Markuksen 3
1 Ja hän meni sisälle jälleen synagogaan, ja siellä oli ihminen, jolla oli kuivettunut käsi.
KADEKADEO a pil kotin pur ong nan sinakoke. Ari, aramas amen mia, me pa a motor.
2 Ja he ottivat hänestä vaarin, jos hän hänen sabbatina parantais, kantaaksensa hänen päällensä.
Irail ari masamasaneki, ma a pan kakelada i ni ran en sapat, pwe irail en karaun i.
3 Ja hän sanoi sille ihmiselle, jolla kuivettunut käsi oli: astu edes!
I ari kotin masani ong aramas o, me pa a motor: Uda kodo met!
4 Ja hän sanoi heille: sopiiko sabbatina hyvää tehdä eli pahaa tehdä? henkeä vapahtaa taikka tappaa? Mutta he vaikenivat.
A ap kotin masani ong irail: Me pung, wia mau ni ran en sapat de wia sued? Kamaur de kamela? Ir ari nenenla.
5 Niin hän katsoi heidän päällensä vihaisesti ja oli murheissansa heidän sydämensä kovuuden tähden, ja sanoi ihmiselle: ojenna kätes! ja hän ojensi, ja käsi tuli terveeksi niinkuin toinenkin.
I ari angiang aupwili sili po’rail, kupurokila ar kapitakai, ap kotin masani ong aramas o: Kapawei pa om! I ari kapawei. Pa a ap kelailada.
6 Ja Pharisealaiset menivät ulos ja pitivät kohta Herodilaisten kanssa neuvoa häntä vastaan, kuinka he hänen hukuttaisivat.
Parisär oko ap madangalang ren iang en Erodes. Re ap kapakaparok duen ar pan kamatala i.
7 Mutta Jesus poikkesi opetuslastensa kanssa meren tykö, ja paljo kansaa seurasi häntä Galileasta ja Juudeasta,
A Iesus kotin kapitawei sang pein i o sapwilim a tounpadak kan, koti wong liman sed. Pokon kalaimun ap idauen i sang Kaliläa, o Iudäa.
8 Ja Jerusalemista, ja Idumeasta, ja tuolta puolen Jordania, ja jotka Tyron ja Sidonin ympärillä asuivat, suuri joukko: jotka hänen tekonsa kuulivat, ne tulivat hänen tykönsä.
O sang Ierusalem, o sang Idumäa, o sang palilan Iordan, o toun liman Tirus o Sidon, pokon kalaimun, re rongada duen a kotin wiada manaman kaualap, re ap pokon dong re a.
9 Ja hän sanoi opetuslapsillensa, että venhe olis aina häntä läsnä kansan tähden, ettei he häntä ahdistaisi.
A kotin masani ong sapwilim a tounpadak kan, kisin sop kis en kaonop ong i, pweki pokon o, pwe re de koi dong i.
10 Sillä hän oli monta parantanut, niin että kaikki, joita vaivattiin, tunkivan hänen päällensä rupeemaan häneen.
Pwe a kotin kakelada me toto, irail ari pakoideda, pwe me somau ko me sair i.
11 Ja kuin saastaiset henget näkivät hänen, lankesivat he hänen eteensä maahan, huusivat, sanoen: sinä olet Jumalan Poika.
O ni en ngen saut akan ngar i, re pupedi mo i, weriwer, indada: Sapwilim en Kot komui!
12 Ja hän haasti heitä kovin häntä ilmoittamasta.
I ari kotin kalik irail edi, ren der kaireki i.
13 Ja hän astui ylös vuorelle ja kutsui tykönsä, jotka hän itse tahtoi, ja he tulivat hänen tykönsä.
I ari kotidala nan nana o, ap molipei dong i, me a kotin kupura, re ap poto dong re a.
14 Ja hän sääsi ne kaksitoistakymmentä olemaan tykönänsä, että hän heitä lähettäis saarnaamaan;
I ari kotin kileledi ekriamen, pwe re en ieiang i, pwen poroporone ir sili padapadak.
15 Ja että heillä piti voima oleman taudit parantaa ja perkeleitä ajaa ulos.
O manamanla kakelada me somau kan o kakaus tewil akan;
16 Ja pani Simonille nimen Pietari,
Simon a kotiki ong ad a Petrus.
17 Ja Jakobille Zebedeuksen pojalle ja Johannekselle Jakobin veljelle: (ja antoi heille nimet Boanerges, se on, pitkäisen pojat),
O Iakopus nain Iepedäus, o Ioanes ri en Iakopus, a kotiki ong ad ara Poanerkes. Iet wewe: Nain nansapwe.
18 Ja Andreaksen, ja Philippuksen, ja Bartolomeuksen, ja Matteuksen, ja Toomaan, ja Jakobin Alphein pojan, ja Taddeuksen, ja Simonin Kananealaisen,
O Andreas, o Pilipus, o Partolomäus, o Matäus, o Tomas, o Iakopus, nain Alpäus, o Tadäus, o Simon men Kana,
19 Ja Juudaan Iskariotilaisen, joka myös hänen petti.
O Iudas Iskariot, me pangala i.
20 Ja he tulivat huoneeseen; ja kansa taas kokoontui, niin ettei heillä ollut tilaa syödäkään.
Irail ari ko dong nan im eu. Pil pokon eu pokon pena. Irail ari sola kak manga.
21 Ja kuin hänen omaisensa sen kuulivat, menivät he ulos ottamaan häntä kiinni; sillä he sanoivat: hän on mielettömäksi tullut.
Ni kompokepa ko rongada, re kodo, pwen wala sang i; pwe re inda, me a iakala.
22 Mutta kirjanoppineet, jotka Jerusalemista olivat tulleet alas, sanoivat: hänellä on beelsebub, ja perkeleiden pääruhtinaan kautta hän ajaa ulos perkeleitä.
A saunkawewe ko, me kodido sang Ierusalem inda: A katia Peelsepup o saumas en tewil akan; iei me a kakauseki tewil akan.
23 Ja hän kutsui heidät tykönsä, ja sanoi heille vertauksilla: kuinka taitaa saatana saatanan ajaa ulos?
I ari molipe ir do, masani ong irail ni karaseras akan: Ia pan duen Satan a kausawei Satan?
24 Ja jos valtakunta erkanee itsiänsä vastaan, niin ei se valtakunta taida seisoa.
O ma toun wei eu u pena nan pung ar, wei o sota pan kak pwaida.
25 Ja jos huone erkanee itsiänsä vastaan, niin ei se huone taida seisoa.
O ma penainai eu u pena nan pung ar, penainai o sota pan kak pwaida.
26 Ja jos saatana karkaa ja eroittaa itsensä itsiänsä vastaan, niin ei hän taida seisoa, mutta saa lopun.
O ma Satan u ong pein i, a sota pan kak pwaida, a pan imwisokela.
27 Ei taida kenkään väkevän huoneeseen mennä ja hänen kaluansa ryöstää, ellei hän ensin sido väkevää kiinni, ja sitte ryöstä hänen huonettansa.
Sota amen me pan kak ko ong nan im en kelail amen kulia a kapwa, ma a so saliedi mas me kelail o. A ap pan kak kawela im a.
28 Totisesti sanon minä teille: kaikki synnit annetaan anteeksi ihmisten lapsille, pilkatkin, joilla he Jumalaa pilkkaavat,
Melel I indai ong komail: Dip akan karos pan lapwa sang nain aramas akan, o laue, me re lalaueki.
30 Sillä he sanoivat: hänellä on saastainen henki.
Pweki ar inda: A katia ngen saut.
31 Niin tuli hänen veljensä ja äitinsä ja seisoivat ulkona, ja lähettivät hänen tykönsä kutsumaan häntä.
Ari in a, o ri a ol akan ap kodo, mi liki o iloke dong.
32 Ja kansa istui hänen ympärillänsä ja sanoivat hänelle: katso, äitis ja veljes kysyvät sinua ulkona.
A pokon me momod impa o ap potoan ong i: Re mangi, in ar o ri ar ol akan mimi liki kainoma komui.
33 Ja hän vastasi heitä, sanoen: kuka on minun äitini taikka minun veljeni?
A ap kotin sapeng irail masani: Is in ai de ri ai kan?
34 Ja kuin hän oli ympäri katsonut niiden päälle, jotka hänen ympärillänsä istuivat, sanoi hän: katso, minun äitini ja minun veljeni.
A ap kotin aupwil sili po’rail, me mod impa ko, masani: Kilang, in ai o ri ai ol akan!
35 Sillä joka tekee Jumalan tahdon, hän on veljeni sisareni ja äitini.
Pwe meamen wiawia kupur en Kot, iei me ri ai ol o ri ai li o in ai.
