Markuksen 10
1 Ja kuin hän sieltä läksi, tuli hän Juudan maan äärille sen maakunnan kautta, joka on sillä puolella Jordania. Ja kansa kokoontui taas hänen tykönsä, ja niinkuin hän oli tottunut, niin hän taas opetti heitä.
Étant parti de ce lieu, Jésus vint aux confins de la Judée, au delà du Jourdain; et le peuple s’assembla de nouveau près de lui, et, suivant sa coutume, il recommença à les enseigner.
2 Ja Pharisealaiset tulivat ja kysyivät häneltä: saako mies vaimonsa hyljätä? kiusaten häntä.
Les Pharisiens l’ayant abordé lui demandèrent s’il était permis à un mari de répudier sa femme: c’était pour le mettre à l’épreuve.
3 Mutta hän vastaten sanoi heille: mitä Moses teille käski?
Il leur répondit: « Que vous a ordonné Moïse? »
4 He sanoivat: Moses salli kirjoittaa erokirjan ja hyljätä.
Ils dirent: « Moïse a permis de dresser un acte de divorce et de répudier. »
5 Ja Jesus vastaten sanoi heille: teidän sydämenne kovuuden tähden kirjoitti hän teille sen käskyn.
Jésus leur répondit: « C’est à cause de la dureté de votre cœur qu’il vous a donné cette loi.
6 Mutta luomisen alusta on Jumala heidät luonut mieheksi ja vaimoksi.
Mais au commencement de la création, Dieu les fit homme et femme.
7 Sentähden pitää ihmisen eriämän isästänsä ja äidistänsä, ja pitää vaimoonsa yhdistymän.
À cause de cela, l’homme quittera son père et sa mère, et s’attachera à sa femme,
8 Ja niin tulevat kaksi yhdeksi lihaksi, niin ettei he ole silleen kaksi, mutta yksi liha.
et les deux ne feront qu’une seule chair. » Ainsi ils ne sont plus deux, mais ils sont une seule chair.
9 Mitä siis Jumala on yhteen sovittanut, ei ihmisen pidä sitä eroittaman.
Que l’homme donc ne sépare pas ce que Dieu a uni! »
10 Ja hänen opetuslapsensa kysyivät taas häneltä kotona siitä asiasta.
Lorsqu’ils furent dans la maison, ses disciples l’interrogèrent encore sur ce sujet,
11 Ja hän sanoi heille: kuka ikänä hylkää vaimonsa, ja nai toisen, se tekee huorin häntä vastaan.
et il leur dit: « Quiconque répudie sa femme et en épouse une autre, commet un adultère à l’égard de la première.
12 Ja jos vaimo hylkää miehensä ja huolee toiselle, hän tekee huorin.
Et si une femme répudie son mari et en épouse un autre, elle se rend adultère. »
13 Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän heihin rupeais; niin opetuslapset nuhtelivat niitä, jotka heitä toivat.
On lui amena des petits enfants pour qu’il les touchât. Mais les disciples réprimandaient ceux qui les présentaient.
14 Mutta kuin Jesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: sallikaat lasten tulla minun tyköni, ja älkäät kieltäkö heitä; sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
Jésus, à cette vue, fut indigné et leur dit: « Laissez les petits enfants venir à moi, et ne les en empêchez pas; car le royaume des cieux est à ceux qui leur ressemblent.
15 Totisesti sanon minä teille: jokainen, joka ei Jumalan valtakuntaa ota vastaan niinkuin lapsi, ei hän suinkaan siihen tule sisälle.
Je vous le dis, en vérité, quiconque ne recevra pas comme un petit enfant le royaume de Dieu, n’y entrera point. »
16 Ja hän otti heitä syliinsä, ja pani kätensä heidän päällensä, ja siunasi heitä.
Puis il les embrassa, et les bénit en leur imposant les mains.
17 Ja kuin hän oli lähtenyt ulos tielle, tuli yksi juosten, lankesi polvillensa hänen eteensä ja kysyi häneltä: hyvä Mestari! mitä minun pitää tekemän, että minä ijankaikkisen elämän perisin? (aiōnios g166)
Comme il sortait pour se mettre en chemin, quelqu’un accourut, et se jetant à genoux devant lui, lui demanda: « Bon Maître, que dois-je faire pour avoir en héritage la vie éternelle? » (aiōnios g166)
18 Niin Jesus sanoi hänelle: miksis sanot minun hyväksi? Ei kenkään ole hyvä, vaan yksin Jumala.
Jésus lui dit: « Pourquoi m’appelles-tu bon? Il n’y a de bon que Dieu seul.
19 Kylläs käskyt tiedät: ei sinun pidä huorin tekemän: ei sinun pidä tappaman: ei sinun pidä varastaman: ei sinun pidä väärää todistusta sanoman: ei sinun pidä pettämän: kunnioita isääs ja äitiäs.
Tu connais les commandements: Ne commets pas d’adultère, ne tue pas, ne dérobe pas, ne porte pas de faux témoignage, abstiens-toi de toute fraude, honore ton père et ta mère. »
20 Mutta se vastasi ja sanoi hänelle: Mestari, nämä kaikki olen minä pitänyt hamasta minun nuoruudestani.
Il lui répondit: « Maître, j’ai observé toutes ces choses dès ma jeunesse. »
21 Mutta kuin Jesus katsahti hänen päällensä, rakasti hän häntä, ja sanoi hänelle: yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna vaivaisille; ja sinulla pitää oleman tavara taivaassa: ja tule, seuraa minua, ottain risti.
Jésus, l’ayant regardé, l’aima et lui dit: « Il te manque une chose; va, vends tout ce que tu as, donne-le aux pauvres, et tu auras un trésor dans le ciel; puis viens, et suis-moi. »
22 Mutta hän tuli siitä puheesta murheelliseksi, ja meni pois murheissansa; sillä hänellä oli paljo tavaraa.
Mais lui, affligé de cette parole, s’en alla tout triste; car il avait de grands biens.
23 Ja kuin Jesus katsahti ympärillensä, sanoi hän opetuslapsillensa: kuinka työläästi ne, joilla varaa on, tulevat Jumalan valtakuntaan!
Et Jésus, jetant ses regards autour de lui, dit à ses disciples: « Qu’il est difficile à ceux qui ont les biens de ce monde d’entrer dans le royaume de Dieu! »
24 Mutta opetuslapset hämmästyivät näistä hänen sanoistansa. Niin Jesus taas vastaten sanoi: rakkaat pojat! kuinkas työläs on niiden tulla Jumalan valtakuntaan, jotka tavaroihinsa uskaltavat.
Comme les disciples étaient étonnés de ses paroles, Jésus reprit: « Mes petits enfants, qu’il est difficile à ceux qui se confient dans les richesses, d’entrer dans le royaume de Dieu!
25 Huokiampi on kamelin käydä neulan silmän lävitse, kuin rikkaan Jumalan valtakuntaan sisälle tulla.
Il est plus aisé à un chameau de passer par le trou d’une aiguille, qu’à un riche d’entrer dans le royaume de Dieu. »
26 Mutta he hämmästyivät vielä sitte sangen suuresti, sanoen keskenänsä: ja kuka taitaa autuaaksi tulla?
Et ils étaient encore plus étonnés, et ils se disaient les uns aux autres: « Qui peut donc être sauvé? »
27 Niin Jesus katsahti heidän päällensä, ja sanoi: ihmisten tykönä on se mahdotoin, mutta ei Jumalan tykönä; sillä kaikki ovat Jumalan tykönä mahdolliset.
Jésus les regarda, et dit: « Aux hommes cela est impossible, mais non à Dieu: car tout est possible à Dieu. »
28 Niin Pietari rupesi sanomaan hänelle: katso, me olemme kaikki antaneet ylön, ja seuranneet sinua.
Alors Pierre, prenant la parole: « Voici, lui dit-il, que nous avons tout quitté pour te suivre. »
29 Mutta Jesus vastasi ja sanoi: totisesti sanon minä teille: ei ole kenkään, joka jätti huoneen, taikka veljet eli sisaret, taikka isän eli äidin, taikka vaimon eli lapset, taikka pellot, minun ja evankeliumin tähden,
Jésus répondit: « Je vous le dis en vérité, nul ne quittera sa maison, ou ses frères, ou ses sœurs, ou son père, ou sa mère, ou ses enfants, ou ses champs, à cause de moi et à cause de l’Evangile,
31 Mutta monta ensimäistä tulee jälkimäiseksi, ja jälkimäistä ensimäiseksi.
Et plusieurs des derniers seront les premiers, et des premiers, les derniers. »
32 Mutta he olivat tiellä menemässä ylös Jerusalemiin; ja Jesus kävi heidän edellänsä, ja he hämmästyivät, ja seurasivat häntä ja pelkäsivät. Ja hän otti taas ne kaksitoistakymmentä tykönsä ja rupesi heille sanomaan, mitä hänelle tapahtuva oli:
Or, ils étaient en chemin pour monter à Jérusalem, et Jésus marchait devant eux; ils s’en étonnaient et ils le suivaient avec crainte. Jésus, de nouveau, prenant à part les Douze, se mit à leur dire ce qui devait lui arriver:
33 Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylön pappein päämiehille ja kirjanoppineille, ja he tuomitsevat hänen kuolemaan ja antavat ylön hänen pakanoille;
« Voici que nous montons à Jérusalem, et le Fils de l’homme sera livré aux Princes des prêtres et aux scribes; ils le condamneront à mort et le livreront aux Gentils;
34 Ja he pilkkaavat häntä, ja pieksävät hänen, ja sylkevät hänen päällensä, ja tappavat hänen; ja kolmantena päivänä hän nousee ylös.
on l’insultera, on crachera sur lui, on le flagellera et on le fera mourir, et, trois jours après, il ressuscitera. »
35 Niin tuli hänen tykönsä Jakob ja Johannes, Zebedeuksen pojat, sanoen: Mestari! me tahdomme, ettäs meille tekisit, mitä me anomme.
Jacques et Jean, fils de Zébédée, s’approchèrent de lui, disant: « Maître, nous désirons bien que tu fasses pour nous ce que nous te demanderons.
36 Niin hän sanoi heille: mitä te tahdotte minua teillenne tekemään?
Que voulez-vous, leur dit-il, que je fasse pour vous? »
37 Vaan he sanoivat hänelle: anna toisen meistä istua oikialla ja toisen vasemmalla puolellas sinun kunniassas.
Ils dirent: « Accorde-nous d’être assis, l’un à ta droite, l’autre à ta gauche, dans ta gloire. »
38 Mutta Jesus sanoi heille: ette tiedä, mitä te anotte. Voitteko juoda sen kalkin, jonka minä juon, ja sillä kasteella kastettaa, jolla minä kastetaan?
Jésus leur dit: « Vous ne savez ce que vous demandez. Pouvez-vous boire la coupe que je vais boire, ou être baptisés du baptême dont je vais être baptisé? »
39 Vaan he sanoivat hänelle: voimme. Niin sanoi Jesus heille: sen kalkin tosin te juotte, jonka minä juon, ja sillä kasteella te kastetaan, jolla minä kastetaan;
Ils répondirent: « Nous le pouvons. » Et Jésus leur dit: « Le calice que je vais boire, vous le boirez en effet, et vous serez baptisés du baptême dont je vais être baptisé;
40 Mutta istua minun oikialla ja vasemmalla puolellani, ei ole minun antamisellani, mutta niille, joille se valmistettu on.
mais d’être assis à ma droite ou à ma gauche, ce n’est pas à moi de l’accorder, si ce n’est à ceux à qui cela a été préparé. »
41 Ja kuin ne kymmenen sen kuulivat, rupesivat he närkästymään Jakobin ja Johanneksen tähden.
Ayant entendu cela, les dix autres s’indignèrent contre Jacques et Jean.
42 Mutta kuin Jesus kutsui heidät tykönsä, sanoi hän heille: te tiedätte, että ne, jotka ovat asetetut kansain päämiehiksi, hallitsevat heitä, ja heidän ylimmäisillänsä on valta heidän ylitsensä.
Jésus les appela et leur dit: « Vous savez que ceux qui sont reconnus comme les chefs des nations leur commandent en maîtres, et que les grands exercent sur elles l’empire.
43 Mutta ei niin pidä oleman teidän keskenänne; vaan joka teidän seassanne tahtoo suurin olla, se olkaan teidän palvelianne.
Il n’en doit pas être ainsi parmi vous; mais quiconque veut être grand parmi vous se fera votre serviteur;
44 Ja joka teistä tahtoo tulla ensimäiseksi, hän olkaan kaikkein orja;
et quiconque veut être le premier parmi vous, se fera l’esclave de tous.
45 Sillä ei myös Ihmisen Poika ole tullut, että häntä palveltaisiin, mutta palvelemaan ja antamaan henkensä lunastuksen hinnaksi monen edestä.
Car le Fils de l’homme est venu, non pour être servi, mais pour servir et donner sa vie pour la rançon de la multitude. »
46 Ja he tulivat Jerikoon. Ja kuin hän läksi Jerikosta ja hänen opetuslapsensa ja paljo kansaa, niin istui tien ohessa sokia, Bartimeus Timein poika, kerjäten.
Ils arrivèrent à Jéricho. Comme Jésus sortait de cette ville avec ses disciples et une assez grande foule, le fils de Timée, Bartimée l’aveugle, était assis sur le bord du chemin, demandant l’aumône.
47 Ja kuin hän kuuli, että se oli Jesus Natsaretista, rupesi hän huutamaan ja sanomaan: Jesus, Davidin poika, armahda minua.
Ayant entendu dire que c’était Jésus de Nazareth, il se mit à crier: « Jésus, fils de David, ayez pitié de moi. »
48 Ja moni nuhteli häntä, että hän olis ollut ääneti. Mutta hän huusi paljoa enemmin: Davidin Poika, armahda minua.
Et plusieurs le réprimandait pour le faire taire; mais lui criait beaucoup plus fort: « Fils de David, aie pitié de moi. »
49 Ja Jesus seisahti ja käski kutsua häntä. Ja he kutsuivat sokian ja sanoivat hänelle: ole hyvällä mielellä, nouse! hän kutsuu sinua.
Alors Jésus s’arrêta, et dit: « Appelez-le. » Et ils l’appelèrent en lui disant: « Aie confiance, lève-toi, il t’appelle. »
50 Niin hän heitti pois vaatteensa yltänsä, nousi ja tuli Jesuksen tykö.
Celui-ci jetant son manteau, se leva d’un bond et vint vers Jésus.
51 Ja Jesus vastaten sanoi hänelle: mitäs tahdot, että minä sinulle tekisin? Niin sokia sanoi hänelle: Rabboni, että minä saisin näköni.
Jésus lui dit: « Que veux-tu que je te fasse? – L’aveugle répondit: Rabbouni, que je voie. »
52 Mutta Jesus sanoi hänelle: mene, sinun uskos vapahti sinun. Ja hän sai kohta näkönsä jälleen, ja seurasi Jesusta tiellä.
Jésus lui dit: « Va, ta foi t’a sauvé. » Et aussitôt il vit, et il le suivait dans le chemin.
