Malakian 3
1 Katso, minä lähetän minun enkelini, joka minun eteeni pitää tien valmistaman; ja kohta tulee templiinsä se Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te tahdotte; katso, hän tulee, sanoo Herra Zebaot.
“Vakai te u fekau ʻa hoku fakamelomelo, pea te ne teuteu ʻae hala ʻi hoku ʻao: pea ko Sihova ʻaia ʻoku mou kumi ki ai, ʻe hāʻele fakafokifā mai ki hono fale tapu, ʻio, ʻae talafekau ʻoe fuakava, ʻaia ʻoku mou fiefia ai: vakai,” ʻoku pehē ʻe Sihova ʻoe ngaahi kautau, “ʻE haʻu ia.
2 Mutta kuka voi hänen tulemisensa päivää kärsiä? ja kuka voi seisoa, kuin hän ilmaantuu? Sillä hän on niinkuin hopiasepän tuli ja niinkuin pesiän saippua.
Ka ko hai ia te ne faʻa tali ʻae ʻaho ʻo ʻene haʻu? Pea ko hai ʻe faʻa tuʻu ʻoka ne ka hā mai? He ʻoku ne hangē ko e afi ʻo ia ʻoku fakamaʻa ukamea, pea tatau mo e meʻa fakamaʻa ʻae kau fō papālangi.
3 Hän on istuva ja sulaava ja selittävä hopian; hän on puhdistava ja hivuttava Levin pojat, niinkuin kullan ja hopian. Silloin pitää heidän tuoman Herralle ruokauhria vanhurskaudessa.
Pea te ne nofo ʻo hangē ko e tangata ʻoku ne fakamaʻa mo fakahaohaoa ʻae siliva: pea te ne fakamaʻa ʻae ngaahi foha ʻo Livai, mo ne fakamaʻa ʻakinautolu ʻo hangē ko e koula mo e siliva, koeʻuhi ke nau ʻatu kia Sihova ha feilaulau ʻoku māʻoniʻoni.
4 Ja Juudan ja Jerusalemin ruokauhrit pitää kyllä Herralle kelpaaman, niinkuin muinen ja entisinä vuosina.
Pea ʻe toki lelei ʻae feilaulau ʻa Siuta mo Selūsalema kia Sihova, ʻo tatau mo e ngaahi muʻaki ʻaho, pea hangē ko e ngaahi taʻu ʻi muʻa.
5 Ja minä tahdon tulla teidän tykönne ja rangaista teitä, ja tahdon olla nopia todistaja noitia vastaan, huorintekiöitä ja valapattoisia vastaan, ja niitä vastaan, jotka palkolliselta palkan pidättävät, leskille ja orvoille väkivaltaa ja vääryyttä tekevät, ja jotka muukalaista sortavat, eikä pelkää minua, sanoo Herra Zebaot.
Pea te u ʻunuʻunu atu kiate kimoutolu ke fakamaau; pea te u fakamoʻoni toʻotoʻo ki he kau kikite kākā mo kinautolu ʻoku fuakava loi, pea kiate kinautolu ʻoku fakamālohi ʻae totongi ʻo ia ʻoku ngāue, ʻae fefine kuo mate ʻa hono husepāniti, pea mo e tamai mate, pea mo kinautolu ʻoku kākaaʻi ʻae muli, pea mo ia ʻoku ʻikai ke manavahē kiate au,” ʻoku pehē ʻe Sihova ʻoe ngaahi kautau.
6 Sillä minä olen Herra, joka en muutu; ja te Jakobin lapset, ette ole hukkuneet.
“He ko au ko Sihova ʻoku ʻikai teu liliu; ko ia ʻoku ʻikai ʻauha ai ʻakimoutolu ʻae ngaahi foha ʻo Sēkope.
7 Te olette hamasta teidän isäinne ajasta alati poikenneet pois minun säädyistäni, ja ette ole niitä pitäneet; niin kääntykäät nyt minun tyköni, niin minä tahdon myös kääntyä teidän tykönne, sanoo Herra Zebaot. Niin te sanotte: missä meidän pitää meitämme kääntämän?
ʻIo, talu mei he ngaahi ʻaho ʻo hoʻomou ngaahi tamai, kuo mou hehē mei heʻeku ngaahi tuʻutuʻuni, ʻo ʻikai fai ki ai. Tafoki mai kiate au, pea te u tafoki kiate kimoutolu,” ʻoku pehē ʻe Sihova ʻoe ngaahi kautau. “Ka naʻa mou pehē, ‘Te mau tafoki ko e hā?’
8 Onko se oikein, että ihminen pettää Jumalan, niinkuin te minun petätte? niin te sanotte: missä me sinun petämme? Kymmenyksissä ja ylennysuhrissa.
ʻE kaihaʻa ʻae tangata mei he ʻOtua? Ka kuo mou kaihaʻa meiate au. Ka ʻoku mou pehē ʻekimoutolu, ‘Kuo mau kaihaʻa meiate koe ʻi he hā?’ ʻI hono vahe hongofulu ʻoe meʻa, pea mo e ngaahi feilaulau.
9 Sentähden te olette kirouksella kirotut, että te minun petätte, kaikki kansa.
ʻOku fakamalaʻia ʻaki ʻakimoutolu ʻae malaʻia: koeʻuhi kuo mou kaihaʻa meiate au, ʻio, ʻae puleʻanga ni kotoa.
10 Mutta tuokaat täydelliset kymmenykset minun aittaani, että minun huoneessani ruokaa olis; ja niin koetelkaat minua, sanoo Herra Zebaot, ellen minä myös avaa teille taivaan akkunia, ja vuodata sieltä runsaasti siunausta.
Mou ʻomi ʻae ngaahi vahe hongofulu ʻoe meʻa ki he tukunga koloa, koeʻuhi ke ai ha meʻakai ʻi hoku fale, pea mou ʻahiʻahi ai au,” ʻoku pehē ʻe Sihova, ʻoe ngaahi kautau, “Pe te u fakaava ʻae ngaahi matapā ʻoe langi pe ʻikai, pea u lilingi hifo kiate kimoutolu ha tāpuaki, ʻe ʻikai ha potu ʻe faʻa hao ia ki ai.
11 Ja minä tahdon teiltä syöjän rangaista ettei se teiltä maan hedelmää hukuttaisi, ja ettei viinapuu teidän pellossanne olisi hedelmätöin, sanoo Herra Zebaot.
Pea te u valokiʻi ʻae fai fakaʻauha koeʻuhi ko kimoutolu, pea ʻe ʻikai te ne maumau ʻae fua ʻo homou kelekele; pea ʻe ʻikai foki lī mai ʻe he vaine ʻa hono fua ki he ngoue ʻoku teʻeki ke motuʻa,” ʻoku pehē ʻe Sihova ʻoe ngaahi kautau.
12 Niin että kaikki pakanat pitää teidän autuaaksi sanoman; sillä teidän pitää kallis maa oleman, sanoo Herra Zebaot.
“Pea ʻe ui ʻakimoutolu ko e monūʻia ʻe he puleʻanga kotoa pē: he te mou hoko ko e fonua matamatalelei,” ʻoku pehē ʻe Sihova ʻoe ngaahi kautau.
13 Kovasti te puhutte minua vastaan, sanoo Herra. Ja te sanotte: mitä me puhumme sinua vastaan?
“Kuo fielahi mai hoʻomou lea kiate au,” ʻoku pehē ʻe Sihova. “Ka ʻoku mou pehē ʻekimoutolu, ‘Ko e hā ʻemau lea kuo fai kiate koe?’
14 Te sanotte: se on turha, kuin Jumalaa palvellaan, ja mitä se auttaa, että me pidämme hänen käskynsä, ja vaivaamme meidän elämäämme Herran Zebaotin edessä?
Kuo mou pehē, ‘Ko e meʻa taʻeʻaonga ʻae tauhi ki he ʻOtua:’ pea ‘ko e hā kuo tau maʻu ʻi he fai ki heʻene ngaahi fekau, mo e tau ʻalu fakaangavaivai ʻi he ʻao ʻo Sihova ʻoe ngaahi kautau?
15 Sentähden me ylistämme ylönkatsojia; sillä jumalattomat menestyvät; he kiusaavat Jumalaa, ja se heille menestyy.
Pea ʻoku tau ui eni ʻae fielahi ko e monūʻia: ʻio, ʻoku fakalanga hake ʻakinautolu ʻoku fai angahala: ʻio, naʻa mo ia ʻoku ʻahiʻahi kovi ki he ʻOtua, ʻoku hao pe ʻakinautolu.’
16 Silloin ne, jotka Herraa pelkäävät, lohduttavat toinen toistansa näin: Herra ottaa siitä vaarin ja kuulee sen, ja muistokirja on kirjoitettu hänen eteensä niille, jotka Herraa pelkäävät ja muistavat hänen nimensä.
Pea ko kinautolu naʻe manavahē kia Sihova naʻa nau toki lea fetokoniʻaki ʻiate kinautolu: pea naʻe ongoʻi ia ʻe Sihova, pea ne fanongo ki ai, pea naʻe tohi ʻi hono ʻao ʻae tohi fakamanatu, ʻonautolu naʻe manavahē kia Sihova, mo nau faʻa fakalaulauloto ki hono huafa.”
17 Niiden pitää, sanoo Herra Zebaot, sinä päivänä, jonka minä teen, oleman minun omani; ja minä tahdon heitä armahtaa, niinkuin mies armahtaa poikaansa, joka häntä palvelee.
Pea ʻoku pehē ʻe Sihova ʻoe ngaahi kautau, “ʻE hoko ʻakinautolu ko ʻeku koloa mahuʻinga fau, ʻi he ʻaho ko ia te u ngaohi ki ai; pea te u mamae kiate kinautolu, ʻo hangē ko e mamae ha tangata ki hono foha ʻoʻona ʻoku ngāue kiate ia.
18 Ja teidän pitää jälleen sitä vastaan näkemän, mikä eroitus on vanhurskaan ja jumalattoman vaiheella, ja sen vaiheella, joka Jumalaa palvelee, ja sen, joka ei häntä palvele.
Pea te mou toki liliu mai, pea ʻilo hono fai kehekehe ʻae māʻoniʻoni mo e angahala, mo hono fai kehekehe, ʻaia ʻoku ngāue ki he ʻOtua, mo ia ʻoku ʻikai ke ngāue ki ai.
