Malakian 3
1 Katso, minä lähetän minun enkelini, joka minun eteeni pitää tien valmistaman; ja kohta tulee templiinsä se Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te tahdotte; katso, hän tulee, sanoo Herra Zebaot.
“I am about to send my messenger and he will clear a path before me: And the Lord, who you are seeking, will suddenly come to his temple. The messenger of the covenant who you long for is already coming, says the Lord of hosts.
2 Mutta kuka voi hänen tulemisensa päivää kärsiä? ja kuka voi seisoa, kuin hän ilmaantuu? Sillä hän on niinkuin hopiasepän tuli ja niinkuin pesiän saippua.
But who can endure the day of his coming? And who will stand firm when he appears? He is like a refiner’s fire, and like a launderer’s soap,
3 Hän on istuva ja sulaava ja selittävä hopian; hän on puhdistava ja hivuttava Levin pojat, niinkuin kullan ja hopian. Silloin pitää heidän tuoman Herralle ruokauhria vanhurskaudessa.
and he will sit as a refiner and purifier. He will purify the descendants of Levi, and refine them like gold and silver, until they are fit to bring offerings to the Lord.
4 Ja Juudan ja Jerusalemin ruokauhrit pitää kyllä Herralle kelpaaman, niinkuin muinen ja entisinä vuosina.
Then will the offerings of Judah and Jerusalem be pleasant to the Lord, as in the days of old, and as in former years.
5 Ja minä tahdon tulla teidän tykönne ja rangaista teitä, ja tahdon olla nopia todistaja noitia vastaan, huorintekiöitä ja valapattoisia vastaan, ja niitä vastaan, jotka palkolliselta palkan pidättävät, leskille ja orvoille väkivaltaa ja vääryyttä tekevät, ja jotka muukalaista sortavat, eikä pelkää minua, sanoo Herra Zebaot.
“I will come to you in judgment. I will be quick to testify against the sorcerers, adulterers, perjurers, those who cheat workers, or widows, or orphans, deny justice to immigrants, and do not fear me,” says the Lord of hosts.
6 Sillä minä olen Herra, joka en muutu; ja te Jakobin lapset, ette ole hukkuneet.
“For I, the Lord, do not change; and you have not ceased to be descendants of Jacob.”
7 Te olette hamasta teidän isäinne ajasta alati poikenneet pois minun säädyistäni, ja ette ole niitä pitäneet; niin kääntykäät nyt minun tyköni, niin minä tahdon myös kääntyä teidän tykönne, sanoo Herra Zebaot. Niin te sanotte: missä meidän pitää meitämme kääntämän?
“From the days of your ancestors, you have turned aside from my statutes, and you have not kept them. Turn to me and I will turn to you,” says the Lord. “You say, ‘How should we turn?’
8 Onko se oikein, että ihminen pettää Jumalan, niinkuin te minun petätte? niin te sanotte: missä me sinun petämme? Kymmenyksissä ja ylennysuhrissa.
Can a human rob God? Yet you robbed me. You ask, ‘How have we robbed you?’ In tithes and gifts!
9 Sentähden te olette kirouksella kirotut, että te minun petätte, kaikki kansa.
You – your entire nation – are all cursed, because you rob me.
10 Mutta tuokaat täydelliset kymmenykset minun aittaani, että minun huoneessani ruokaa olis; ja niin koetelkaat minua, sanoo Herra Zebaot, ellen minä myös avaa teille taivaan akkunia, ja vuodata sieltä runsaasti siunausta.
“Bring the whole tithe into the storehouse, so that there is food in my house. Test me in this way. See if I will not open to you the windows of the sky, and pour you out a blessing, until there is more than enough.
11 Ja minä tahdon teiltä syöjän rangaista ettei se teiltä maan hedelmää hukuttaisi, ja ettei viinapuu teidän pellossanne olisi hedelmätöin, sanoo Herra Zebaot.
I will rebuke for your sakes the devouring locust and he will not destroy your crops, nor will the vine fail to ripen its fruit in the field, says the Lord of hosts,
12 Niin että kaikki pakanat pitää teidän autuaaksi sanoman; sillä teidän pitää kallis maa oleman, sanoo Herra Zebaot.
and all nations will call you happy, for you will be a delightful land,” says the Lord of hosts.
13 Kovasti te puhutte minua vastaan, sanoo Herra. Ja te sanotte: mitä me puhumme sinua vastaan?
“You have said terrible things about me,” says the Lord. “You ask, ‘What have we said about you?’
14 Te sanotte: se on turha, kuin Jumalaa palvellaan, ja mitä se auttaa, että me pidämme hänen käskynsä, ja vaivaamme meidän elämäämme Herran Zebaotin edessä?
You have said, ‘It is useless to serve God, and what do we gain from the Lord of hosts by keeping his commands, and walking mournfully in funeral garb before him?
15 Sentähden me ylistämme ylönkatsojia; sillä jumalattomat menestyvät; he kiusaavat Jumalaa, ja se heille menestyy.
So now we call the proud happy, evildoers thrive: they dare God and escape unharmed.’”
16 Silloin ne, jotka Herraa pelkäävät, lohduttavat toinen toistansa näin: Herra ottaa siitä vaarin ja kuulee sen, ja muistokirja on kirjoitettu hänen eteensä niille, jotka Herraa pelkäävät ja muistavat hänen nimensä.
Such things those who revered the Lord spoke to one another, and the Lord took notice, and a record was written before him of those who revered the Lord and those who keep in mind his name.
17 Niiden pitää, sanoo Herra Zebaot, sinä päivänä, jonka minä teen, oleman minun omani; ja minä tahdon heitä armahtaa, niinkuin mies armahtaa poikaansa, joka häntä palvelee.
“They will be mine,” says the Lord of hosts, “my special possession on that day that I am preparing. I will spare them as a man spares his son who serves him.
18 Ja teidän pitää jälleen sitä vastaan näkemän, mikä eroitus on vanhurskaan ja jumalattoman vaiheella, ja sen vaiheella, joka Jumalaa palvelee, ja sen, joka ei häntä palvele.
Once again my people will see the difference between the righteous and the wicked, between the person who serves God and the person who does not.”
