਤਾ ਬੀਜਾਨਿ ਵਪ੍ਤੁੰ ਗਤਃ;
4 Ja kylväissä tapahtui, että muutama lankesi tien oheen, niin tulivat taivaan linnut ja söivät sen.
ਵਪਨਕਾਲੇ ਕਿਯਨ੍ਤਿ ਬੀਜਾਨਿ ਮਾਰ੍ਗਪਾਸ਼੍ਵੇ ਪਤਿਤਾਨਿ, ਤਤ ਆਕਾਸ਼ੀਯਪਕ੍ਸ਼਼ਿਣ ਏਤ੍ਯ ਤਾਨਿ ਚਖਾਦੁਃ|
5 Muutama lankesi kivistöön, jossa ei paljo maata ollut; joka kohta nousi päälle, ettei sillä ollut syvää maata.
ਕਿਯਨ੍ਤਿ ਬੀਜਾਨਿ ਸ੍ਵਲ੍ਪਮ੍ਰੁʼੱਤਿਕਾਵਤ੍ਪਾਸ਼਼ਾਣਭੂਮੌ ਪਤਿਤਾਨਿ ਤਾਨਿ ਮ੍ਰੁʼਦੋਲ੍ਪਤ੍ਵਾਤ੍ ਸ਼ੀਘ੍ਰਮਙ੍ਕੁਰਿਤਾਨਿ;
6 Kuin aurinko nousi, niin se poudittiin; ja ettei sillä ollut juurta, niin se kuivettui.
ਕਿਨ੍ਤੂਦਿਤੇ ਸੂਰ੍ੱਯੇ ਦਗ੍ਧਾਨਿ ਤਥਾ ਮੂਲਾਨੋ ਨਾਧੋਗਤਤ੍ਵਾਤ੍ ਸ਼ੁਸ਼਼੍ਕਾਣਿ ਚ|
7 Ja muutama lankesi orjantappuroihin, ja orjantappurat kävivät ylös ja tukahuttivat sen, eikä kantanut hedelmää.
ਕਿਯਨ੍ਤਿ ਬੀਜਾਨਿ ਕਣ੍ਟਕਿਵਨਮਧ੍ਯੇ ਪਤਿਤਾਨਿ ਤਤਃ ਕਣ੍ਟਕਾਨਿ ਸੰਵ੍ਰੁʼਦ੍ਵ੍ਯ ਤਾਨਿ ਜਗ੍ਰਸੁਸ੍ਤਾਨਿ ਨ ਚ ਫਲਿਤਾਨਿ|
8 Ja muutama lankesi hyvään maahan, ja kantoi hedelmän, joka kävi ylös ja kasvoi. Ja muutama kantoi kolmenkymmenen kertaiset, ja muutama kuudenkymmenen kertaiset, ja muutama sadan kertaiset.
ਤਥਾ ਕਿਯਨ੍ਤਿ ਬੀਜਾਨ੍ਯੁੱਤਮਭੂਮੌ ਪਤਿਤਾਨਿ ਤਾਨਿ ਸੰਵ੍ਰੁʼਦ੍ਵ੍ਯ ਫਲਾਨ੍ਯੁਤ੍ਪਾਦਿਤਾਨਿ ਕਿਯਨ੍ਤਿ ਬੀਜਾਨਿ ਤ੍ਰਿੰਸ਼ਦ੍ਗੁਣਾਨਿ ਕਿਯਨ੍ਤਿ ਸ਼਼ਸ਼਼੍ਟਿਗੁਣਾਨਿ ਕਿਯਨ੍ਤਿ ਸ਼ਤਗੁਣਾਨਿ ਫਲਾਨਿ ਫਲਿਤਵਨ੍ਤਿ|
9 Ja hän sanoi heille: jolla on korvat kuulla, se kuulkaan.
ਅਥ ਸ ਤਾਨਵਦਤ੍ ਯਸ੍ਯ ਸ਼੍ਰੋਤੁੰ ਕਰ੍ਣੌ ਸ੍ਤਃ ਸ ਸ਼੍ਰੁʼਣੋਤੁ|
10 Mutta kuin hän yksinänsä oli, kysyivät ne, jotka hänen ympärillänsä kahdentoistakymmenen kanssa olivat, häneltä sitä vertausta.
ਤਦਨਨ੍ਤਰੰ ਨਿਰ੍ਜਨਸਮਯੇ ਤਤ੍ਸਙ੍ਗਿਨੋ ਦ੍ਵਾਦਸ਼ਸ਼ਿਸ਼਼੍ਯਾਸ਼੍ਚ ਤੰ ਤੱਦ੍ਰੁʼਸ਼਼੍ਟਾਨ੍ਤਵਾਕ੍ਯਸ੍ਯਾਰ੍ਥੰ ਪਪ੍ਰੱਛੁਃ|
11 Ja hän sanoi heille: teille on annettu tuta Jumalan valtakunnan salaisuus; mutta niille, jotka ulkona ovat, tapahtuvat kaikki vertausten kautta:
ਤਦਾ ਸ ਤਾਨੁਦਿਤਵਾਨ੍ ਈਸ਼੍ਵਰਰਾਜ੍ਯਸ੍ਯ ਨਿਗੂਢਵਾਕ੍ਯੰ ਬੋੱਧੁੰ ਯੁਸ਼਼੍ਮਾਕਮਧਿਕਾਰੋ(ਅ)ਸ੍ਤਿ;
12 Että he nähden näkisivät ja ei huomaitsisi, ja kuullen kuulisivat ja ei ymmärtäisi: ettei he joskus palajaisi, ja heille annettaisiin synnit anteeksi.
ਕਿਨ੍ਤੁ ਯੇ ਵਹਿਰ੍ਭੂਤਾਃ "ਤੇ ਪਸ਼੍ਯਨ੍ਤਃ ਪਸ਼੍ਯਨ੍ਤਿ ਕਿਨ੍ਤੁ ਨ ਜਾਨਨ੍ਤਿ, ਸ਼੍ਰੁʼਣ੍ਵਨ੍ਤਃ ਸ਼੍ਰੁʼਣ੍ਵਨ੍ਤਿ ਕਿਨ੍ਤੁ ਨ ਬੁਧ੍ਯਨ੍ਤੇ, ਚੇੱਤੈ ਰ੍ਮਨਃਸੁ ਕਦਾਪਿ ਪਰਿਵਰ੍ੱਤਿਤੇਸ਼਼ੁ ਤੇਸ਼਼ਾਂ ਪਾਪਾਨ੍ਯਮੋਚਯਿਸ਼਼੍ਯਨ੍ਤ," ਅਤੋਹੇਤੋਸ੍ਤਾਨ੍ ਪ੍ਰਤਿ ਦ੍ਰੁʼਸ਼਼੍ਟਾਨ੍ਤੈਰੇਵ ਤਾਨਿ ਮਯਾ ਕਥਿਤਾਨਿ|
13 Ja sanoi heille: ettekö te tiedä tätä vertausta? ja kuinka te kaikki vertaukset ymmärtäisitte?
ਅਥ ਸ ਕਥਿਤਵਾਨ੍ ਯੂਯੰ ਕਿਮੇਤਦ੍ ਦ੍ਰੁʼਸ਼਼੍ਟਾਨ੍ਤਵਾਕ੍ਯੰ ਨ ਬੁਧ੍ਯਧ੍ਵੇ? ਤਰ੍ਹਿ ਕਥੰ ਸਰ੍ੱਵਾਨ੍ ਦ੍ਰੁʼਸ਼਼੍ਟਾਨ੍ਤਾਨ ਭੋਤ੍ਸ੍ਯਧ੍ਵੇ?
14 Kylväjä kylvää sanan.
ਬੀਜਵਪ੍ਤਾ ਵਾਕ੍ਯਰੂਪਾਣਿ ਬੀਜਾਨਿ ਵਪਤਿ;
15 Mutta nämä ovat, ne jotka tien vieressä ovat: kussa sana kylvetään, ja kuin he sen ovat kuulleet, tulee kohta saatana ja ottaa pois sanan, joka heidän sydämiinsä kylvetty oli.
ਤਤ੍ਰ ਯੇ ਯੇ ਲੋਕਾ ਵਾਕ੍ਯੰ ਸ਼੍ਰੁʼਣ੍ਵਨ੍ਤਿ, ਕਿਨ੍ਤੁ ਸ਼੍ਰੁਤਮਾਤ੍ਰਾਤ੍ ਸ਼ੈਤਾਨ੍ ਸ਼ੀਘ੍ਰਮਾਗਤ੍ਯ ਤੇਸ਼਼ਾਂ ਮਨਃਸੂਪ੍ਤਾਨਿ ਤਾਨਿ ਵਾਕ੍ਯਰੂਪਾਣਿ ਬੀਜਾਨ੍ਯਪਨਯਤਿ ਤਏਵ ਉਪ੍ਤਬੀਜਮਾਰ੍ਗਪਾਰ੍ਸ਼੍ਵੇਸ੍ਵਰੂਪਾਃ|
16 Ja ne ovat senkaltaiset, jotka kivistöön kylvetyt ovat: kuin he sanan kuulleet ovat, ottavat he sen kohta ilolla vastaan:
ਯੇ ਜਨਾ ਵਾਕ੍ਯੰ ਸ਼੍ਰੁਤ੍ਵਾ ਸਹਸਾ ਪਰਮਾਨਨ੍ਦੇਨ ਗ੍ਰੁʼਹ੍ਲਨ੍ਤਿ, ਕਿਨ੍ਤੁ ਹ੍ਰੁʼਦਿ ਸ੍ਥੈਰ੍ੱਯਾਭਾਵਾਤ੍ ਕਿਞ੍ਚਿਤ੍ ਕਾਲਮਾਤ੍ਰੰ ਤਿਸ਼਼੍ਠਨ੍ਤਿ ਤਤ੍ਪਸ਼੍ਚਾਤ੍ ਤਦ੍ਵਾਕ੍ਯਹੇਤੋਃ
17 Ja ei ole heissä juurta, mutta ovat ajalliset; sitte kuin murhe taikka vaino tulee sanan tähden, niin he kohta pahenevat.
ਕੁਤ੍ਰਚਿਤ੍ ਕ੍ਲੇਸ਼ੇ ਉਪਦ੍ਰਵੇ ਵਾ ਸਮੁਪਸ੍ਥਿਤੇ ਤਦੈਵ ਵਿਘ੍ਨੰ ਪ੍ਰਾਪ੍ਨੁਵਨ੍ਤਿ ਤਏਵ ਉਪ੍ਤਬੀਜਪਾਸ਼਼ਾਣਭੂਮਿਸ੍ਵਰੂਪਾਃ|
18 Ja muutamat ovat, jotka orjantappuroihin kylvetyt ovat: ne kuulevat sanan,
ਯੇ ਜਨਾਃ ਕਥਾਂ ਸ਼੍ਰੁʼਣ੍ਵਨ੍ਤਿ ਕਿਨ੍ਤੁ ਸਾਂਸਾਰਿਕੀ ਚਿਨ੍ਤਾ ਧਨਭ੍ਰਾਨ੍ਤਿ ਰ੍ਵਿਸ਼਼ਯਲੋਭਸ਼੍ਚ ਏਤੇ ਸਰ੍ੱਵੇ ਉਪਸ੍ਥਾਯ ਤਾਂ ਕਥਾਂ ਗ੍ਰਸਨ੍ਤਿ ਤਤਃ ਮਾ ਵਿਫਲਾ ਭਵਤਿ (aiōn g165)
19 Ja tämän maailman suru, ja rikkauden viettelys ja muut himot tulevat ja tukahuttavat sanan, ja saatetaan hedelmättömäksi. (aiōn g165)
ਤਏਵ ਉਪ੍ਤਬੀਜਸਕਣ੍ਟਕਭੂਮਿਸ੍ਵਰੂਪਾਃ|
20 Ja ne ovat, jotka hyvään maahan kylvetyt ovat: jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan, ja hedelmän kantavat, muutama kolminkymmenin, ja muutama kuusinkymmenin, ja muutama sadoin kerroin.
ਯੇ ਜਨਾ ਵਾਕ੍ਯੰ ਸ਼੍ਰੁਤ੍ਵਾ ਗ੍ਰੁʼਹ੍ਲਨ੍ਤਿ ਤੇਸ਼਼ਾਂ ਕਸ੍ਯ ਵਾ ਤ੍ਰਿੰਸ਼ਦ੍ਗੁਣਾਨਿ ਕਸ੍ਯ ਵਾ ਸ਼਼ਸ਼਼੍ਟਿਗੁਣਾਨਿ ਕਸ੍ਯ ਵਾ ਸ਼ਤਗੁਣਾਨਿ ਫਲਾਨਿ ਭਵਨ੍ਤਿ ਤਏਵ ਉਪ੍ਤਬੀਜੋਰ੍ੱਵਰਭੂਮਿਸ੍ਵਰੂਪਾਃ|
21 Ja hän sanoi heille: sytytetäänkö kynttilä pantaa vakan alle eli pöydän alle? eikö, että se pantaisiin kynttilänjalkaan.
ਤਦਾ ਸੋ(ਅ)ਪਰਮਪਿ ਕਥਿਤਵਾਨ੍ ਕੋਪਿ ਜਨੋ ਦੀਪਾਧਾਰੰ ਪਰਿਤ੍ਯਜ੍ਯ ਦ੍ਰੋਣਸ੍ਯਾਧਃ ਖਟ੍ਵਾਯਾ ਅਧੇ ਵਾ ਸ੍ਥਾਪਯਿਤੁੰ ਦੀਪਮਾਨਯਤਿ ਕਿੰ?
22 Sillä ei ole mitään peitetty, jota ei ilmoiteta, eikä ole salaista, vaan että se julki tulis.
ਅਤੋਹੇਤੋ ਰ੍ਯੰਨ ਪ੍ਰਕਾਸ਼ਯਿਸ਼਼੍ਯਤੇ ਤਾਦ੍ਰੁʼਗ੍ ਲੁੱਕਾਯਿਤੰ ਕਿਮਪਿ ਵਸ੍ਤੁ ਨਾਸ੍ਤਿ; ਯਦ੍ ਵ੍ਯਕ੍ਤੰ ਨ ਭਵਿਸ਼਼੍ਯਤਿ ਤਾਦ੍ਰੁʼਸ਼ੰ ਗੁਪ੍ਤੰ ਕਿਮਪਿ ਵਸ੍ਤੁ ਨਾਸ੍ਤਿ|
23 Jos jollakin on korvat kuulla, se kuulkaan.
ਯਸ੍ਯ ਸ਼੍ਰੋਤੁੰ ਕਰ੍ਣੌ ਸ੍ਤਃ ਸ ਸ਼੍ਰੁʼਣੋਤੁ|
24 Ja hän sanoi heille: katsokaat, mitä te kuulette. Jolla mitalla te mittaatte, pitää teille mitattaman, ja vielä lisätään teille, jotka kuulette.
ਅਪਰਮਪਿ ਕਥਿਤਵਾਨ੍ ਯੂਯੰ ਯਦ੍ ਯਦ੍ ਵਾਕ੍ਯੰ ਸ਼੍ਰੁʼਣੁਥ ਤਤ੍ਰ ਸਾਵਧਾਨਾ ਭਵਤ, ਯਤੋ ਯੂਯੰ ਯੇਨ ਪਰਿਮਾਣੇਨ ਪਰਿਮਾਥ ਤੇਨੈਵ ਪਰਿਮਾਣੇਨ ਯੁਸ਼਼੍ਮਦਰ੍ਥਮਪਿ ਪਰਿਮਾਸ੍ਯਤੇ; ਸ਼੍ਰੋਤਾਰੋ ਯੂਯੰ ਯੁਸ਼਼੍ਮਭ੍ਯਮਧਿਕੰ ਦਾਸ੍ਯਤੇ|
25 Sillä jolla on, hänelle annetaan; ja jolla ei ole, sekin, mitä hänellä on, otetaan häneltä pois.
ਯਸ੍ਯਾਸ਼੍ਰਯੇ ਵਰ੍ੱਧਤੇ ਤਸ੍ਮੈ ਅਪਰਮਪਿ ਦਾਸ੍ਯਤੇ, ਕਿਨ੍ਤੁ ਯਸ੍ਯਾਸ਼੍ਰਯੇ ਨ ਵਰ੍ੱਧਤੇ ਤਸ੍ਯ ਯਤ੍ ਕਿਞ੍ਚਿਦਸ੍ਤਿ ਤਦਪਿ ਤਸ੍ਮਾਨ੍ ਨੇਸ਼਼੍ਯਤੇ|
26 Ja hän sanoi: niin on Jumalan valtakunta kuin jos ihminen heittäis siemenen maahan,
ਅਨਨ੍ਤਰੰ ਸ ਕਥਿਤਵਾਨ੍ ਏਕੋ ਲੋਕਃ ਕ੍ਸ਼਼ੇਤ੍ਰੇ ਬੀਜਾਨ੍ਯੁਪ੍ਤ੍ਵਾ
27 Ja makais, ja nousis yöllä ja päivällä: ja siemen puhkeais ulos ja kasvais ylös, koska ei hän tiedäkään.
ਜਾਗਰਣਨਿਦ੍ਰਾਭ੍ਯਾਂ ਦਿਵਾਨਿਸ਼ੰ ਗਮਯਤਿ, ਪਰਨ੍ਤੁ ਤਦ੍ਵੀਜੰ ਤਸ੍ਯਾਜ੍ਞਾਤਰੂਪੇਣਾਙ੍ਕੁਰਯਤਿ ਵਰ੍ੱਧਤੇ ਚ;
28 Sillä maa kantaa hedelmän itsestänsä, ensin oraan, sitte tähkäpään, ja niin täyden jyvän tähkäpäässä.
ਯਤੋਹੇਤੋਃ ਪ੍ਰਥਮਤਃ ਪਤ੍ਰਾਣਿ ਤਤਃ ਪਰੰ ਕਣਿਸ਼ਾਨਿ ਤਤ੍ਪਸ਼੍ਚਾਤ੍ ਕਣਿਸ਼ਪੂਰ੍ਣਾਨਿ ਸ਼ਸ੍ਯਾਨਿ ਭੂਮਿਃ ਸ੍ਵਯਮੁਤ੍ਪਾਦਯਤਿ;
29 Mutta kuin hedelmä tulee edes, lähettää hän kohta sinne sirpin; sillä elonaika on läsnä.
ਕਿਨ੍ਤੁ ਫਲੇਸ਼਼ੁ ਪੱਕੇਸ਼਼ੁ ਸ਼ਸ੍ਯੱਛੇਦਨਕਾਲੰ ਜ੍ਞਾਤ੍ਵਾ ਸ ਤਤ੍ਕ੍ਸ਼਼ਣੰ ਸ਼ਸ੍ਯਾਨਿ ਛਿਨੱਤਿ, ਅਨੇਨ ਤੁਲ੍ਯਮੀਸ਼੍ਵਰਰਾਜ੍ਯੰ|
30 Ja hän sanoi: mihinkä me Jumalan valtakunnan vertaamme? eli millä vertauksella me sen vertaamme?
ਪੁਨਃ ਸੋ(ਅ)ਕਥਯਦ੍ ਈਸ਼੍ਵਰਰਾਜ੍ਯੰ ਕੇਨ ਸਮੰ? ਕੇਨ ਵਸ੍ਤੁਨਾ ਸਹ ਵਾ ਤਦੁਪਮਾਸ੍ਯਾਮਿ?
31 Niinkuin sinapin siemeneen: kuin se maahan kylvetään, on se vähin kaikkia siemeniä, mitä maassa on;
ਤਤ੍ ਸਰ੍ਸ਼਼ਪੈਕੇਨ ਤੁਲ੍ਯੰ ਯਤੋ ਮ੍ਰੁʼਦਿ ਵਪਨਕਾਲੇ ਸਰ੍ਸ਼਼ਪਬੀਜੰ ਸਰ੍ੱਵਪ੍ਰੁʼਥਿਵੀਸ੍ਥਬੀਜਾਤ੍ ਕ੍ਸ਼਼ੁਦ੍ਰੰ
32 Ja kuin hän kylvetty on, niin hän nousee, ja tulee suuremmaksi kaikkia kaaleja, ja tekee suuret oksat, niin että taivaan linnut hänen varjonsa alle taitavat pesät tehdä.
ਕਿਨ੍ਤੁ ਵਪਨਾਤ੍ ਪਰਮ੍ ਅਙ੍ਕੁਰਯਿਤ੍ਵਾ ਸਰ੍ੱਵਸ਼ਾਕਾਦ੍ ਬ੍ਰੁʼਹਦ੍ ਭਵਤਿ, ਤਸ੍ਯ ਬ੍ਰੁʼਹਤ੍ਯਃ ਸ਼ਾਖਾਸ਼੍ਚ ਜਾਯਨ੍ਤੇ ਤਤਸ੍ਤੱਛਾਯਾਂ ਪਕ੍ਸ਼਼ਿਣ ਆਸ਼੍ਰਯਨ੍ਤੇ|
33 Ja sen muotoisilla monilla vertauksilla puhui hän heille sanan, sen perästä kuin he voivat kuulla.
ਇੱਥੰ ਤੇਸ਼਼ਾਂ ਬੋਧਾਨੁਰੂਪੰ ਸੋ(ਅ)ਨੇਕਦ੍ਰੁʼਸ਼਼੍ਟਾਨ੍ਤੈਸ੍ਤਾਨੁਪਦਿਸ਼਼੍ਟਵਾਨ੍,
34 Mutta ei hän ilman vertausta mitään heille puhunut, vaan selitti kaikki opetuslapsillensa erinänsä.
ਦ੍ਰੁʼਸ਼਼੍ਟਾਨ੍ਤੰ ਵਿਨਾ ਕਾਮਪਿ ਕਥਾਂ ਤੇਭ੍ਯੋ ਨ ਕਥਿਤਵਾਨ੍ ਪਸ਼੍ਚਾਨ੍ ਨਿਰ੍ਜਨੇ ਸ ਸ਼ਿਸ਼਼੍ਯਾਨ੍ ਸਰ੍ੱਵਦ੍ਰੁʼਸ਼਼੍ਟਾਨ੍ਤਾਰ੍ਥੰ ਬੋਧਿਤਵਾਨ੍|
35 Ja hän sanoi heille sinä päivänä, kuin ehtoo tuli: menkäämme ylitse.
ਤੱਦਿਨਸ੍ਯ ਸਨ੍ਧ੍ਯਾਯਾਂ ਸ ਤੇਭ੍ਯੋ(ਅ)ਕਥਯਦ੍ ਆਗੱਛਤ ਵਯੰ ਪਾਰੰ ਯਾਮ|
36 Ja he laskivat kansan, ja ottivat hänen, kuin hän oli haahdessa; oli myös muita venheitä hänen kanssansa.
ਤਦਾ ਤੇ ਲੋਕਾਨ੍ ਵਿਸ੍ਰੁʼਜ੍ਯ ਤਮਵਿਲਮ੍ਬੰ ਗ੍ਰੁʼਹੀਤ੍ਵਾ ਨੌਕਯਾ ਪ੍ਰਤਸ੍ਥਿਰੇ; ਅਪਰਾ ਅਪਿ ਨਾਵਸ੍ਤਯਾ ਸਹ ਸ੍ਥਿਤਾਃ|
37 Ja suuri tuulispää nousi ja aallot löivät sisälle haahteen, niin että se jo täytettiin.
ਤਤਃ ਪਰੰ ਮਹਾਝਞ੍ਭ੍ਸ਼ਗਮਾਤ੍ ਨੌ ਰ੍ਦੋਲਾਯਮਾਨਾ ਤਰਙ੍ਗੇਣ ਜਲੈਃ ਪੂਰ੍ਣਾਭਵੱਚ|
38 Ja hän oli perällä ja makasi päänalaisen päällä. Ja he herättivät hänen ja sanoivat hänelle: Mestari, etkös sitä tottele, että me hukumme?
ਤਦਾ ਸ ਨੌਕਾਚਸ਼੍ਚਾਦ੍ਭਾਗੇ ਉਪਧਾਨੇ ਸ਼ਿਰੋ ਨਿਧਾਯ ਨਿਦ੍ਰਿਤ ਆਸੀਤ੍ ਤਤਸ੍ਤੇ ਤੰ ਜਾਗਰਯਿਤ੍ਵਾ ਜਗਦੁਃ, ਹੇ ਪ੍ਰਭੋ, ਅਸ੍ਮਾਕੰ ਪ੍ਰਾਣਾ ਯਾਨ੍ਤਿ ਕਿਮਤ੍ਰ ਭਵਤਸ਼੍ਚਿਨ੍ਤਾ ਨਾਸ੍ਤਿ?
39 Ja kuin hän herätettiin, nuhteli hän tuulta ja sanoi merelle: vaikene, ole ääneti. Niin tuuli asettui ja tuli juuri tyveneksi.
ਤਦਾ ਸ ਉੱਥਾਯ ਵਾਯੁੰ ਤਰ੍ਜਿਤਵਾਨ੍ ਸਮੁਦ੍ਰਞ੍ਚੋਕ੍ਤਵਾਨ੍ ਸ਼ਾਨ੍ਤਃ ਸੁਸ੍ਥਿਰਸ਼੍ਚ ਭਵ; ਤਤੋ ਵਾਯੌ ਨਿਵ੍ਰੁʼੱਤੇ(ਅ)ਬ੍ਧਿਰ੍ਨਿਸ੍ਤਰਙ੍ਗੋਭੂਤ੍|
40 Ja hän sanoi heille: mitä te niin pelkurit olette? Kuinka ei teillä ole uskoa?
ਤਦਾ ਸ ਤਾਨੁਵਾਚ ਯੂਯੰ ਕੁਤ ਏਤਾਦ੍ਰੁʼਕ੍ਸ਼ਙ੍ਕਾਕੁਲਾ ਭਵਤ? ਕਿੰ ਵੋ ਵਿਸ਼੍ਵਾਸੋ ਨਾਸ੍ਤਿ?
41 Ja he peljästyivät sangen suuresti ja sanoivat keskenänsä: kuka tämä on? sillä tuuli ja meri ovat hänelle kuuliaiset.
ਤਸ੍ਮਾੱਤੇ(ਅ)ਤੀਵਭੀਤਾਃ ਪਰਸ੍ਪਰੰ ਵਕ੍ਤੁਮਾਰੇਭਿਰੇ, ਅਹੋ ਵਾਯੁਃ ਸਿਨ੍ਧੁਸ਼੍ਚਾਸ੍ਯ ਨਿਦੇਸ਼ਗ੍ਰਾਹਿਣੌ ਕੀਦ੍ਰੁʼਗਯੰ ਮਨੁਜਃ|
