Markuksen 1
1 Jesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, evankeliumin alku.
Pathien Nâipasal Jisua Khrista Thurchi Sa chungroi chu mahi ani.
2 Niinkuin prophetaissa kirjoitettu on: katso, minä lähetän minun enkelini sinun kasvois eteen, joka on valmistava sinun ties sinun etees.
Dêipu Isaiah Lekhabua: “Pathien'n, ‘Na lampui sinsiem rangin ka thangtheipu no motona tîr ka ta.’
3 Huutavan ääni on korvessa: valmistakaat Herran tietä, tehkäät hänen polkunsa oikiaksi.
Ramchâra mi inkhat tânghâi han, ‘Pumapa lamlien sin ungla; a lôna rang lampui mintûn roi!’” tia ânziek anghan ânphut ani.
4 Johannes kasti korvessa ja saarnasi parannuksen kastetta syntein anteeksi antamiseksi.
Masikin John hah Baptis tho le thurchi misîrin ramchâra han a juong ani. Mingei kôm han, “Nin sietnangei renga insîr ungla, baptisma chang roi,” hanchu, “Pathien'n nin sietnangei nangni ngâidam atih” tiin a misîr ngâia.
5 Ja hänen tykönsä meni ulos koko Juudean maakunta ja Jerusalemin asuvaiset, ja kastettiin kaikki häneltä Jordanin virrassa, tunnustain syntinsä.
Judea ram le Jerusalem khopui renga mi tam tak John thurchi misîr rangâi rangin an sea. An sietnangei an phuonga, male ama'n Jordan dunga a Baptis ngei zoi.
6 Ja Johannes oli puetettu kamelin karvoilla, ja ympäri hänen suoliansa oli hihnainen vyö, ja söi heinäsirkkoja ja metsähunajaa,
John'n ûtmul puonngei ânsila, savun kongkhit a khita, a sâk chu khâimimsie, le rama khuoilutui ani.
7 Ja saarnasi, sanoen: se tulee minun jälkeeni, joka on minua väkevämpi, jonka en minä ole kelvollinen kumarruksissa kenkäin rihmaa päästämään.
Mingei kôm han, “Ku nûka juong rangpu hi chu keima nêka roiinpui uol ok ania, kei chu inkûna a kekokrûi sût rang luo inhoi mu-ung.
8 Minä tosin kastan teitä vedellä; mutta hän kastaa teitä Pyhällä Hengellä.
Keima chu tui leh nangni ka Baptis ngâia, ama'n chu Ratha Inthiengin nangni Baptis atih,” a tia.
9 Ja tapahtui niinä päivinä, että Jesus tuli Galilean Natsaretista ja kastettiin Johannekselta Jordanissa.
Galilee ramhuola Nazareth khuo renga Jisua hongna la sôt bâkloiin, Jordan dunga John'n Baptis a thoa.
10 Ja kohta kuin hän astui vedestä ylös, näki hän taivaat aukenevan ja Hengen tulevan alas hänen päällensä niinkuin kyyhkyisen,
Jisua hah tui renga a hong jôk harenghan, invân ân-onga male Ratha Inthieng pharvali angati a chunga juong chum a mua.
11 Ja ääni tuli taivaasta: sinä olet minun rakas Poikani, johonka minä mielistyin.
Male invân renga rôlin, “Nangma ka Nâipasal moroitak ni ni, nu chunga ka râiasântatak ani” ti chong ajuong tunga.
12 Ja Henki ajoi hänen kohta korpeen.
Voikhatrengin Ratha'n ramchâra a min se zoia,
13 Ja hän oli siellä korvessa neljäkymmentä päivää, ja kiusattiin perkeleeltä, ja oli petoin seassa; ja enkelit palvelivat häntä.
mahan Soitan methêmin sûn sômminli a oma. Mahan ram sângei khom an oma, aniatachu vântîrtonngei han an juong san ngâi.
14 Mutta sitte kuin Johannes oli vankiuteen annettu ylön, tuli Jesus Galileaan, saarnaten Jumalan valtakunnan evankeliumia,
John hah intâng ina an khum suole chu, Jisua hah Pathien renga Thurchi Sa misîr rangin Galilee rama a sea.
15 Ja sanoi: aika on täytetty, ja Jumalan valtakunta on lähestynyt: tehkäät parannus ja uskokaat evankeliumi.
“Azora diktak hah ahongtung zoi,” male, “Pathien Rêngram khom anâi zoi! Nin sietnangei renga insîr ungla male Thurchi Sa hi iem ta roi!” tiin a misîra.
16 Ja kuin hän käveli Galilean meren tykönä, näki hän Simonin ja Andreaksen hänen veljensä laskevan verkkoa mereen: (sillä he olivat kalamiehet: )
Jisua'n Galilee dîl panga a lôn lâiin ngasûrpu inik Simon le a nâipa Andrew lên lei vôr hah a mua.
17 Ja Jesus sanoi heille: seuratkaat minua, ja minä teen teidät, että te tulette ihmisten kalamiehiksi.
Jisua'n an kôm, “Ni jûi ungla, miriem sûr rangin nangni minchu ki tih” a tipe ngeia.
18 Ja he jättivät kohta verkkonsa ja seurasivat häntä.
Marenghan an lênngei an mâkraka male an jûi kelen zoi.
19 Ja kuin hän sieltä vähää edemmä kävi, näki hän Jakobin Zebedeuksen pojan ja Johanneksen, hänen veljensä, parantavan venheessä verkkojansa.
A se nôk uol vietin chu lâibungsa dang Zebedee nâipasalngei, Jacob le a nâipa John a mu nôka. An lênngei sinsiemin rukuong chunga an lei oma.
20 Ja hän kutsui kohta heitä. Ja he jättivät isänsä Zebedeuksen venheeseen palkollisten kanssa, ja seurasivat häntä.
Jisua'n anni ngei hah a mu ngei lehan, a koi ngeia; an pa Zebedee hah inlo mingei kôm rukuonga an mâka, male Jisua leh an se kelen zoi.
21 Ja he menivät sisälle Kapernaumiin; ja hän meni kohta lepopäivinä synagogaan, ja opetti.
Jisua le a ruoisingei hah Capernaum khopuia an honga, Sabbathni sûn anîn chu Jisua Synagog taka a lûta, male mi a minchu kelen zoia.
22 Ja he hämmästyivät hänen opetustansa; sillä hän opetti heitä voimallisesti, ja ei niinkuin kirjanoppineet.
A minchu lam ariet mingei han kamâm aom sabak an tia, Balam minchupungei angin niloiin; manêkin, rachamneitakin anni ngei ha a minchu sikin.
23 Ja heidän synagogassansa oli ihminen riivattu saastaiselta hengeltä, ja hän huusi,
Masuole han, ramkhori sûr mi inkhat synagog han a honga an iek raka,
24 Sanoen: voi, mitä meidän on sinun kanssas, Jesus Natsarealainen! tulitkos meitä hukuttamaan? Minä tunnen sinun, kukas olet, Jumalan pyhä.
ha mi han, “Nazareth Jisua, keini renga imo na nuom aom? Mi minmang ranga hong mo ni ni? Nang ki riet Pathien thangtheipu inthieng ni ni!” a tia.
25 Ja Jesus nuhteli häntä, sanoen: vaikene ja mene ulos hänestä.
Jisua'n ratha kôm han, “Dâirek inla, male ha miriem sûng renga hah hong jôk pai roh!” tiin chong a pêka.
26 Ja kuin se saastainen henki repäisi häntä ja huusi suurella äänellä, niin hän läksi ulos hänestä.
Ratha saloi han amapa hah anîkbit suole chu inringtakin ân ieka, male a sûng renga a hong jôk pai zoia.
27 Ja he hämmästyivät kaikki, niin että he kyselivät keskenänsä, sanoen: mitä tämä on? mikä uusi oppi tämä on? Sillä hän käskee myös voimalla saastaisia henkiä, ja he kuulevat häntä.
Mingei han kamâm aom sabak an tia, “Ma hih imo ani hi? Mahi minchuna thar mo ani? Ratha saloingei khom rachamneitakin chong a pêk ngeia, male a chong an jôm kelen hi?” Inkhat le inkhat anin rekel inlôma.
28 Ja hänen sanomansa kuului kohta ympäri kaiken Galilean lähimaakunnan.
Masikin Galilee ramhuol pumpuia Jisua thurchi ânthang zit zoi.
29 Ja he menivät kohta ulos synagogasta ja tulivat Simonin ja Andreaksen huoneeseen, Jakobin ja Johanneksen kanssa.
Jisua le a ruoisingei, Jacob le John telsân Synagog renga an jôka, male Simon le Andrew ina rangin an thengpata.
30 Mutta Simonin anoppi makasi vilutaudissa, ja he sanoivat hänestä kohta hänelle.
Simon tarpi hah ritun damloiin jâlmuna a lei oma; Jisua ava tungin chu harenghan, amanu damloi roi hah an lei rila.
31 Ja hän meni ja nosti häntä, ja rupesi hänen käteensä, ja vilutauti jätti hänen kohta; ja hän palveli heitä.
Amanu kôm han a sea, a kuta a mutua, sanin a kaithoia. Amanu mintun hah a dama, male amanu han an sin a tho pe ngei zoi.
32 Mutta ehtoona, kuin aurinko laski, toivat he hänen tykönsä kaikkinaisia sairaita ja perkeleiltä riivatuita,
Masuole chu kholoi ahong nia male nisa ahong tâkin chu, mingeiin Jisua kôm damloi murdi le ramkhori sûr ngei an hong tuonga.
33 Ja koko kaupunki tuli kokoon oven eteen.
Khopui sûnga mingei nâm inkot kôla an hong intûpa.
34 Ja hän paransi monta, jotka sairastivat moninaisia tauteja, ja hän ajoi ulos paljon perkeleitä, eikä sallinut perkeleiden puhua; sillä he tunsivat hänen.
Jisua'n ri jât tamtak ngei a mindama male ramkhori tamtak a rujûlpaia. Ramkhoringei han ama an riet sikin, ite an ti rangin phal ngei mak.
35 Ja huomeneltain sangen varhain ennen päivää, kuin hän nousi, meni hän ulos. Ja Jesus meni erinäiseen asiaan ja rukoili siellä.
Anangtûk jînga chu avâr mân rengin Jisua ânthoia, in renga hah a jôka. Khopui renga mun inthimna a sea, mahan chubaithona ava manga.
36 Ja Simon riensi hänen perässänsä ja ne jotka hänen kanssansa olivat.
Hannirese Simon le a champuingei han ama an hong roka,
37 Ja kuin he löysivät hänen, sanoivat he hänelle: jokainen etsii sinua.
male an va mu lehan, a kôm, “Mitinin nang an rok,” an tipea.
38 Ja hän sanoi heille: menkäämme lähimmäisiin kyliin, että minä sielläkin saarnaisin; sillä sitä varten olen minä tullut.
Hannirese Jisua'n an kôm, “Hi revêla khuo dangngeia khom hin ei se ngêt rang ani. Hi ngei hin khom thurchi ki misîr rang anâng ani, maha ku juongna abi ani sikin,” tiin a thuona.
39 Ja hän saarnasi heidän synagogissansa, koko Galileassa, ja ajoi ulos perkeleitä.
Masikin synagogngeia thurchi misîrin le ramkhoringei rujûlpaiin Galilee ram pumpuia a chai zoia.
40 Ja hänen tykönsä tuli spitalinen, rukoili häntä, lankesi polvillensa hänen eteensä ja sanoi hänelle: jos sinä tahdot, niin sinä voit minun puhdistaa.
Jisua kôm mi inkhat vun ri dôn a honga, khûkinbilin, male san rang a ngêna, “Nu nuomin chu mi ni minthieng thei,” a tia.
41 Ja Jesus armahti häntä ja ojensi kätensä, rupesi häneen ja sanoi hänelle: minä tahdon, ole puhdas.
Jisua'n inriengmunân asipa, male a kut ahong sôna, male a tôna, “Ka nuom,” hong, “Inthieng ta roh!” tiin a thuona.
42 Ja kuin hän sen oli sanonut, niin spitali läksi hänestä kohta pois, ja hän tuli puhtaaksi.
Voikhatrengin a pangphâr hah ahong boi kelena, male ânthieng zoi.
43 Ja Jesus haasti häntä, ja lähetti hänen kohta pois tyköänsä,
Jisua'n chongnazatin a tipea, a tîr kelena,
44 Ja sanoi hänelle: katso, ettes kellenkään mitään sano, mutta mene, osoita itses papille ja uhraa puhdistukses edestä ne, mitkä Moses käski, heille todistukseksi.
a kôm a ti suole, “Rangâi roh, hi roi hih tute ril tet no roh duo. Hannirese ochai kôm thengpat inla va min mu roh; masuole chu mitinin nên thieng nôk zoi ti an riet minthârna rangin Moses chongpêka inbôlna pêk ranga ati hah pêk roh” a tipea.
45 Mutta kuin hän meni ulos, rupesi hän paljon saarnaamaan ja ilmoittamaan sitä asiaa, niin ettei hän sitte taitanut julkisesti kaupunkiin mennä; mutta oli ulkona erinäisissä paikoissa, ja joka taholta tultiin hänen tykönsä.
Hannirese amapa hah a jôka, ma thurchi hah muntina a phuong minzara. Adikin, a ril minlum rai sikin Jisua chu ânlangin khopuia lût thei khâi maka, mun inthim ngeia a va oma, male muntin renga a kôm mingei an hong ngâi ani.
