Markuksen 4
1 Ja hän rupesi taas opettamaan meren tykönä, ja paljo kansaa kokoontui hänen tykönsä, niin että hänen piti astuman haahteen ja istuman merellä, ja kaikki kansa oli maalla meren tykönä.
Again he began to teach by the seaside. A great multitude was gathered to him, so that he entered into a boat in the sea, and sat down. All the multitude were on the land by the sea.
2 Ja hän opetti heitä paljon vertauksilla, ja sanoi opettaissansa:
He taught them many things in parables, and told them in his teaching,
3 Kuulkaat: katso, kylväjä meni ulos kylvämään.
“Listen! Behold, the farmer went out to sow,
4 Ja kylväissä tapahtui, että muutama lankesi tien oheen, niin tulivat taivaan linnut ja söivät sen.
and as he sowed, some seed fell by the road, and the birds came and devoured it.
5 Muutama lankesi kivistöön, jossa ei paljo maata ollut; joka kohta nousi päälle, ettei sillä ollut syvää maata.
Others fell on the rocky ground, where it had little soil, and immediately it sprang up, because it had no depth of soil.
6 Kuin aurinko nousi, niin se poudittiin; ja ettei sillä ollut juurta, niin se kuivettui.
When the sun had risen, it was scorched; and because it had no root, it withered away.
7 Ja muutama lankesi orjantappuroihin, ja orjantappurat kävivät ylös ja tukahuttivat sen, eikä kantanut hedelmää.
Others fell among the thorns, and the thorns grew up, and choked it, and it yielded no fruit.
8 Ja muutama lankesi hyvään maahan, ja kantoi hedelmän, joka kävi ylös ja kasvoi. Ja muutama kantoi kolmenkymmenen kertaiset, ja muutama kuudenkymmenen kertaiset, ja muutama sadan kertaiset.
Others fell into the good ground, and yielded fruit, growing up and increasing. Some produced thirty times, some sixty times, and some one hundred times as much.”
9 Ja hän sanoi heille: jolla on korvat kuulla, se kuulkaan.
He said, “Whoever has ears to hear, let him sh'ma ·hear obey·.”
10 Mutta kuin hän yksinänsä oli, kysyivät ne, jotka hänen ympärillänsä kahdentoistakymmenen kanssa olivat, häneltä sitä vertausta.
When he was alone, those who were around him with the twelve asked him about the parables.
11 Ja hän sanoi heille: teille on annettu tuta Jumalan valtakunnan salaisuus; mutta niille, jotka ulkona ovat, tapahtuvat kaikki vertausten kautta:
He said to them, “To you is given the mystery of God’s Kingdom, but to those who are outside, all things are done in parables,
12 Että he nähden näkisivät ja ei huomaitsisi, ja kuullen kuulisivat ja ei ymmärtäisi: ettei he joskus palajaisi, ja heille annettaisiin synnit anteeksi.
that ‘they may be always looking but never seeing; always listening but never understanding. Otherwise, they might turn and their sins ·concrete evil deeds that misses the mark and is without share in the goal· be forgiven.’”
13 Ja sanoi heille: ettekö te tiedä tätä vertausta? ja kuinka te kaikki vertaukset ymmärtäisitte?
He said to them, “Don’t you understand this parable? How will you understand all of the parables?
14 Kylväjä kylvää sanan.
The farmer sows the word.
15 Mutta nämä ovat, ne jotka tien vieressä ovat: kussa sana kylvetään, ja kuin he sen ovat kuulleet, tulee kohta saatana ja ottaa pois sanan, joka heidän sydämiinsä kylvetty oli.
The ones by the road are the ones where the word is sown; and when they have heard, immediately Satan [Adversary] comes, and takes away the word which has been sown in them.
16 Ja ne ovat senkaltaiset, jotka kivistöön kylvetyt ovat: kuin he sanan kuulleet ovat, ottavat he sen kohta ilolla vastaan:
These in the same way are those who are sown on the rocky places, who, when they have heard the word, immediately receive it with joy.
17 Ja ei ole heissä juurta, mutta ovat ajalliset; sitte kuin murhe taikka vaino tulee sanan tähden, niin he kohta pahenevat.
They have no root in themselves, but are short-lived. When oppression or persecution arises because of the word, immediately they are scandalized ·to entrap, to cause weak knees that waiver, stumbling block that causes falling, distrusting one that should be trusted and obeyed, disapproving of authority, to judge unfavorably causing displeasure, indignant·.
18 Ja muutamat ovat, jotka orjantappuroihin kylvetyt ovat: ne kuulevat sanan,
Others are those who are sown among the thorns. These are those who have heard the word,
19 Ja tämän maailman suru, ja rikkauden viettelys ja muut himot tulevat ja tukahuttavat sanan, ja saatetaan hedelmättömäksi. (aiōn g165)
and the cares of this age, and the deceitfulness of riches, and the epithumia ·lusts· of other things entering in choke the word, and it becomes unfruitful. (aiōn g165)
20 Ja ne ovat, jotka hyvään maahan kylvetyt ovat: jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan, ja hedelmän kantavat, muutama kolminkymmenin, ja muutama kuusinkymmenin, ja muutama sadoin kerroin.
Those which were sown on the good ground are those who hear the word, and accept it, and bear fruit, some thirty times, some sixty times, and some one hundred times.”
21 Ja hän sanoi heille: sytytetäänkö kynttilä pantaa vakan alle eli pöydän alle? eikö, että se pantaisiin kynttilänjalkaan.
He said to them, “Is the lamp brought to be put under a basket or under a bed? Is not it put on a stand?
22 Sillä ei ole mitään peitetty, jota ei ilmoiteta, eikä ole salaista, vaan että se julki tulis.
For there is nothing hidden, except that it should be made known; neither was anything made secret, but that it should come to light.
23 Jos jollakin on korvat kuulla, se kuulkaan.
If any man has ears to hear, let him sh'ma ·hear obey·.”
24 Ja hän sanoi heille: katsokaat, mitä te kuulette. Jolla mitalla te mittaatte, pitää teille mitattaman, ja vielä lisätään teille, jotka kuulette.
He said to them, “Take heed what you hear. With whatever measure you measure, it will be measured to you, and more will be given to you who hear.
25 Sillä jolla on, hänelle annetaan; ja jolla ei ole, sekin, mitä hänellä on, otetaan häneltä pois.
For whoever has, to him will more be given, and he who does not have, even that which he has will be taken away from him.”
26 Ja hän sanoi: niin on Jumalan valtakunta kuin jos ihminen heittäis siemenen maahan,
He said, “God’s Kingdom is as if a man should cast seed on the earth,
27 Ja makais, ja nousis yöllä ja päivällä: ja siemen puhkeais ulos ja kasvais ylös, koska ei hän tiedäkään.
and should sleep and rise night and day, and the seed should spring up and grow, he does not know how.
28 Sillä maa kantaa hedelmän itsestänsä, ensin oraan, sitte tähkäpään, ja niin täyden jyvän tähkäpäässä.
For the earth bears fruit: first the blade, then the ear, then the full grain in the ear.
29 Mutta kuin hedelmä tulee edes, lähettää hän kohta sinne sirpin; sillä elonaika on läsnä.
But when the fruit is ripe, immediately he puts in the sickle, because the harvest has come.”
30 Ja hän sanoi: mihinkä me Jumalan valtakunnan vertaamme? eli millä vertauksella me sen vertaamme?
He said, “How will we liken God’s Kingdom? Or with what parable will we illustrate it?
31 Niinkuin sinapin siemeneen: kuin se maahan kylvetään, on se vähin kaikkia siemeniä, mitä maassa on;
It’s like a grain of mustard seed, which, when it is sown in the earth, though it is less than all the seeds that are on the earth,
32 Ja kuin hän kylvetty on, niin hän nousee, ja tulee suuremmaksi kaikkia kaaleja, ja tekee suuret oksat, niin että taivaan linnut hänen varjonsa alle taitavat pesät tehdä.
yet when it is sown, grows up, and becomes greater than all the herbs, and puts out great branches, so that the birds of the sky can lodge under its shadow.”
33 Ja sen muotoisilla monilla vertauksilla puhui hän heille sanan, sen perästä kuin he voivat kuulla.
With many such parables he spoke the word to them, as they were able to hear it.
34 Mutta ei hän ilman vertausta mitään heille puhunut, vaan selitti kaikki opetuslapsillensa erinänsä.
Without a parable he didn’t speak to them; but privately to his own disciples he explained everything.
35 Ja hän sanoi heille sinä päivänä, kuin ehtoo tuli: menkäämme ylitse.
On that day, when evening had come, he said to them, “Let’s go over to the other side.”
36 Ja he laskivat kansan, ja ottivat hänen, kuin hän oli haahdessa; oli myös muita venheitä hänen kanssansa.
Leaving the multitude, they took him with them, even as he was, in the boat. Other small boats were also with him.
37 Ja suuri tuulispää nousi ja aallot löivät sisälle haahteen, niin että se jo täytettiin.
A big wind storm arose, and the waves beat into the boat, so much that the boat was already filled.
38 Ja hän oli perällä ja makasi päänalaisen päällä. Ja he herättivät hänen ja sanoivat hänelle: Mestari, etkös sitä tottele, että me hukumme?
He himself was in the stern, asleep on the cushion, and they woke him up, and told him, “Rabbi ·Teacher·, don’t you care that we are dying?”
39 Ja kuin hän herätettiin, nuhteli hän tuulta ja sanoi merelle: vaikene, ole ääneti. Niin tuuli asettui ja tuli juuri tyveneksi.
He awoke, and rebuked the wind, and said to the sea, “Peace! Be still!” The wind ceased, and there was a great calm.
40 Ja hän sanoi heille: mitä te niin pelkurit olette? Kuinka ei teillä ole uskoa?
He said to them, “Why are you so afraid? How is it that you have no trusting faith?”
41 Ja he peljästyivät sangen suuresti ja sanoivat keskenänsä: kuka tämä on? sillä tuuli ja meri ovat hänelle kuuliaiset.
They were greatly afraid, and said to one another, “Who then is this, that even the wind and the sea obey him?”
