< Malakian 1 >
1 Tämä on Herran sanan kuorma Israelin tykö, Malakian kautta.
Ma e ote mane Jehova Nyasaye omiyo Malaki mondo omi jo-Israel.
2 Minä rakastin teitä, sanoo Herra. Niin te sanotte: missäs meitä rakastit? Eikö Esau ole Jakobin veli, sanoo Herra? ja minä rakastin Jakobia,
Jehova Nyasaye wacho niya, “Aseherou. “Un to upenjo ni, ‘Ere kaka iseherowa?’ “Donge Esau ne en owadgi Jakobo?” Jehova Nyasaye wacho. “To kata kamano asehero Jakobo
3 Ja vihasin Esauta; olen myös autioksi tehnyt hänen vuorensa, ja hänen perimisensä lohikärmeille erämaaksi.
to asin gi Esau kendo aseketho godege, malokogi thim ma ondiegi odakie.”
4 Ja jos Edom sanois: me olemme köyhtyneet, mutta me tahdomme autiot jälleen rakentaa; niin sanoo Herra Zebaot näin: jos he rakentavat, niin minä tahdon maahan kukistaa; ja ne pitää kutsuttaman jumalattomuuden rajaksi ja siksi kansaksi, jolle Herra on vihainen ijankaikkisesti.
Edom to nyalo wacho niya, “Kata obedo ni miechwa osetieki kamano, to wabiro chako gerogi.” To ma e gima Jehova Nyasaye Maratego wacho: “Gibiro gedo to abiro muko miechgigo. Ibiro luong-gi ni oganda jopiny onjawre, jogo mosiko e bwo mirimb Jehova Nyasaye.
5 Sen pitää teidän silmänne näkemän, ja teidän pitää sanoman: Herra on ylistetty Israelin maan äärissä.
Ununegi gi wengeu uwegi kendo unuwachi ni, ‘Jehova Nyasaye Duongʼ Moloyo kata gwenge mokiewo gi Israel!’”
6 Pojan pitää kunnioittaman isäänsä, ja palvelian isäntäänsä. Jos minä siis isä olen, kussa on minun kunniani? Jos minä isäntä olen, kussa on minun pelkoni? sanoo Herra Zebaot teille, papit, jotka katsotte ylön minun nimeni. Niin te sanotte: missä me katsomme ylön sinun nimes?
Jehova Nyasaye Maratego wacho niya, “Wuowi miyo wuon mare luor kendo jatich bende timo kamano ne ruodhe. Omiyo ka an wuoro, to ere luor mowinjore koda? To ka an Ruoth, to ere luor mowinjore koda?” “Yaye, jodolo, un ema ujaro nyinga. “To upenjo ni, ‘Ere kaka wajaro nyingi?’
7 Silloin kuin te uhraatte minun alttarilleni saastaista leipää. Niin te sanotte: kuinka me uhraamme sinulle saastaista? Siinä että te sanotte: Herran pöytä on katsottu ylön.
“Uketo chiemo mogak ewi kendona mar misango. “To pod upenjo ni, ‘Ere kaka wasenjawi?’ “Kuom wacho ni mesa mar Jehova Nyasaye en gima nono.
8 Ja kuin te uhraatte jotakin, joka sokia on, niin ette sano sitä pahaksi; ja kuin te uhraatte jotakin ontuvaa eli sairasta, niin ei sitäkään sanota pahaksi. Vie senkaltaista sinun päämiehilles, mitämaks, jos sinä olet hänelle otollinen, eli jos hän katsoo sinun puolees, sanoo Herra Zebaot.
Ka ukelona chiayo ma muofni kaka misango, donge mano rach? Ka uchiwo misango mar chiayo mongʼol kata matuo, donge mano rach? Temaneuru uchiwgi ne ruodhu! Bende dobed mamor kodu? Kata bende doyie kodu?” Jehova Nyasaye Maratego owacho.
9 Niin rukoilkaat nyt Jumalaa, että hän armahtais meidän päällemme, sillä se on tapahtunut teiltä. Luuletteko, että hän katsoo teidän puoleenne? sanoo Herra Zebaot.
Jehova Nyasaye Maratego wacho niya, “Koro kwanwauru Nyasaye mondo otimnwa ngʼwono. To ka chiwo ma aye lwetu, chalo kamano, bende dorwaku adier?
10 Kuka on myös teidän seassanne, joka sulkee oven (ilman palkkaa)? ette myös viritä tulta minun alttarilleni ilman mitäkään. Ei minulla ole suosiota teihin, sanoo Herra Zebaot, ja ruokauhri teidän käsistänne ei ole minulle otollinen.
“Yaye, mad ne ngʼato kuomu lor dhoudi mag hekalu, mondo kik umok mach manono e kendona mar misango! Ok amor kodu ngangʼ, kendo ok anakaw chiwo moro amora moa e lwetu,” Jehova Nyasaye Maratego osewacho.
11 Vaan hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti pitää minun nimeni suureksi tuleman pakanain seassa, ja jokapaikassa pitää minun nimelleni suitsutettaman, ja puhdas ruokauhri uhrattaman; sillä minun nimeni pitää suureksi tuleman pakanain seassa, sanoo Herra Zebaot.
“Nyinga nobed marahuma e kind ogendini, kochakore yo wuok chiengʼ nyaka yo podho chiengʼ. Kuonde duto giniwangʼ ubani mangʼwe ngʼar ni nyinga kendo ginikel chiwo mopwodhi maler, nimar nyinga nobed marahuma e kind ogendini duto,” Jehova Nyasaye Maratego owacho.
12 Mutta te turmelette sen sillä, kuin te sanotte: Herran pöytä on saastutettu, ja sen uhri on katsottu ylön ja hänen ruokansa.
“To unjawe kuom wacho ni, ‘Mesa Ruoth Nyasaye ogak,’ kendo, ‘Chiembe en gima nono.’
13 Ja te sanotte: katso, se on sula vaiva, ja lyötte sen tuleen, sanoo Herra Zebaot. Ja te uhraatte ryövättyä, ontuvaa ja sairasta, ja ne te uhraatte ruokauhriksi. Pitäiskö se minulle otollinen oleman teidän käsistänne? sanoo Herra.
To uwacho kendu ni, ‘Mano tingʼ mapek manade!’ kendo utwenyo umu ka ujare,” Jehova Nyasaye Maratego owacho. “Ka ukelo jamni mohinyore, ma rangʼonde kata matuo kendo uchiwogi kaka misango, bende darwak gik moa e lwetu adier?” Jehova Nyasaye owacho.
14 Mutta kirottu olkoon pettäjä, jonka laumassa on oinas, ja kuin hän tekee lupauksen, niin hän uhraa Herralle kelvottoman; sillä minä olen suuri kuningas, sanoo Herra Zebaot, ja minun nimeni on peljättävä pakanain seassa.
“Okwongʼ ngʼat masingore ni nigi chiayo mowinjore ochiwna, to kar timo kamano to ochiwo man-gi songa ne Ruoth Nyasaye. Nikech an ruoth maduongʼ, kendo nyinga nyaka mi luor e kind ogendini duto,” Jehova Nyasaye Maratego owacho.